Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vapaa on susi ja vapaasti se ulvoo

Pelataan yksikön 1. tai 3. muodossa joko imperfektissä tai preesenssissä. 

Roolauksen alkuun laita hahmosi kutsumanimi ja lauma. Suden Katseessa tekeminen kirjoitetaan ilman mitään merkkejä, puhe "hipsuttimilla", ajatus #risuaidalla# ja muille pelaajille osoitettu viesti //kahdella kauttaviivalla//. 

 
 
 

 

Ulvonta  << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Joker

29.08.2016 10:26
Kali Maa - Kajo || Yötuuli - erakko

Susan etsi siis yrttejä talveksi. #Parantajat ovat vahvoja susia... Heidän on oltava vahvoja kaikin puolin#, Kali mietti. Niin, henkisesti vahvoja, jotta jaksaisi rääkätä itseään. Heillä ei tuntunut olevan vaapata ollenkaan. Mahtoi ottaa voimille...
Sitten parantaja kysyikin, oliko Kali suomalainen susi. "Ei, en ole syntynyt täällä. Tulen kaukaa idästä, Intiasta. Vaikken minä sielläkään mikään tavallinen hukka ole, ulkonäöllisesti. Mutta ruumiillistuman on erotuttava joukosta. Siksi Kali minut valitsikin", narttu kertoi, jotenkin hieman hajamielisenä. Kuitenkin vieraan suden ulvonta sai Kalin palaamaan maanpinnalle.
Susan aikoi käydä tarkistamassa äänenlähteen. Eihän Kali ollut minnekkään menossa, joten se päätti seurata Susania. Niinpä se siis nyökkäsi hymyillen ja lähti seuraamaan parantajaa.

Yötuuli alkoi hermostua yhä enemmän ja enemmän. Se asteli edestakaisin puun rungolla, mutta kun se kuuli lähestyviä askelia, se pysähtyi. Korvat kiinni niskassa se silmäili kurparisilla sielunpeileillään lähestyivä susia. Valkoinen ja musta.
Valkoinen kysyi, että oliko nuorikko ulvonut. Yötuuli nielaisi, mutta nyökkäsi sitten. Valkoturkin seuraavat sanat saivat kupariset silmät välähtämään. Parantaja, hän oli löytänyt parantajan. "K-kuulin avunhuutoja.. Eräät kajolaiset olivat joutuneet pulaan ja haavoittuneet vakavasti. He tarvitsevat apuanne", Yötuuli kertoi.
Se loikkasi alas puulta. "S-seuratkaa minua", nuorikko kehotti ja lähti johdattamaan kajolaisia onnettomuuspaikalle(?).

Perille päästyään Yötuuli kuitenkin säikähti. Kajolaisia ei näkynyt missään. "Heidän piti olla täällä", narttu sanahti ja pyöriskeli alueella. Mikseivät he olleet täällä? Yötuuli alkoi huolestua. Se haisteli ilmaa, josko löytäisi hajujäljen.
Kali vilkaisi Susania hieman kummissaan. Maasto oli sotkuista ja ilmassa haisi hennosti veri. "Jotain täällä on tapahtunut. Mutta ketään ei näy", se pohti. Nuoren erakon huudahdus sai tummaturkin säpsähtämään.
Yötuuli löysi hajujäljen, joka johti metsään. "Hei! He ovat menneet varmasti tähän suuntaan!" nuori erakko haukahti. Se lähti seuraamaan hajujälkeä. Miksi he olivat vaihtaneet paikkaa? Toinen heistähän oli todella vakavasti haavoittunut. Nyt vasta Yötuuli muistikin, että tämä kyseinen hukka oli ollut tajuttomana, kun Yötuuli oli sattunut paikalle. "Ai niin... Toinen heistä oli menettänyt tajuntansa, kun löysin heidät", Yötuuli kertoi, kääntäen katseensa parantajaan.
Hajujälki loppui yhtäkkiä. Yötuuli pyöritteli hieman päätään ja vilkuili ympärilleen. Jossain tässä lähistöllä... Kali puolestaan haisteli ilmaa, ja huomasi jälleen laimean veren katkun. Se tuntui leijailevan ulos muuan kolosta. Kali tunki kuononsa varovasti koloon ja tuhisi haistellessaan. Yötuuli oli huomannut tämän ja katsoi pää kallellaan pienen tummaturkin puuhia. Sitten erakko käänsi katseensa parantajaan. "He ovat varmaan tuolla", se totesi pienesti. Kali nosti päänsä ja nyökkäsi. "Tuolla on mitä todennäköisemmin juuri ne kajolaiset joista puhuit, ellei sitten useampi kajolainen ole onnistunut telomaan itseään", se sanahti ja katsahti kupariturkkiin ja Susaniin, peruuttaen pois kolon suulta. Se pisti istumaan sivumpaan muista, kun Yötuuli odotti jännittyneenä hieman parantajan takana(?).

// Sori tällänen noppee ja huonolaatunen rooli :c Yritin vääntää sulaneilla aivoillani tähän nyt jotakii //

Nimi: Umful

28.08.2016 11:54
Kaze ~ Kajo

"Ei minulla ole nälkä" Kaze vastasi Is'lle. Kaze katsoi koloa, jota Atlas näytti. "Näyttää hyvältä paikalta." Se sanoi ja katseli kun Is ja Atlas menivät koloon. #Hmm... Mitä jos Yötuuli palaa entiseen paikkaan parantajan kanssa kun me nukumme. Ja meidän kun piti odottaa.# Kaze mietti ja istui kolon viereen #No aika kauan olemme jo odottaneet. Ehkä Yötuuli ei olisi edes koskaan tullut takaisin. No jaa. Onko sillä edes niin väliä. Eihän me voida loputtomiinkaan odottaa.# Kaze nousi ja haukotteli. Se meni koloon makaamaan Atlaksen ja Is'n luo(?) Ja sitten se sulki silmänsä ja nukahti.

