Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vapaa on susi ja vapaasti se ulvoo

Pelataan yksikön 1. tai 3. muodossa joko imperfektissä tai preesenssissä. 

Roolauksen alkuun laita hahmosi kutsumanimi ja lauma. Suden Katseessa tekeminen kirjoitetaan ilman mitään merkkejä, puhe "hipsuttimilla", ajatus #risuaidalla# ja muille pelaajille osoitettu viesti //kahdella kauttaviivalla//. 

 
 
 

 

Ulvonta  << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Miltu

27.10.2016 21:42
Lani ~ Novoye

Hetken yksin kohti leiriä kuljettuaan hiekankirjava kaatui kumoon jonkun hypätessä sen päälle. Vaistomaisesti alfatar pyrki nousemaan niin nopeasti jaloilleen kuin mahdollista, katsoen päälle rynnännyttä laumalaista. Tummanruskeissa silmissä vilahti hetken kylmä katse, joka oli Lanille varsin epänormaalia. Percy pyyteli anteeksi huolimattomuuttaan. Asiaa ei ollut auttanut se, että laumalainen oli kaatunut suoraan hiekkaturkin mahan päälle, mikä oli johtajattarelle arka kohta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Huokaisten raskaasti sukunsa ainoa edustaja lähti jälleen kohti päämääräänsä. ''Tule toki mukaani, Percy. Saat anteeksi.'' Novoyelainen sanoi neutraalisti. Normaalisti se olisi kysynyt, sattuiko laumanjäsentä ja että saattoiko Lani itse tarjota jotain apua, mutta jokin tämän sisimmässä esti alfatarta tekemästä niin. Ehkä se oli vielä hieman alakuloinen puolisonsa menettämisestä? Hmmh? Saisiko kukaan koskaan asiaa selville, sitä ei voinut tietää, sillä Lani ei itsekään tiennyt mikä sen mielialan sai niin maahan. Sitä narttu ei kuitenkaan halunnut näyttää ulkoapäin. Sen pitäisi pysyä vahvana, kuten aina.. kuten aina..

Nimi: Lina

23.10.2016 17:39
Ava ~ Kajo

Nousin ylös lehtien pehmentämästä ja värittämästä maasta. Ravistelin lehdet irti turkistani ja venyttelin. Suljin silmäni ja vedin sisään tätä raikasta märkien lehtien tuoksua kirsuuni. Hymyilin, olin piristynyt ilman viiletessä. Lähdin kulmaan metsässä ensin käynnissä, siirryin nopeasti raviin ja lopulta en malttanut enää vain ravata vaan siirryin laukkaan, jota kiihdytin ja kiihdytin. Roikotin kieltä suun ulkopuolella, viileys kutitti hauskasti kieltä. Saavuin Novoyen rajalle ja hidastin vauhtia. Huokaisin, juuri kun pääsen vauhtiin pitää jo hidastaa. Näinä hetkinä kaipasin Siperiaan vuorille, laaja reviiri ja kylmyys. Ravistin päätäni ja vaihdoin haikailevan ilmeen neutraaliksi ja lähdin ravia Novoyen rajaa kohti Voinya.

//Seuraa?



Susan ~ Kajo

Parantaja katsoi kuinka, reippaasti Is ryhtyi ja toimeen. Se virnisti huvittuneena pienesti, kun kiiltomalvan kirpeys koetteli vihreä silmän kieltä. Se seisoi Atlaksen vieressä ja seurasi haukan lailla, kun nuorukainen hoiti tätä. Ja valkoturkin noustessa ylös parantaja tarkasteli sitä hiljaa sen puhuessa Is:lle ja Floralle. Valkoisessa turkissa oli vielä verta mutta se oli jo kuivunut ja haavat erottuivat hieman turkin seasta (?). Ne eroituivat vihreän tahnan ansiosta. Atlas lähti kävelemään Flora selässään. Parantaja kääntyi ja sanoi Atlaksen perään:
”Jos haavat tulehtuvat tule luokseni”. Ja Is:lle se sanoi:
”Älä lähde minnekään. Hoidan velvollisuuteni niin voimme jutella. Minulla olisi sinulle vähän asiaa”. Sitten se käveli Kalin ja Yötuulen luokse. Se huokaisi tyytyväisenä ja hymyili kiitollisena:
”Olen todella kiitollinen teille. Voinko korvata tämän jotenkin?” Se katsoi vielä hetken toista pientä ja toista kuparin väristä narttua. Sitten se laski päänsä puoleen väliin, se näytti hieman epämääräiseltä kumarrukselta ja käveli takaisin Kazen luokse. Se repi loput lehdet irti ja pureskeli siitä tahnan. Se hoiti loput haavat hellästi ja päättäväisesti. Saatuaan haavat hoidettua se katseli työnsä jälkeä. Se nyökkäsi Kazelle merkiksi että haavat oli hoidettu.

Nimi: Muoviroska

21.10.2016 19:17
Percival – Novoye

Percy palasi kävelyretken ja metsästysretken sekoitukselta leiriinpäin. Hän pysähtyi äkisti huomatessaan liikettä. Uros katsoi vasemmalle puolelleen ja lähti hiipimään liikettä kohti. #Onko reviirillämme tunkeilija vai?...# Hän haistoi sen olevan riistaa ja lähti jahtaamaan jänistä. Kesken jahdin hän törmäsi lujaa alfatar Laniin. Percivalin maailma pyöri kun hän puski Lanin vauhdilla kumoon ja avasi silmänsä. Hän selvitti ajatuksensa ja näki heti jäniksensä pinkovan pakoon jo kaukana, ihan kuin pilkaten Percyn huolimattomuutta. Sitten hän käänsi päänsä allaan olevaan alfattareen ja räpiköi pystyyn pois Lanin mahan päältä. ”A-anteeksi! En huomannut teitä..." Percy änkytti. #Noniin. Hieno homma, Percy. Piti mennä sitten häiritsemään alfaasi. Olisi ihan oikein jos Lani heittäisi sinut ulos laumasta tolloilemasta.# Ne sekunnit olivat hänen elämänsä tähän mennessä pisimmät, kun hän odotti lievässä paniikissa kunnioitetun alfansa reaktiota.

//Kuten näkyy, ispis on palannut vuosien lomaltaan! Nyt sopii siis odottaa vähän... ENEMMÄN rooleja minultakin.//

Nimi: Umful

20.10.2016 19:17
Kaze ~ Kajo

Kaze katseli kun parantaja neuvoi Is'iä. "Kirvellä?!" se ehti vain sanoa kun Susan rupesi jo levittämään tahnaa. Kazen täytyi vain purra hampaitaan yhteen. Kirvely loppui nopeasti sitä mukaan kun Susan nousi ylemmäs. Sitten Kaze kuunteli taas kun Susan puhui Is'lle. Parantaja sanoi tulevansa pian hoitamaan loputkin haavat ja siihen Kaze vastasi vain nyökkäämällä ja hymyilemällä samalla. Se katseli miten nuori Is hoisi Atlaksen haavoja. Oli jo ihan pimeää ja tähdet tuikkivat taivaalla. Sitten Atlas nousi ja lähti pois Floran kanssa. Kaze katseli kun kaksikko katosi pimeyteen. Sitten se käänsi päänsä Yötuulta ja Kalia päin. Ja sitten takaisin parantajaan.

//aika turha rooli, mutta laitoin kuitenkin//

Nimi: Miltu

20.10.2016 18:31
Lani ~ Novoye

Novoyen alfatar istui laumansa rajamailla, paikassa, johon se oli vuoden iässä joutunut hautaamaan perheensä raadot. Isän, äidin, veljen, ja kaksoissiskonsa. Tämä paikka oli suhteellisen piilossa, kuolleet puut ympäröivät autiota, joskin Lanille rakasta paikkaa. Hiekanvärisen puoliso oli kadonnut kuukausia sitten, ja suklaasilmäinen johtajatar oli lopettanut pitkän odotuksensa, mieltäen Gelmirin kuolleeksi. Miksi kaikki alfattaren läheiset kuolivat? Ensin perhe, sitten Mykkä, ja nyt Kelmi. Raskas huokaisu pääsi novoyettaren suusta, kun se sulki silmänsä pitääkseen eräänlaisen ''hiljaisen hetken'' rakkaansa kunniaksi. Ne eivät koskaan saaneet suvunjatketta. Kyyneltäkään yksinäinen narttu ei vuodattanut, vaikka olisi aivan hyvin voinutkin. Lani tiedosti kumppanintarpeensa, sen oli pakko saada suvunjatketta ennen kuin ikä estäisi sen. Hiekkakirjo halusi turvata sukunsa, ollen tällä hetkellä sen ainoa edustaja. Muutamien minuuttien jälkeen se aukaisi tummanruskeat silmänsä, nousi, ja katsoi vielä kerran ylös taivaalle. ''Hyvästi, Gelmir.'' Sitten Lani lähti kulkemaan kohti laumansa leiriä naama peruslukemilla, ajatukset tulevaisuuteen kiinnittyneinä. Suostuisivatko sen alkuperäisen kotilauman sudet yhdistymään Novoyen kanssa? Saisiko Lani koskaan suvunjatketta? Paljon oli neidolla mietittävänään ja huolehdittavanaan, mutta sitä se alfattaren elämä oli.

Nimi: Blue

19.10.2016 21:29
Is ~ Kajo

Nuorukainen kuunteli tarkasti ja katsoi opetusta. Is nyökkäsi parantajalle ja haki kiiltomalvan vähän matkan päästä. Is poimi yrtin ja tippa kirpeää nestettä roiskahti kielelle. Is näytti aivan tuskalliselta. Se teki tahnan ja levitti sen haavojen päälle. Is henkäisi helpotuksesta, kun Atlas nousi ylös ja haavat olivat hyvin. Is meni askelia taaksepäin ja Atlas vinkkasi silmää. " Hyvä Is, sinusta voi tulla hyvä parantajaoppilas! " Atlas sanoi tyytyväisesti.