Nimi: Blue

27.08.2016 22:44
Atlas, Is ~ Kajo

Atlas käveli Is selässä heikosti etsien samalla syötävää. " Olemme odottaneet aika kauan, mutta olen varma että se voi ehkä auttaa meitä myös. " Is heräsi pian ja loikkasi pois nartun selästä. " Parantaja voi olla missä vain. Sitä kannattaa etsiä. Ja hei, tarvitsemme muutenkin apua!.. Tai no te ainakin. " Is sanoi kätevästi ja etsi vainuja, se löysi jänön hyppivän parin metrin päässä ja Is loikkasi sen kimppuun. " Kenelläkään nälkä? " Se kysäisi ennenkuin ne jatkoivat matkaa. Ilta hämärsi ja Atlasta väsytti. " Kaze, mennään tuohon koloon nukkumaan. Olen ihan poikki.. " Atlas sanoi ja kurkkasi koloon. " Vapaa on! " Juuri kun Atlas käänsi päänsä, pikku Is kaatui koloon eikä se päässyt pois. " Auttakaa! " Se vikisi ja yritti tarttua multaan ja kiivetä pois. " Ei hätää, tulen sinne myös! " Atlas sanoi ja sukelsi varovasti koloon. " Tule Kaze, täällä voimme nukkua. " Narttu huomasi että Is'iä pelotti. Atlas käpertyi Is'n viereen ja laski häntänsä pennun ympärille. " Ei hätää, huomenna on uusi päivä saaliineen. " Atlas sanoi hymyillen ja nukahti.

// Atlas tulee olemaan yhden pennun " huoltaja " kun teen sen hahmon kajoon. Is on vain nartun ystävä, mutta se pitää huolta kavereistaan myös //

Nimi: Umful

27.08.2016 21:15
Kaze ~ Kajo

Atlas sanoi, että pitäisi lähteä. Kaze murahti hiljaa ja nousi ylös. Sitä ärsytti lähteä tässä kunnossa etsimään Yötuulta. #Yötuuli taisi haluta vain luikkia pois tästä tilanteesta. Ja nytkö me etsimme hänet?# se ajatteli ärtyneenä. "No mennään sitten" se sanoi ja lähti kulkemaan Atlaksen vieressä eteen päin(?) #Tämähän tästä vielä puuttuikin.# se mietti ja sitten kysyi Atlakselta "Miksi me Yötuulta etsitään? Eikö parantajaa pitäisi etsiä?"

Nimi: Blue

27.08.2016 07:44
Atlas ~ Kajo

Narttu istui puun juurella silmät välähdellen. Se huomasi pian Kazen silmien alkavan uupua, ja nartun hajoavan uneen. Joten Atlas huokaisi ja katspo Kazeen. " Kaze! Älä nyt nukahda. Meidän täytyy pitää silmällä jos parantaja tulee auttamaan meitä. " Atlas sanoi ja huokaisi. Odotus oli kamalaa aikaa ja haavat alkoivat jo kirvellä. Atlas katsoi Is'iä ja otti pennun selkäänsä. " Ei kai muu auta, meidän on mentävä etsimään Yötuulta. Se ei taida tulla takaisin.. " Atlas sanoi ja nousi heikosti seisomaan. " Tule. " Atlas huikkasi vielä ja lähti kävelemään eteenpäin, jos vain Kaze seuraisi mukana. Atlas katsoi eteenpäin hermostuneena, mutta valmiina jatkamaan.







//Voihan nyt?! Tässä oli parempi versio?//

Nimi: Blue

27.08.2016 07:40
Atlas ~ Kajo

Narttu istui puunjuurella silmät välähdellen. Se huomasi pian Kazen silmien alkavan uupua, ja nartun hajoavan uneen. Joten Atlas huokaisi ja katspo Kazeen. " Kaze! Älä nyt nukahda. Meidän täytyy pitää silmällä jos parantaja tulee auttamaan meitä. " Atlas sanoi ja otti Is'n selkäänsä. " Ei kai muu auta, meidän on mentävä etsimään Yötuulta. " Atlas sanoi ja nousi heikosti seisomaan. " Tule. " Atlas huikkasi vielä ja lähti kävelemään eteenpäin, jos vain Kaze seuraisi mukana.

Nimi: Umful

26.08.2016 19:45
Kaze ~ Kajo

Odotus tuntui pitkältä. Mitään ei tuntunut tapahtuvan. Kaze kävi puun alle makaamaan rennosti. Se haukotteli makeasti ja painoi päänsä alas tassujensa päälle. Se katseli Atlasta ja Istä väsyneenä. Se ei halunnut nukahtaa vaikka väsyttikin, sillä se halusi varmistaa, ettei mitään hirveää enää tapahtuisi. #Mikä Yötuulella kestää? Eikö parantajaa löydykkään? Atlaksen haavat näyttävät pahalta.# valkoturkin silmät rupesivat sulkeutumaan. Sen haavoja särki kovasti. #Tästä jää hirvittäviä arpia aivan varmasti. No ei voi mitään. Se kai on nyt aika pieni huoli# se ajatteli.