Atlas, Flora, ~ Kajo

Flora katseli kun Is ammattilaisen näköisenä hoiti Atlaksen haavat. Flora hyppäsi Atlaksen selälle ja Atlas nyökkäsi. " Me voimme kai tästä mennä. Kiitos paljon parantaja, oli mukava tavata. " Atlas sanoi ystävällisesti ja lähti Flora niskassa kiinni pois päin metsälle. " Flora, me menemme nyt luolallemme. Se voi olla aika pieni, mutta se on hyvä yösija tälle yölle. Vai mitä? " Atlas sanoi. Flora ei vastannut, pentu oli unissaan ja naurahdin. #Noh, menemme kotikolollemme. Kuitenkin...# Atlas mietti ja he pääsivät kotikoloon. Atlas laski hellästi Floran pehmeän kauriin turkin päälle ja Flora oli unissa. Atlas ajatteli jättää saalistuksen pois, ja Atlas nukahti vierelle. Flora vikisi söpösti unissaan ja Atlas laittoi häntänsä Floran ympärille. Yö oli rauhallinen, ja kuului vain tuulen hiljainen kiljunta. Kauriit olivat piilossa ja oravat koloissaan. Kukaan ei liikkunut. Puu oli kuin patsas. Yö meni hyvin, ja toivotaan että aamukin.

Nimi: Lina

19.10.2016 15:58
Susan ~ Kajo
Valkotar kuunteli huvittuneena muiden susien päivittelyä.
”Is minä näytän ensin, vaikka Kazella miten tämä tehdään ja sitten on sinun vuorosi kokeilla hoitaa Atlasta” parantaja sanoi. Sitten se nappasi suuhunsa toisen yrteistä ja taas sen suuhun roiskahti kirpeää nestettä, mutta tottunut parantaja ei enää välittänyt siitä, sillä se oli tottunut siihen ajan saatossa. Se meni seisomaan Kazen viereen, viittasi hännällään Is:siä tulemaan luokseen ja istui itse.
”Kun täällä yrtillä hoidetaan haavoja sitä ei niellä vaan siitä tehdään tahna ja se hierotaan haavoihin”, opasti parantaja ja painoi kasvin tassullaan maata vasten. Se otti lehdet irti varresta ja poimi muutaman nahistuneen lehden suuhunsa ja alkoi pureskella niistä tahnaa. Kun lehdet olivat kunnolla pureskeltu, se sanoi epäselvästi suu täynnä tahnaa:
”Kaze tämä voi kirvellä”. Valkoinen laski päänsä ensimmäisen haavan kohdalle ja nuoli vihertävää tahnaa siihen pienen kerroksen. Se nosti hieman päätään ja siirsi päänsä seuraavaan haavaan. Nyt sen täytyi nousta jo seisomaan. Se nuoli loput tahnasta siihen ja käänsi päänsä Is:siä kohta.
”Kiiltomalvan lehdet auttavat haavoihin, kuumeeseen ja särkyihin. Jos katsoit tarkasti osaat hoitaa Atlaksen haavat. Ota toinen yrtti ja tee kuten minä tein”, opasti parantaja. Is lähti juoksemaan Atlaksen luokse (?) ja parantaja seurasi perässä katsoakseen että pentu teki kaiken oikein. Se kääntyi vielä Kazea kohti ja sanoi lempeästi:
”Tulen kohta hoitamaan loput haavasi”.

Nimi: Joker

18.10.2016 20:41
Ziggety-Zag (ja pikkusen Smiley) - Voiny

Ziggy kuunteli alfaparin puhetta tarkkaavaisena ja korvat kääntyillen. Puheen loputtua uros alkoi pohtia asiaa mielessään. Tavallaan se ei pitänyt kuulemastaan. Se alkoi miettiä mitä sanoisi, kunnes tummankirjava uros (Cero) avasi suunsa.
Tummaturkki ei tahtonut luopua alfastaan. Ziggy katsoi urosta vakava ilme kasvoillaan. #He ovat päättäneet lähteä, et sinä saa heitä pysymään täällä...# Sitten harmaanruskea narttu (Lida) puhui. Tämän sanat saivat Ziggyn pohtimaan asioita uudelleen.
Jälleen oli alfaparin vuoro puhua. Ziggy punnitsi asioita vielä hetken mielessään, kunnes nousi ylös ja rykäisi selvittääkseen äänensä. "Mielestäni olisi oikein palauttaa Voiny takaisin sen oikeutetulle johtajalle. Se miten Novoye on syntynyt, ei ollut oikein. Lisäksi mielestäni Voinyn alfa on vaihtunut jo liian monta kertaa. Laumalaisena en itse ainakaan jaksa jatkuvaa vallanvaihtoa, varsinkaan jos alfaksi tullaan väkivalloin. Tämä Lani on syntynyt Voinyn johtajaksi, joten eikö teidänkin mielestänne olisi oikein, että juuri hän johtaisi meitä", Ziggy puhui ja katsoi laumalaisia lopussa. "En ole syntyjäni teikäläisiä, mutta olen elänyt keskuudessanne jo muutamia vuosia ja minusta tuntuu, kuin olisin aina elänytkin täällä. Lani ja varmasti suurin osa novoyelaisista ovat syntyjään voinylaisia, miksi ette siis tahdo heidän yhdistyvän tämän Voinyn puolikkaan kanssa? Mitä olen kuullut menneisyydestänne vuosien aikana, olisi Lani mielestäni se ainoa ja oikea johtaja Voinylle", Ziggy sanoi.
Ennen kuin se laittoi takaisin istumaan, se vielä sanahti: "Sitä paitsi... Jos pelkäätte että Kajon kanssa tulisi ongelmia, unohdatte, että yhdistyessään laumamme kasvaa. En usko että Kajo haluaisi ongelmiin niin suuren ylivoiman kanssa." Tällä Ziggy viittasi nartun (Lida) puheisiin. Jos laumat yhdistyisivät, luulisi tuollakin olevan turvallinen olo. Lopetettuaan puheensa ja mielipiteensä ilmaisun, rajavahti pisti takaisin istumaan ja tarkkaili eriparisilmillään muiden reaktioita.

Valkoinen laiheliini oli kuunnellut kaikkien puheita, mutta sillä ei ollut mitään mielipidettä asiaan. Sitä ei kiinnostanut, miten tässä kävisi. Joko laumat yhdistyvät tai eivät, se on yksi ja sama. Myrkynvihreät silmät seuloivat leiriä, ja kaikkein kauimmaiset sudet näkyivät vain sumeina möykkyinä. Repaleiset korvat kääntyilivät tiuhaan tahtiin jokaisen äänen suntaan.
Smiley rapsutti takajalallaan korvantaustaansa odotellessaan mitä seuraavaksi tapahtuisi. Kutinan loputtua se nuolaisi kuonoaan ja jatkoi kuuntelua.

Nimi: Tilhi

18.10.2016 16:41
Kyötikki ja Silmu ~ Voiny

Uros ei muuta odottanutkaan kuin ihmetystä ja vastarintaa, mutta se piti ilmeensä tutkimattomana kuunnellessaan kahta laumalaistaan. Silmu väräytti korvaansa nartun(Lida) puhuessa siitä miten novoyelaiset olivat lähteneet. Narttu siristi kavenneita silmiään.
"Novoyen sudet eivät lähteneet. Heidän johtajansa karkoitettiin ja syrjäytettiin ja uskollisimmat lähtivät mukaan. Se on syy heidän 'lähtölleen'", narttu sanoi tuohtuneena siitä miten sen synnyinlaumaa luonnehdittiin pelkureiksi jotka olivat noin vain lähteneet laumastaan. Kyötikki kohotti häntäänsä hiljentääkseen kumppaninsa.
"Arvostan mielipidettänne, mutta se tarkoittaa siis uuden alfan valintaa teidän keskuudestanne", Kyötikki sanahti viileämmin, ja nyökkäsi kohti Ceroa joka asiaa oli kyseenalaistanut.
"Sillä kuten jo sanoin, arvostan sitä että valtaamme pidetään arvossa, vaan emme ole tulleet jäädäksemme". Uros käänteli suurta päätään.
"Entäs muut? Onko teillä sanottavaa? Nyt on aika sanoa se jotta voimme päättää Voinyn tulevaisuutta. Teidän on otettava vastuuta jos aiotte pysyä itsenäisinä ja vahvoina. Miten luulette selviävänne, ellette ole valmiita ottamaan ohjia omiin käpäliinne?".

Nimi: Lida-Voiny

18.10.2016 13:36
Kiirehdin aukiolle jossa Kyötikki, alfa oli aloittanut puheensa. Vilkaisin uutta tuttavaani, joka oli asettunut vierelleni(?), mutta sitten keskityin täysin johtajien puheisiin. Lopussa meitä pyydettiin kertomaan omat mielipiteemme. Itse en nauttinut ideasta, mutta odotin nuoren uroksen lopettavan puheenvuoronsa. Itse otin askeleen eteenpäin heti, kun tumma kirjavaturkki oli palannut alkuperäiselle paikalleen.
"Minusta on turhaa liittyä Novoyen kanssa. Se ehkä on joskus ollut osa Voinya, mutta sille oli syynsä, miksi he lähtivät. Mikä estäisi heitä lähtemästä uudelleen heti kun tulee tiukka paikka Kajon kanssa? Parempi pitää heidät poissa, ettei tule ikäviä yllätyksiä" puheeni lopussa käänsin päätäni katsomaan muitakin laumalaisia kuin vain johtoporrasta. Astuin sitten askeleen taaksepäin kertoakseni, etten aikonut jatkaa enempää. Olikin ollut hyvä, että olin tullut tähän kokoukseen.

Nimi: suiga

15.10.2016 20:25
Cero-Voiny

Kuuntelin johtajien puheen, ja heidän lopettaessa puhumisen, antaen samalla puheenvuoron meille laumalaisille, päätin ympärille vilkuilujen jälkeen ottaa puheenvuoron itselleni.Kröhistelin hieman, jotta ääneni varmasti kuuluisi mahdollisimman hyvin. Vedin syvään henkeä, ja rauhoituin samalla. #Ei hätää Cero, kyllä sinä pärjäät# ajattelin itsekseni, ja astahdin hieman eteenpäin, jotta muutkin näkisivät minut.
"Omasta mielestäni voisimme kyllä pysyä ihan omana laumanamme. Tämänhetkisestä Alfastani en kyllä ainakaan haluaisi luopua. Vaikka sitten ette olekkaan kokonaan Voinylaisia"
Puhuin mahdollisimman kuuluvalla ja rauhallisella äänellä, katsoen samalla Kyötikkiä ja Silmua. Hetken kuluttua jatkoin taas puhumista.
"Mutta minua ei kyllä haittaa, jos olette eri mieltä kanssani. Esitin vain oman mielipiteeni teille."
Lopetin, ja kumarsin alfalle, sekä betalle. Astahdin takaisin alkuperäiseen paikkaani, ja jäin odottamaan muiden mielipiteitä.
//Eihän teitä haittaa, että Cerokin on nyt yht'äkkiä siellä? Ajattelin vaan roolia sen tonne kokoukseen, kun sellainen nyt on XD