Nimi: Damien

25.08.2016 20:24
Terva - Kajo

Terva oli huomannut komentajassa tapahtuvan reaktion hänen kävellessään lähemmäs, joten kajolainen ei lähtenyt enää peruuttamaan. Hän jäi aivan Dmitrin eteen istumaan (?) ja hymyili mielessänsä. Sanojen aikana tuo oli murissut ehkä Tervan korvaan hieman peloissaan (?) mahdollisesta uhasta ja se tekikin Tervasta hyvin iloisen. Hän ei ollut siis menettänyt aivan kaikkea tuon voinylaisen komentajan silmissä.
"En voisi sallia sinun tulemista meidän alueellemme. Mikäli olet tarpeeksi viisas et tekisi sitä edes itse", Terva totesi välinpitämättömästi ja hymyili nyt täysin rentona tuolle hänelle vieraalle sudelle edessään. Uroksen tuoksu tuntui Tervan kuonolla ja tummaturkki yritti samalla pitää ajatuksensa kaukana siitä, mikä häntä vaivasi? Dmitrin voisi luokitella jopa viholliseksi tuon kuuluessa Voinyn laumaan. Mutta tuskin laumojen välit olivat niin huonot, että vihollisista puhuttiin. Terva ei ollut saanut ihan vielä kiinni laumojen välisestä historiasta, jota oli hänelle kerrottu todella vähän.
Tummaturkki käänsi raivostuneen katseensa komentajaan ja murisi tuolle uhkaavasti. Hän vihasi, vihasi niin paljon sitä kuinka muut sudet piikittelivät hänelle hänen silmättömyydestään. Terva astui vieläkin askeleen lähemmäs (?) aivan komentajan eteen ja katsoi tuota hetken suoraan silmiin.
"Ei, ajattelin tarkistaa ettei sieltä tule karhua tai mitään. Sinä kun et kolmijalkaisena pitkälle pötki ainakaan nopeasti", uros totesi vain ja istui sitten alas heilauttaen häntäänsä nopeasti. Se että oli mahdollisuus piikitellä jostain asiasta toiselle osapuolelle lämmitti Tervan kylmää sydäntä paljon. "Tai mistäs minä sitä tietäisin. Ehkä olet jopa nopeampi kuin kolmijalkainen jänis", Terva jatkoi kujeiluaan ja vilkaisi sivulle kuullessaan rasahduksen. Lintu nousi ilmaan ja Terva sai mielessään huokaista helpotuksesta. Rauhoitu, se oli vain lintu. Hän oli hyvin vainoharhainen ja tälläisten asioiden sattuessa tuo oli aina valmiina pakenemaan tai tappelemaan.

Nimi: Funnits

25.08.2016 00:38
Dmitri-Voiny

Oli kaunis sää ja komentajan turkki väreili aallon tavoin pienen tuulen porheltaessa hänen ohitseen. Tummaturkkinen kajolainen istui Dmitrin edessä, mutta Uurteesta mainittuaan Terva nousi jaloilleen ja lähti lähestymään voinylaista.
Dmitrin korva värähti nopeasti kuin sapeli ja hänen vireystilansa syttyi taas jälleen palamaan. Komentaja ryhdisti asentoaan ja tarkkaili häntä vastaan tulevan suden joka ikistä liikettä.
Vaikka Terva ei näyttänytkään minkäänlaisia uhkan merkkejä, niin koskaan ei voinut olla tarpeeksi varuillaan, varsinkaan kun tämä toinen sattui kuulumaan Kajon laumaan.
Dmitri pysyi paikoillaan ja kuunteli kylmän rauhallisesti Tervan sanoja. Kajolaisen kumartuessa Dmitrin korvan viereen, pieni murinan tapainen ääni alkoi kuulua syvältä komentajan kurkusta ja Dmitrin silmät välähtivät kuin valmiina toimintaan.
Tarvittiin vain silmänräpäys ja tummaturkin hampaat olisivat uponneet kajolaisen pehmeään kaulaan. Tai jos tämä olisi kerennytkin huomata komentajan liikkeet, olisi silti Dmitrin ollut mahdollista osua myös kajolaisen herkkääkin herkempään kirsuun.
Mutta Dmitri päätti pitää ajatukset vain omana tietonaan ja Tervan perääntyessä hän vihdoin avasi suunsa ja vastasi:
" Ai minut ihan erottetaisiin virastani? Noh, voisihan se olla mahdollista, mutta eihän sitä tiedä ennen kuin on kokeillut."
Dmitri tiesi kyllä, mitä muiden alueelle menemisestä seuraisi, mutta hän halusi nähdä, miten kajolainen ideaan suhtautuisi.
Siksipä tummaturkkinen komentaja leikittelikin asialla ja puhui hyvin vakavasta asiasta kovin välinpitämättömään sävyyn.
Dmitri huomasi Tervan vilkuilevan taakseen ja niinpä komentaja tuolle tokaisikin:
"Mitäs sinä taaksesi oikein vilkuilet? Onko siellä kenties muitakin ystäviäsi vai pelottaako, että jäniksen rääpäle sieltä päällesi pongahtaa?"
Ah, kuinka Dmitri nauttikaan muiden sanallisesta härnäämisestä ja vielä enemmän hän iloitsi toisten reaktioista komentajan sanomisiin.

Nimi: Damien

24.08.2016 15:33
Terva - Kajo

Terva hakkasi omaa päättään mielessään puunrunkoa vasten samalla kun laski kasvonsa takaisin peruslukemille. Ei hitto, miksi hän oli mennyt kertomaan jotain tälläistä tuolle vieraalle urokselle? Ja vielä komentajalle. Nyt oli varma, ettei hän voisi suorittaa tehtäväänsä samalla tavalla mitä oli ajatellut. Tummaturkki vilkaisi nopeasti taaksensa ja istui sitten takaisin jälleen pelottomana, tarkkaillen hetken hiljaisuudessa ympäristöä. Hänen pitäisi varmaankin vastata jotakin tuon susiherran sanoihin. Komentajan mainitessa Uurteesta Tervan korvat nousivat höröön ja hän katsoi hetken Dmitriä kasvoillaan hämmennystä. "Kaikki veljekset siis näillä alueilla. Mahtavaa", Terva hymähti sarkastisesti vaikka mielessään ehkä toivoikin näkevänsä vanhimman veljistään vielä jossain vaiheessa.
Sanojensa jälkeen tuo tummaturkkinen tuli häntä vielä lähemmäs, niin lähelle että Terva saattoi haistaa tuon tuoksun(?). Eikä se ahdistanut häntä tälläkertaa.
"Ajattele nyt vähäsen. Jos joku näkee sinut Kajon rajojen sisäpuolella ja ääni kirii puolellesi, olet takuuvarmasti erotettu ainakin tuosta korkeasta virastasi. Ja jos jään kiinni siitä, että todella annoin Voinyn laumalaisen ja etenkin komentajan tulla laumamme puolelle, minut takuulla häädetään täältä. Joten-", Terva kumartui tässävaiheessa sanomaan sanansa aivan lähelle komentajan korvaa(?). "- emme mene etsimään Särmää, varsinkaan yhdessä", tummaturkki jatkoi sanojaan lähes kuiskaten Dmitrin korvaan ja perääntyi sitten. "Sinullahan saattaa olla taka-ajatuksia. Sitäpaitsi, ajattelin todella jäädä tähän laumaan enkä tulla karkotetuksi heti muutaman viikon jälkeen", uros totesi sanojensa jatkoksi istahtaen aloillensa ruohomättään päälle. Hän haisteli ilmaa ja vilkaisi sitten oman laumansa puolelle. Ketään ei näkynyt.