Nimi: Tilhi

15.10.2016 17:05
Kyötikki ja Silmu ~ Voiny

Hiljakseen ja ylväänä demonikasvoinen, suunnaton uros tarkasteli paikalle hitaasti valuneita tulijoita ainokaisella silmällään, pörhistellen turkkiaan syksyn viimoja vastaan. Se tunsi karvojensa kärkien hipaisevan vierellään seisovan kumppaninsa turkkia. Toista jännitti, Kyötikki aisti sen ja päätyikin siksi kääntämään massiivisen päänsä pienen nartun kasvoja kohti ja puhalsi sieraimistaan lämmintä ilmaa sen poskelle. Suklainen silmä tuikki hetken lämpöä, mutta kääntyessään takaisin lauman puoleen se viileni ja katse koveni.
Viimein, kun Kyötikki katsoi että nyt olisi aika, se kohotti häntänsä ja haukahti kumeasti saadakseen huomion - vaikka toki urosta olisi varmasti hankala olla huomioimatta muutenkaan. Se kohotti päätään korkeammalle, katseli jokaista paikallaolijaa päällisin puolin ja antoi korviensa kääntyä eteenpäin.
"Voinyn sudet", se aloitti mahtavalla bassoäänellä joka leikkasi ilmaa kantavana ja kuuluvana.
"Minulla ja puolisollani on teille ilmoitettavaa", Kyötikki jatkoi ottaen askelen eteenpäin. Se vilkaisi vierellään parhaansa tekevään ja nyt jo arvokkuutta ja määrätietoa uhkuvaan naaraaseen, joka nyökkäsi sille pienesti.
Naaras, Silmariliksi ristitty, hyppäsi kevyen joustavasti alas kiveltä, ja jäi sen eteen seisomaan.

"Kuten te tiedättekin, kolmen lauman mailla ei ole aina ollut kolmea laumaa. Alkujaan niitä oli kaksi. Kolmas sai alkunsa, no, sanotaanko että se sai alkunsa vääryydellä, ja vaikka vuodet ovatkin muovanneet nykyisestä Voinysta uljaan ja määrätietoisen, oikeamielisen lauman, ei se poista sitä tosiasiaa että se susi, jonka olisi pitänyt pitää käpälissään tätä laumaa, hallitsee nyt joutomailla ryhmää, joka koostuu entisen Voinyn, sen uljaamman, seuraajista. Olemme keskustelleet Lanin kanssa, ja hän on valmis palaamaan Voinyn johtoon ja yhdistämään laumat, niin kuin alunperin on ollutkin".

Naaras puhui levollisella, kirkkaalla äänellä ja piteli kuulijoitaan otteessaan tiukalla tuijotuksella. Ennen kuin ilmoitus kohauttaisi ketään, pieni ruskeankirjava narttu iskisi hännällään ilmaa ja kohottaisi sen käskevästi kohti sudenharmaita pilviä. Jos tarve vaatisi, se myös ulvahtaisi saadakseen puhua loppuun ilman keskeytyksiä.

"Mutta. Koska te olette eläneet niin kauan näin, ja uskon monien pitävän tätä parhaana mahdollisena järjestelynä, aiomme antaa teidän valita", Silmu jatkoi päätään nyökäyttäen kohti kuuntelijoita.
"Minä ja kumppanini emme ole alkuperäisiä voinylaisia. Minun suonissani virtaa kyllä jonkin verran teidän vertanne, mutta se ei anna minulle oikeutta päättää teidän paikkaanne.

Sitten Kyötikki nyökäytti päätään ja nappasi sujuvasti puheenvuoron ennen kuin kukaan ehtisi vieläkään pistää väliin mitään.

"Tämä ei jää tähän. Juuri edellä mainittujen syiden takia minäkään en koe kuuluvani tänne teitä komentamaan. Me tarjoamme mahdollisuutta poistaa menneisyyden haamut, yhdistää laumat ja tehdä siitä metsän vahvimman, mutta yhtälailla me annamme teille mahdollisuuden vaalia omia perinteitänne. Senpä tähden me myöskin jätämme paikkamme sille, joka sen parhaiten täyttää. Tulevaisuutemme ei ole täällä, vaan se on kaukana muualla. Silmaril ja minä olemme vain toteuttamassa omia haaveitamme ja se oli Voinyn hirmuvallan poistaminen silloisen Saikan vallan alta. Sen me teimme, ja menetettyämme pienen tyttäremme me tahdomme etsiä paikkamme muualta, minkä teistä ainakin osa ymmärtää. Olemme tehneet sen mitä meidän piti, ja nyt on aika jonkun muun siitä jatkaa."