Nimi: E.M.

23.08.2016 22:25
Uutti - Voiny

Näpän kysymys sai nuoren uroksen katseen käväisemään siskossaan, eikä Uutti laittanut pahakseen, että sisarus tuli kysyneeksi saman kysymyksen vain hieman eri sanavalinnoilla. Ulkan liike sai pennun huomion palautumaan kuitenkin nopeasti takaisin äitinsä puoleen, mitä auttamatta seurasi pieni pään kallistus.
Eipä Uutti ollut nimittäin lauman alfaa ja beettaa nähnyt tai saati tiennyt miksi he lauman koolle kutsuisivat. Alfakivikin oli täysin tuntematon paikka. Niinpä ei ollut ihme, että kummastus nousi Uutin mieleen, ja sitä kautta Näppäkin pääsi veljensä luokse talsittuaan näykkäisemään tätä turkista, mikä sai Uutin havahtumaan pohdinnoistaan ja ottamaan rivakan sivuaskeleen siskostaan kauemmas. Toisaalta eipä Uutti ollut ainut sisaruksista, joka asiaa mietti.
Näppä meni nimittäin sitten kysymään alfakivestä, kuten Ulka-äiti siis korjasi. Ja kyllähän se sekä äitin vastaus saivat Uutin huomion kääntymään näykkäisyn palautuksesta muualle, vaikka pennun häntä heilahtikin varsin leveällä ja hitaalla liikkeellä.
Mikäli äitin sanoja oli nimittäin uskominen, he eivät kuitenkaan olisi menossa paikalle vielä. Sitä Uutti ei kuitenkaan ymmärtänyt miksi, ja aikalailla urospentu vilkaisi kysyvästi Näppää kuin siskonsa häntä. Toisiensa kyljessä kiinni kulkien pennut lähtivät kuitenkin Ulkan perään, eikä Uutti osannut arvata tilanteesta sen enempää kuin siskonsakaan.
"En tiedä. Ehkä menemme kiertotien kautta", Uutti siksi vastasikin Näpän kysymykseen kuin jonkin ratkaisun tilanteelle keksiäkseen. Sen perään Uutti käänsi katseensa takaisin Ulkaan, jota pentu tottelevaisesti seurasi. Edes tahdin kiristäminen ei tuottanut ongelmaa, vaan askeltaan pikaiseen raviin kiihdyttäen uroksen onnistui pysyä äitinsä matkassa. Näppä toki vaikeutti asiaa törmäillen veljeensä, ja välistä Uutti törmäsi toiseen takaisin puunjuuria loikkivin ja välillä laukka-askeleeseen pyrkivin askelin väistellessään(?).
Matkan edetessä yhä pidemmälle edestä päin kantautuva vierashaju(raja) ei kuitenkaan jäänyt pennulta huomaamatta. Ulka ei tosin aiheesta ainakaan huolestunut, vaan pysähdyttyään naarasusi ainoastaan nuuskutti pentujen päälakea. Kysyvä ilme paistoi Uutin kasvoilta Näpän avatessa suunsa tekemisiä udellen, mutta vastausta kysymykseen sisko ei saanut. Äiti ainoastaan komensi seuraamaan, ja toki käskystä Uutti niin teki, vaikkakin urospentu katsahti siskoaan hieman kummissaan(?). Ei hän tiennyt mistä oli kyse.
Uusia käskyjä saatuaan Uutti ei kuitenkaan lähtenyt protestoimaan, kuten Näppä tuli tehneeksi. Siskon protestointi sai toki urospennun pysymään aloillaan ja seuraamaan tilannetta ennen kuin äiti tahtonsa uudemman kerran todettuaan lähti pois paikalta. Toki pieni kummastus oli Uutin mielessä, mutta tottelemisen tahto oli tätä vahvempi, mikä näyttäytyi naarassuden askellettua pienen matkan päähän(?). Siinä välissä urospentu kun käänsi huomionsa Näpän puoleen.
"Tule Näppä", Uutti sanahti sitten siskoaan lapa edellä tönäisten(?), minkä perään pentu ponnahti raviin ja kohti äitinsä osoittamaa pusikkoa Ulkan tahtoa toteuttaakseen(eli menee sammaleeseen itseään hieromaan ja sitten käpertyy pusikkoon :3).
Äiti oli Uutille aikalailla tärkeintä maailmassa, eikä hetkeäkään toisen sanojen kyseenalaistaminen käynyt pennun mielessä, vaikka mieluumminhan hän olisi seurannutkin äitään. Niinpä jos tämä tahtoi pentujen piiloutuvan pusikkoon sammaleessa kieriskelemisen jälkeen, sehän toteutettiin. Syytä moiseen tehtävään Uutti ei toki osannut sanoa, mutta sanoihan äiti tulevansa takaisin laumakokouksen jälkeen. Ei kirjavalla urospennulla ollut mitään syytä olla uskomatta toisen sanoja.