"Olemme sanoneet sanottavamme, ja nyt on teidän vuoronne. Puhukaa. Yksi kerrallaan". Näin Kyötikki päätti pitkällisen ilmoituksensa, ja keskeytyksiä ei olisi väliin sallittu, ei ainoatakaan. Silmu loikkasi takaisin paikalleen kivelle, ja molemmat katselivat laumaa tutkivan mietteliäänä. Kuinka se ottaisi ilmoituksen?

Nimi: Umful

14.10.2016 19:22
Kaze - Kajo

Kaze katseli tyhjyyteen omissa ajatuksissaan. Oli jo aika pimeää ja pienet tuulen puuskat saivat puiden värikkäät lehdet tipahtelemaan susien päälle ja ympärille. Kaze hätkähti kun kylmät väreet kulkivat sitä pitkin. #Talvi ei voi olla enää kaukana. Pian varmaan tulee jo ensilumi.# se mietiskeli. Yhtäkkiä Kali ja Yötuuli palasivat saaliineen takaisin. "Kiitos." valkoturkki tokaisi Kalille ja Yötuulelle kun he toivat saaliinsa. Kazella ei ollut nälkä paitsi ihan pikkuisen. Mutta kun ruokaa sai niin kannattihan sitä myös syödäkkin. Se katseli kun Atlas ja Flora rupesivat syömään. Kaze haisteli ensin ruokaansa ja rupesi sitten myös syömään. Siinä samassa parantaja ja Is palasivat. Kaze katseli yrttejä, jotka he olivat löytäneet. "Nuoko meidän pitää öö... syödä vai...?" se kysyi nostaen toista kulmaansa.

Nimi: Tatti

12.10.2016 15:03
Sade-Kajo

Narttu hengitti syvään kaadon rautaista tuoksua, ja kohotti katseensa. Lyhyt, terävä nyökkäys halkoi ilmaa tämän jolkottaessa komentajan perään. Kehaisusta tyytyväisenä Sade heilautti iloisena häntäänsä, mutta kevyt kosketus kyljellä sai naaraan sävähtämään vetäytyen alta aikayksikön takaisin muuriensa taa. Tämä pyrki pitämään olemuksensa normaalina, kätkien kuitenkin vaivihkaa kasvonsa kääntämällä päätään aavistuksen sivulle. Toipuminen tapahtui hetkessä, jolloin hopeanharmaa kohensi ryhtiään lausuen hivenen laulavalla nuotillaan: "Kiitos. Oli ilo metsästää kaltaisesi korkea-arvoisen soturin kanssa." Vastaus oli koruton, mutta totta oli se, että Sateella oli ollut hauskaa metsällä Särmän kanssa. Tämän korvaan lausahdus oli ollut kuitenkin turhankin muodollinen, joten se päätyi virnistämään pienesti. Leiriin päästyään naaras asettui komentajaa vastapäätä, ja hämmästyi aidosti kehotuksesta aloittaa. Vielä hetki sitten vaelteleva katse lukittui uroksen silmiin, tutkivana ja aavistuksen kysyvänä. Hetken tutkailtuaan tämän kasvot kuitenkin syttyivät leveään hymyyn. "Kiitos" Varovasti, tietoisena suuresta kohteliaisuudesta jonka oli saanut osakseen, Sade kumartui nyhtämään eläimen selästä kaistaleen tuoretta lihaa. Ja kuinka herkulliselta se maistuikaan! Hyvä seura, ruoka ja metsästyksen aiheuttama väsymys alkoivat tehdä tehtäväänsä saaden hopeisen rentoutumaan silminnähden. "Saisinko rajavahtien nimet, tiedustelu kävisi helpommin?" Sade kysäisi muistaessaan äkisti suorittamatta olevan tehtävänsä. Niimpä niin, kohta pitäisi taas olla helisemässä. Tämän asento oli rennohko, ilme vakaa, ja katseessa pilkahdus uteliasta hyväntuulisuutta. Mikäs tässä istuskellessa.

Nimi: Blue

11.10.2016 19:10
Is ~ Kajo

Is lähti parantajan mukaan häntäänsä heilauttaen loukkaantuneille, merkiksi että he palaavat pian. Parantaja etsi vainuja yrteistä kunnes valkotar siirtyi raviin. Pieni nuorukainen Is juoksi parantajan perässä ja kuunteli tarkasti opetusta. Pian valkotar ja nuorukainen palasivat yrtteineen Atlaksen, Kazen, ja Floran luo. Sinne olikin saapunut Kali ja Yötuuli, jotka olivat metsästäneet syötävää. Is istahti loukkaantuneiden viereen ja hymyili lempeästi. " Palasimme, ja toimme yrtit myös. " Is sanoi ja kipitti parantajan vierelle. " Valkotar, mitä noille yrteille sitten pitää tehdä? " Is kysyi lempeästi ja katsoi kiiltomalvaa.