Nimi: Muoviroska

23.08.2016 20:45
Percival - Novoye

Percy kääntyi tulijaa kohti. "Terve Tsuki!" hän huikkasi. "Mitä luulet, jos lähdetään sitten kolmestaan metsälle, löytyisikö riistaa paremmin?" #Totta kai, mikä kysymys sekin oli?# Percy oli hetken hiljaa ja mietti päässään kaikenlaisia teorioita siitä miten kolme metsästäjää voisi saada vähemmän riistaa kuin yksi ilman kavereita. Hän heräsi ajatuksistaan odottamaan naarailta vastausta ja kuuntelemaan mahansa hiljaista murinaa.
//kakkikikkare, meni vähän metsään toi eka yritys//

Nimi: Percival - Novoye

23.08.2016 20:42
Percy kääntyi tulijaa kohti. "Terve Tsuki!" hän huikkasi. "Mitä luulet, jos lähdetään sitten kolmestaan metsälle, löytyisikö riistaa paremmin?" #Totta kai, mikä kysymys sekin oli?# Percy oli hetken hiljaa ja mietti päässään kaikenlaisia teorioita siitä miten kolme metsästäjää voisi saada vähemmän riistaa kuin yksi ilman kavereita. Hän heräsi ajatuksistaan odottamaan naarailta vastausta ja kuuntelemaan mahansa hiljaista murinaa.

Nimi: Funnits

23.08.2016 20:31
Dmitri-Voiny

Dmitri seurasi Tervaa katseellaan ja reagoi tämän esittämiin kysymyksiin omalla viekkaan vivahteisella tavallaan.
Dmitri tiesi osuessaan arkaan paikkaan, sillä hänen esittämän tokaisun seurauksena tummaturkkinen Terva murahti hiljaa.
Dmitri ei vastannut toiselle, kallisti vain päätään ja tuimisti hiukan katsettaan. Mitäpäs oli kertonut Dmitrille jotain noinkin arkaluontoista. Komentaja tiesi, että tämänkaltaista tietoa voisi käyttää tyhmempikin susi hyödykseen ja se jos mikä sai Dmitrin riemuitsemaan ilosta.
Ilo oli kovin erilainen käsite, jos sitä itse komentajalta olisi kysynyt, sillä tummaturkkinen arpikasvo nautti saadessaan henkisen yliotteen toisesta.
Pieni virne oli venynyt Dmitrin kasvoille, kun Terva jatkoi puhumistaan ja kertoi sitten taas jotain. Vai, että sukulaisia olikin vielä kolmas jäsen. Ja, että Uurre nimeltään. Dmitri mietti hetken ja makusteli tuota nimeä. Dmitri oli kuullut sen jossain...Pian hänen mieleensä muistuikin tuo nimi. Uurrehan oli Voinyn laumassa.
"Uurre. Sen nimen minä kyllä tunnistan. Voinyn laumalainen, muuta en hänestä tiedäkään, sillä en ole häntä tavannut"' Dmitri sanoi ja heilautti häntäänsä viuhkan tavoin.
Dmitri jatkoi kajolaisen kuuntelemista ja Tervan kertoma suunnitelma oli aika kiehtovan oloinen.
"Hah, enpä ole tavannut pitkään aikaan sutta, joka tuolla tavoin haluasi etsimänsä löytää. Yleensä he vain kävelevät suorinta tietä kohteen luo ja no, sinä tiedät loput." Dmitrin ääni vaihtui aallon tavoin neutraalin kylmästä pehmeän viekkaasen ja kovin salaperäiseen äänensävyyn ja komentaja askelsi taas pari askelta lähemmäksi Tervaa.
"Vai, että minun maineeni sinua kiinnostaa?",Dmitri tokaisi ja katsoi toista silmäkulmien takaa
"Voi kuule, olen minä ennenkin saanut vakavempiakin asioita hoidettua, enkä usko, että tämä olisi sieltä pahimmasta päästä. Eli miten on, odotatko, että Särmä saapuu tänne vai onko sinulla uskallusta lähteä häntä itse etsimään?"
Voi kyllä, tämä oli juuri sieltä pahimmasta päästä ja Dmitri tiesi sen oikein hyvin. Mutta tylsän rajojen kiertelyn ja rajavahtien valvomisen vierellä tämä keissi vaikutti liian hyvältä ollakseen totta.
Dmitri saisi syyn kierrellä muiden alueella ja vaikka hänellä ei ihan varsinasta tarkoitusta Kajon alueelle olisikaan, niin kyllä komentaja jotain aina keksisi...

Nimi: Tatti

20.08.2016 13:36
Sade – Kajo

Tyytyväisenä onnistuneesta kaadosta Sade vastasi toisen katseeseen, ja heilautti pienesti häntäänsä. Jostain kuuluvat epämääräiset äänet ja ulvonta //Atlas, Yötuuli, Kaze, Susan, keitä näitä nyt oli// kuitenkin kiinnittivät nartun huomion, ja se alkoi vaistomaisesti tähyillä sen lähdettä. Yhden äänistä se tunnisti ilman muuta Atlakseksi, eikä se oikein ottanut tietääkseen mistä oli kyse. Kysymysmerkkinä Sade luimisti hieman korviaan siirtäen katseensa komentajaan. ”Onneksi aloittivat vasta nyt, tuohan häätää kaiken riistan kilometrien säteeltä. Mitäköhän on tekeillä?” se sanoi tulkitsematon ilme kasvoillaan. Lähteäkö katsomaan tilannetta vai nauttia rauhallisin mielin ateriasta uroksen kanssa? Mieluummin se valitsisi viimeiseksi mainitun.

Nimi: Blue

19.08.2016 16:42
Atlas ~ Kajo

Kajotar oli pakahtunut ilosta ja se ulvoi onnenkyyneleitten seassa. Se halasi Is'iä kovasti ja kuunteli korvat tarkkana. " Vai parantaja? Hyvä, olet kai huomannut tämän ison arven kyljessäni. Se voi tarvita hoitoa. " Atlas sanoi ja hymyili. Atlas otti hellästi Is'n takaisin maahan että voisi levätä. Jos he kohta lähtevät jonnekkin, Atlas menee ottamaan pikku pennun mukaan.

Nimi: Vappukiller

19.08.2016 16:24
Kira ~ Novoye

Kiran oman mielen kyyninen ääni kajahti pääkopassa uroon vastatessa ilman ilmeenkään värähdystä. Naaras olisi halunnut nauraa kuin parhaimmalle vitsille, mutta sävy olisi ollut varmasti kuolemankolkko. Sekaturkkipa sen sanoi, oikein sateenkaaren värittämä tulevaisuus odotti valon päässä. Hän ei ollut nauranut niin pitkään aikaan, kuin hänen muistinsa edes riitti. Osasiko sinisilmä edes? Huulet eivät vain tuntuneet taipuvan vaikka millä yritti. Tosiasia oli kuitenkin se, että vaikka hän tahtoikin nauraa, siitä olisi puuttunut kuulemma se kaikkein tärkein tunne. Ilo nimittäin ja siitäkin oli mennyt niin, niin kauan, kun valkoturkki oli sellaista tuntenut. Hän oli kokenut pientä tulen kipinää rinnassa liityttyään nykyiseen laumaansa. Lopulta kaikki oli kuitenkin kuihtunut takaisin kasaan, mutta jäädytetyssä sydämessään hän vaali muistoa, joka oli lukittu rautahäkkiin ulottumattomiin. Tutkia sai sielunsilmillä, mutta koskettaminen oli mahdotonta. Miten hyvin se kuvastikaan Kiran mieltä.

Räsähdys sai naaraan kääntämään katseensa pusikkoon korvien värähtäessä. Haaskansyöjät kärkkyivät peuran kaluttua ruumista hajun houkuttelemina. Niin kauan, kuin kaksikko viipyisi paikalla, tuskin ne kuitenkaan uskalsi piiloistaan tulla. Kira otti nimettömästä uroksesta mallia ja vuorostaan käänsi huomionsa takaisin sekaturkkiin, joka aloitti ivaavan puheensa. Vähättely ei saanut edes silmän räpäytystä tai lihaksen värähdystä aikaan. Miten monta kertaa sitä oli häneltä kysytty ja yleensä valkoturkki antoi aina saman vastauksen.
'' Minut otettiin laumaan äänettömän hätäni ollessa suurimmillaan ja vastalahjaksi annoin elämäni. Silmissäni jokainen on samanlainen, oli kyseessä tuntemani susi tai täysin vieras. En luokittele ketään heidän arvonsa tai tuntemuksensa mukaan. '', sen takia nartulle oli niin helppoa laittaa oma henkensä alttiiksi, oli kyse kenestä tahansa.
Tyyneyttä, hillitseväisyyttä huokuva susi katseli nimttömän leuan kiristymistä. Ei toisen seura loppujen lopuksi ajan hukkausta ollut.

Nimi: Lina

19.08.2016 15:19
Susan ~ Kajo
Tummaturkki kysyi mitä parantaja teki näin kaukana leiristä.
”Pääasiassa olen kävelyllä, mutta etsin myös yrttejä talveksi”, sinisilmä vastasi rauhallisesti. Valkoturkki tarkkaili Kalia ja kysyi sitten toiselta:
”Oletko sinä syntynyt muualla kuin Suomessa? Et näytä tavanomaiselta suomalaiselta sudelta”. Narttu toivoi, ettei toinen loukkaantunut tuosta. Sitten sinisilmä liikautti korviaan. Se oli kuullut vieraan suden ulvonnan (YÖTUULEN). Muuten se ei olisi kiinnittänyt siihen mitään huomiota, mutta siinä oli huolestunut ja hätääntynyt sävy, mikä sai jonkin liikahtamaan parantajan sisällä, kuten aina kun joku tarvitsi apua. Se käänsi päänsä kohti ääntä. Katse näytti hieman huolestuneelta, koska se ei tiennyt mitä oli tapahtunut. Se käänsi katseensa kohti Kalia ja sanoi:
”Minusta tuntuu, että minun pitää käydä katsomassa mistä se ääni tuli”, ennen kun parantaja lähti, se jatkoi: ”Jos haluat, voit tulla mukaani tai jatkaa matkaasi”. Sen sanotuaan se suunnisti kohti ääntä.

Se näki puun päällä edes takaisin kävelevän(?) kuparin värinen suden(Yötuuli). Lähistöllä ei tuoksunut muita susia, joten parantaja asteli lähemmäs toista sutta, jonka oletti olevan erakko hajun perusteella.
”Sinäkö täällä ulvoit?”, se kysyi rauhalliseen sävyyn. Toinen vaikutti hermostuneelta, olihan se vieraalla reviirillä, joten narttu näki parhaakseen esittäytyä:
”Olen Kajon parantaja, Susan”.


Nimi: Damien

19.08.2016 15:14
Terva - Kajo

Terva katseli sanojensa aikana tuon toisen lauman komentajan reaktiota ja hymyili mielessään sille että tuota näytti oikeastikin kiinnostavan tämä keissi. Dmitrin kuitenkin arvostellessa (?) hänen sanojaan mainiten siitä kuinka Terva oli haukkunut veljeään hirviöksi, sai Tervan murahtamaan hiljaa. Tuo ei antanut kenenkään arvostella itseään tai todellakaan päämääräänsä, etenkään tässä asiassa.
"Siksi oletankin, ettet hiisku tästä kenellekään. Tämä ei periaatteessa edes kuuluisi sinulle, joten kunnioitathan sitä että haluan tämän pysyvän salassa?", tummaturkki sanoi nousten istumasta takaisin pystyyn. Hän oli nyt enemmän varuillaan kuin äsken, ajatellen jo kuinka tuo uros saattaisi alkaa kiristää häntä tällä tiedolla sun muuta. Terva taujusi että oli ollut idioottiakin idiootimpi kertoessaan salaisen asian toisen lauman komentajalle. Mutta tehty mikä tehty, sitä ei saatu enää muutettua. "Särmällä on minun lisäkseni toinen veli, Uurre, josta en valitettavasti tiedä mitään", Terva kertoi sekoittaakseen pakkaa vielä enemmän ja otti sitten muutaman asekeleen kauemmas.
Komentajan mainitessa siitä, että tuo voisi tulla mukaan, värähti Tervan korvat äkillisesti. Joko hän voisi juosta nyt pois tai jäädä odotammaan. "Ajattelin hämmentää häntä ensin kuljeksimalla ympäri Kajon reviiriä. Suunnitelmissani ei ollut vielä hänen yllättämistään, aion tehdä sen pikkuhiljaa niin että hän tietää sen tulevan. Aiheuttaa jännittyneisyyttä siinä paskiaisessa", Terva kertoi ja vilkaisi nopeasti ympärilleen. "Se tuskin olisi hyväksi maineellesi, jos lähtisit kanssani kuljeskelemaan Kajon reviirille", tummaturkki lisäsi ja istui nyt kauemmas Dmitristä.