Atlas, Flora ~ Kajo

Atlas katsoi Kazea mukavasti hymyillen. Atlas laski päätään sammaleen päälle ja Flora käveli vaikeasti vierelleni kaatuen. " Voi söpöliini, olen pahoillani. Mutta ei hätää, paranen pian. " Atlas sanoi lempeästi nuolten Floran päälakea. Huomaamatta Yötuuli ja Kali tulivat esiin pusikoista, tuoden riistaa nartuille. Flora tutki rusakkoa ja haisteli sen vainuja. Flora hymyili ja meni vierelleni. Nappasin rusakosta pienen, mukin kokoisen lihapalan Floran eteen maisteltavaksi. " Se on hyvää. " Atlas sanoi ja alkoi syömään. Flora epäröi mutta maistoi hampaillaan makuja lihasta. Mehevää, rapeaa, pehmoista, makeaa... Kaikkea mistä Flora piti! " Tää on rapeaa ja makeaa, nam!! " Flora sanoi ja kieri ympyrää. Pian valkotar ja tuttu naama, Is, tuli metikosta yrtin kanssa. Valkotar saisi anta ohjeet yrtistä.. Mitä yrtillä nyt tekisi?

/ / Tästä edespäin Atlas käyttäytyy Floran " Emona " Eli jos ei haittaa, joka roolissa Flora roikkuu mukana, tai ei. / /

Nimi: Lina

09.10.2016 18:49
Susan ~ Kajo

Is tuli parantajan luokse ja Flora meni loukkaantuneidenluokse. Parantaja hymyili tyytyväisenä ja lähti matkaan antaen Is:lle merkin seurata. Kali ja Yötuuli olivat lähteneet etsimään saalista, ja valkotar oli heille hyvin kiitollinen. Ennen kun loukkaantuneet olivat kadonneet näkyvistä, parantaja käänsi päänsä Is:ä kohti ja sanoi:
”Halusit parantaja oppilaaksi, joten pääset nyt kokeilemaan millaista se on”. Tämän sanottuaan se hymyili pennulle ja seurasi sen reaktiota. Hetken päästä se käänsi päänsä taas eteenpäin. Se keräsi ilmasta hajuja ja erotteli ne. Nopeasti sen kirsuun kantautui sen yritin tuoksu, jota oli etsinytkin, kiiltomalva. Parantaja seurasi tuota tuoksua ravaten. Hämärä alkoi ujuttaa sormiaan metsään ja pian se valtaisi koko metsän. Olisi ehdittävä palata takaisin loukkaantuneiden luokse, ennen kun pimeys tulisi. Parantajatar kääntyi katsomaan pientä Is:iä. Pentu alkaisi ellei ollut jo väsähtänyt. Se hidasti vauhtia käyntiin. Etsitty yrtti tuoksui jo vahvasti. Kirsu johti tarkasti valkotarta oikeaan suuntaan. Ja siinä ,siinä se oli kiiltomalvaa.
"Is tämä on kiiltomalva. Se on hyvä yleisyrtti. Se on jo hieman nahistunut pakkasten takia, mutta kelpaa tähän hätään", selitti parantaja pennulle. Sitten se laski päätään ja katkaisi varren läheltä maata. Kirpeä neste tirskahti nartun suuhun, mutta parantaja ei välittänyt siitä. Kääntyen tulo suuntanpäin se lähti taas matkaan antaen merkin lähteä takaisinpäin.

Valkoturkki katseli pimeyden peittämää metsää. Se oli huomannut puiden pudottaneensa jo osan lehdistään, päivien lyhentyneen ja ne viittasivat yhteen asiaan, talvi tulisi pian. Kaksiko saapui loukkaantuneiden luokse. Kali ja Yötuuli olivat jo saapuneet paikalle ja he olivat saaneet saalista. Parantaja heilautti pari kertaa häntäänsä iloisena ja kiitti kaksikon saalista. Se oli laskenut yrtin tassujensa juureen.

//vähän nopea mut toivottavasti se ei haittaa

Nimi: Tilhi

07.10.2016 19:33
Särmä - Kajo

Uros kurotti kaulaansa nuuhkiakseen vastatapettua eläintä. Sen sieraimet täytti veren rautainen katku, joka peitti alleen metsän luontaiset hajut. Keltaiset silmät kääntyivät lievää voitonriemua hehkuen katsomaan Sadetta, joka pälyili juuri metsästä kantautuneiden äänien suuntaan. Kuono kurtussa vanhempi komentaja suoristautui ja murahti matalasti. "Hmmh. Suoriutukoon toistaiseksi keskenään, nyt meidän tulee saada saalis leiriin. Juuri nyt niiden typerät leikit eivät jaksa kiinnostaa minua", uros totesi kylmästi ja tuhahti tarttuessaan vahvoilla leuoillaan kauriin kurkulta. Kyselemättä komentaja lähti retuuttamaan kaatoa leiriä kohti, olettaen Sateen seuraavan. Varmistaakseen sen se heilautti vielä kutsuvasti häntäänsä, ja jos saisi nartun kuuloetäisyydelle niin uros päästäisi matalan, tuskin kuultavan, kehräystä muistuttavan äänen ja höristäisi jo vähän piristyneenä korviaan. "Olit taitava, saalis on hyvä", se sanahti sorkkaeläimen takaa ja nyökkäsi kömpelösti. Jos mahdollista niin kessu hipaisisi hännällään naaraan kylkeä ohimennen. Kunhan päästäisiin hissuksiin leiriin saakka, niin siellä uros laskisi kantamuksen alas, perääntyisi leukojaan availlen ja niskojaan venytellen, nyökäten sitten Sateen puoleen. "Sinä saat kunnian aloittaa", uros totesi pyyhkäisten kuonoaan vasten etujalkaansa ja istahti rennosti lonkilleen, kohtelias ilme leveällä naamallaan.