Nimi: Funnits

19.08.2016 07:59
Dmitri-Voiny

Tummaturkkinen uros astui lähemmäksi kajolaista sutta ja kertoi Tervalle sen, mitä tiesi tuosta Kajon komentajasta. Vaikka Dmitri ei ollutkaan henkilökohtaisesti Särmää tavannutkaan, niin kyllä hänkin oli tuosta kajolaisesta jotain kuullut.
Dmitrin katse kiinnittyi Tervaan ja tummaturkki nyökkäsi kajolaiselle sanoen:
"Niin minä ainakin olen kuullut."
Dmitrin mielenkiinto oli pikkuhiljaa kasvanut ja niinpä hän päätyi tiedustelemaan asiasta lisää. Kysymyksensä jälkeen Terva sanoi, ettei haluasi jutun leviävän eteenpäin. Komentaja nyökkäsi Tervalle pienesti ja nosti korvansa ilmentäen näin olevansa valmis kuuntelemaan kajolaista.
Kuullessaan Tervan syyn tämänhetkiselle tilanteelleen, Dmitrin suupielet nousivat ylöspäin. Vai, että sillä tavalla...Terva oli Särmälle sukua. Pitkästä aikaa Dmitri sai kuulla jotain normaalia mielenkiintoisempaa ja komentaja alkoikin jo pohtimaan, mitä kaikkea tästä voisikin kehittyä.
Pienen hiljaisuuden jälkeen Dmitri ryhdisti asentoaan ja heilautti häntäänsä huiskan tavoin. Sitten komentaja loi kiinnostuneen katseensa takaisin Tervaan ja avasi suunsa.
"Vai, että sukua Särmälle. Minä en tiennytkään, että hänen sukulaisiaan olisi täällä. Kyllä minäkin olin jotain Särmästä kuullut, mutta että hirviö....Tuollaisten mielipiteiden ilmaiseminen voisi saada sinut aika pahaankin tilanteeseen, varsinkin jos joku toinen kajolainen saisi siitä tietää..."
Dmitri tiesi, että tästä kehkeytyisi jotain tavallista suurempaa ja hän halusi olla siinä mukana. Jos ei ihan osallistujana, niin ainakin sivusta seuraajana.
Niinpä Dmitri hymähti ja jatkoi sitten:
"No miltä kuulostaisi, jos sinä ja minä menisimme ja etsisimme Särmän ja sitten sinä voisit selvittää sen, mikä sinulta hänen kanssaan on jäänyt vielä selvittämättä."

Nimi: Umful

19.08.2016 06:37
Kaze ~ Kajo

Kun Is huusi, että Atlas elää, niin Kaze pakahtui onnesta. Atlas tuli halaamaan Kazea ja Kazelta tuli pieni onnen kyynel. "Onneksi olet elossa. Ehdin jo pelätä pahinta." Kun Is kiipesi Kazen selkään se pudotti sen alas, koska se halusi mennä pesemään omankin turkkinsa. Se käveli kosken luo ja rupesi pesemään itseään. "Hei muuten, yksi susi on hakemassa parantajaa tänne."

Nimi: Blue

18.08.2016 20:54
Atlas ~ Kajo

Kaikki oli tummaa. En nähnyt mitään, vain tummaa valoa # M-missä olen? # Ajattelin ja kaikki alkoi tulla tutuksi. Kaze, Is. Atlas yskäisi ja avasi silmänsä. Kaze ei luultavasti ollut huomannut ja Atlas katsoi taivaaseen. " ATLAS ELÄÄ!!!!! " Is huusi ja osoitti Kazen takaa olevaa narttua. Atlas reagoi siihen ja hymyili. Se nousi ylös ja sen silmät alkoivat taas tummeta. Atlas ei ollut valmis kuolemaan, mutta se ei antanut nukahtaa. Atlas meni koskelle ja heitti tassuilla vettä naamaan, että pysyisi hereillä. Se pesi pian kaikki veret pois ja hymyili. Atlas nuolaisi hellästi Is'iä avusta, ja Kazea se halasi kovasti. Atlas oli onneksi vielä monta vuotta elävänä. Is kiipesi Kazen selkään (?) ja se pysyi siellä vähän aikaa, jos Kaze tarttuisi pentuun ja ottaisi sen takaisin maan pinnalle. Is halusi varmaan selkään istumaan, joten pentu meni hellästi Atlaksen selän päälle sen jälkeen ja alkoi makailemaan siinä. Se oli niin söpöä kun pieni Is oli vaipunut uneen. Sillä oli kai niin paljon seikkailuja!

Nimi: Umful

18.08.2016 19:18
Kaze ~ Kajo

Kaze kuunteli Is'n ja Yötuulen keskustelua korvat höröllä. Yötuulen tullessa tutkimaan Atleksen kehoa ja sanoessa, että Atlas taitaa olla vain pyörtynyt, Kazen pää nousi ylös ja se täyttyi toivosta. Yötuuli lähti etsimään parantajaa ja Is etsi vainuja. Kaze katseli Atlasta ja mietti #Voiko se olla totta? Elääkö Atlas?# se käänsi katseensa taivaaseen #Toivottavasti Yötuuli ehtii ajoissa tuomaan parantajan tänne. Me kaikki luotamme sinuun Yötuuli. Älä anna Atlaksen kuolla.# Kaze katsoi Atlasta ja toivoi koko sydämensä pohjasta, että Atlas selviäisi.

Nimi: Joker

18.08.2016 17:46
Yötuuli - erakko

Valkoturkki kertoi peuralauman hyökänneen heidän kimppuunsa. Yötuuli näytti hieman yllättyneeltä. #En tiennytkään että peurat tekisivät tälläistä#, se ihmetteli ja otti askelia kolmikkoa kohti(?). Se pysähtyi tumman pennun kysyessä kuka tämä oli. Nuorikko hymyili lempeästi. "Suokaa anteeksi töykeyteni. Nimeni on Yötuuli", narttu esittäytyi ja nyökkäsi pienesti.
Maassa makaavan valkoturkin nimi oli siis Atlas.. Pentu tahtoi Yötuulen etsivän parantajaa, mikä sai neidon korvat painumaan lähemmäs niskaa. #Liekköhän siitä apua, jos ystävänne on kuollut#, kupariturkki mietti ja käänsi katseensa Atlakseen. Se otti askelia kohti ruumista ja alkoi tutkia surullisin silmin tuon kehoa(?). #En tiedä olisiko tälle voinut tehdä mitään. Vammat näyttävät pahoilta#, se mietti ja surun näki sen silmistä selkeästi. Varsinaisesti se ei ollut surullinen Atlaksen takia, eihän se edes tuntenut kajolaista. Olihan suden kuolema aina surullinen asia, mutta Yötuuli mietti nyt perhettään. #Hoitavatko parantajat kuolleitakin? Minun pitäisi- hm?# Juuri kun Yötuuli oli aikeaissa lähteä, se tunsi erittäin heikosti tassussaan jotain... #Ei se voinut olla... se oli varmasti vain tuuli#, kupariturkki yritti uskotella itselleen, mutta siitä tuntui kuin Atlaksen kyljet olisivat kohoilleet(?). #Ei.. silmäni vain valehtelevat#, se yritti, mutta kurottautuikin lähemmäs liikkumatonta kehoa(?). Yötuulen silmät laajenivat. "H-hän hengittää..." narttu kuiskasi. "Mahdotonta..."
Yötuuli otti pari askelta kauemmas Atlaksesta ja kääntyi katsomaan muita. "T-tuota... minusta tuntuu että hän on vain menettänyt tajunsa", narttu kertoi mielipiteensä tilanteesta. "Lähden etsimään parantajaa, teidän varmaan kannattaisi pitää häntä silmällä", kupariturkki ehdotti ja kääntyi ympäri, kadoten puskiin.
#Minä vain kuvittelen... näin haavat omin silmin, miten on mahdollista, että siitä voi selvitä? Mutta... tunsin ja näin sen aivan varmasti, hän on elossa... vaikkakin hengittää heikosti# Yötuuli kiisteli itsensä kanssa juostessaan Kajon metsissä. Sillä oli nyt oiva tilaisuus paeta, takaisin ei-kenenkään-maalle, jossa se olisi turvassa. #En saisi ajatella tuollaisia#, Yötuuli karisti ajatuksen pois. Se oli luvannut hakea parantajan, vaikka se olisikin myöhäistä tai turhaa. Se oli luvannut.

Kupariturkki loikkasi kaatuneen puun kungolle ja läähätti. Miten se ikinä löytäisi parantajan? Miten se ikinä löytäisi vieraan lauman, Kajon, parantajan? Yötuuli nosti kuononsa ulvoi, kirkkaasti ja kuuluvasti. Se ulvoi, kunnes ilma loppui sen keuhkoista. Kupariturkki sulki silmänsä ja hengitteli rauhallisesti. Sitä alkoi hieman hermostuttaa. Se ulvoi Kajon reviirien sisäpuolella, eikä edes kuulunut koko laumaan. Nartun jalat tärisivät ja korvat painuivat niskaan. Lopulta se kohotti kuononsa taas ilmoihin ja lisäsi ulvontaansa uusia sävyjä, kuten kiireinen avuntarve.
Se ulvoi melko kaukana rajoista. Se ei uskonut parantajan oleilevan rajoilla, siellä olisi luultavasti vain rajavartijoita. Leiriinkään se ei menisi, ellei se olisi viimeinen vaihtoehto. Yötuuli ei ulvontansa takia voinut jatkaa etsimistä jaloin. Ulvojan olisi pysyttävä paikoillaan, jotta mahdolliset kuulijat löytäisivät sen. Ajatus kylmäsi sitä. Pentuna se oli aina saanut kuvan, että Kajo oli suurin lauma kaikista. Ei ehkä voimakkain, mutta suurin. Mutta aikaa oli kulunut,, jo vuosi. Kupariturkki värisi puunrungon päällä ja odotteli, josko PARANTAJA kuulisi sitä(?).

// LINA & SUSAN? :D //

Nimi: Blue

18.08.2016 16:27
Is ~ Kajo

Is istui Atlaksen ja Kazen vierellä. Se oli jo luovuttaa, ja kääntyä. Mutta se kuuli kun yksi susi oli tullut seuraksi ja Is kääntyi ihmetellen. Kaunis kupariturkkinen susi (YÖTUULI) oli astunut esiin kuin pihka puusta lentäen. " Kuka olet? " Is kysyi ja meni Atlaksen eteen suojaavasti. Se kuuli, että se voisi auttaa. " Vai niin, apu olisi ainakin hyvä, jos menet etsimään parantajaa. Emme millään voi tätä Atlasta kuljettaa. " Is sanoi ja osoitti metsään. " Ole kiltti, etsi parantaja ja tuo se tänne, jos mahdollista -" Is sanoi ja huokaisi. " - jos siitä on hyötyä. " Is käveli rauhallisesti kupariturkin vierelle ja se yritti näyttää söpöltä. " Ole kiltti. Atlas tarvitsee apua. " Se sanoi ja etsi vainuja ruuasta, koska Is'llä oli kamala nälkä!

 

©2017 Suden Katse -susiroolipeli - suntuubi.com