Nimi: Kerjurikatti

05.10.2016 18:37
Kira vastasi neutraalisti Rolfille, puhui jotakin lepäämisestä ja itsestään huolehtimisesta. Uros kyllä kuunteli koko vastauksen, mutta mitäpä se osaisi vuorostaan sanoa kysymykseen: Mitä lauma jostakin ajatteli? Ei sekaturkilla ollut oikein mitään hajua, miten laumalaisena kuuluisi parhaiten toimia tai mitä esimerkiksi lauman Parantajalta tai Komentajalta tulisi odottaa. Ei tuo enää edes muistanut kuka Kajossa oli missäkin virassa, hyvä että sentään Alfan vielä muisti.
Rolf vain hymähti ensin, odotti hetkisen ja nousi sitten kokonaan ylös jaloilleen. Tuo vilkaisi Kiran suuntaan ja avasi suunsa.
"Enpä tuota tiedä mitä laumasi siitä ajattelisi, minua ei kiinnosta miten hyvin kukakin hoitaa virkansa", kajolainen sanoi suoraan ajatuksensa. Sitten Rolf käänsi rintamasuuntansa valkeasta pois päin, kohti tummaa metsää.

"No mutta Kira, ehkä nähdään ja tapellaan vielä toistekin", Rolf tokaisi katsomatta narttua kohti. Kieltämättä valkoisen seura oli ollut itseasiassa ihan mukavaakin, sitä pientä ajatusta uros ei pystynyt tukahduttamaan pääkopastaan. Kira oli lyhytsanainen eikä tuon eleistä saanut juuri mitään selville. Rolfkaan ei joutunut näin turhaan käsittelemään millään lailla toisen tunteita, ja sehän passasi sekaturkille. Viime tappelustakin oli kulunut jo aikaa, nyt uros oli taas päässyt hieman hiomaan taitojaan vaikka tappiolle oli jäänytkin.
Suurikokoinen kajolainen lähti hiljalleen tassuttelemaan metsän hämäryyteen, pitäen kuitenkin vielä korvansa käännettynä taakse tarkkaillakseen Kiraa.

Nimi: Joker

02.10.2016 21:12
Kali Maa - Kajo || Yötuuli - erakko

Kali ja Yötuuli seurailivat tapahtumia sivusta. Musta hukka silmäili kahta valkoturkkia ja näiden verestäviä, ja aika pahan näköisiäkin haavoja(?). Kupariturkki taas laski hieman päätään, jotenkin pahoittelevan oloisena.
Susan kääntyikin pian Kalin ja Yötuulen puoleen, pyytäen näitä hakemaan saalista. Kali nosti takapuolensa maasta ja vilkaisi Yötuulta, nyökkäsi parantajalle ja kääntyi kannoillaan. Yötuuli avasi suunsa, kuin sanoakseen jotain, mutta päätti ollakkin hiljaa ja seurata pientä tummaturkkia.
Yötuuli kulki Kalin takavasemmalla, pitäen väliä toiseen. Kali kulki kuono kiinni maassa, etsien hajujälkiä riistasta. Se ei kiinnittänyt huomiota sitä seuraavaan nuorikkoon, kunnes lopulta pysähtyi ja käänsi kultaisen katseensa kupariturkkiin.
"Meidän kannattaisi hajaantua."
"Miksi?"
"Ei jäniksen tappoon kahta sutta tarvita."
"Entä jos vastaan tulee peura?"
"Minusta tuntuu että on parempi jättää suurriista nyt rauhaan. Keskitytään pienempiin eläimiin."

Kali jätti nuoren erakon seisomaan paikoilleen, kun se itse kaarsi loivasti vasempaan, seuraten heikkoa rusakon hajujälkeä. Jälki oli muutamia päiviä vanha, mutta parempi se oli seurata sitä, kuin lähteä hakemaan 'koskemattomasta' maastosta.
Melko nopeasti intialainen oli kadottanut hajun, jolloin se päätti vain jatkaa matkaansa ja luottaa kohtaloon. Pää korkealla ja korvat kääntyillen, narttu lähestyi niittyä. Tummaturkki pysähtyi metsän reunaan ja silmäili niittyä. Melko keskellä niittyä, se sitten huomasikin pienehkön rykelmän rusakoita.
Kali kyyristyi hieman, ja lähti vaanimaan rusakoita kohti. Narttu kulki hitaasti ja varovasti, jottei saalis lähtisi liikkeelle liian aikaisin.
Lähemmäs päästyään, Kali varoi askeliaan yhä enemmän. Kulki hitaammin, kunnes yksi rusakoista tajusi lähestyvän vaaran ja pinkoi pakoon. Kali loikkasi itsekkin vauhtiin ja aloitti takaa-ajon. Kohteekseen se valitsi isoimman rusakon. Siitä riittäisi syötävää, jos sen vain saisi kiinni...
Vikkeliä ja nopeita rusakoita on välillä vaikea saalistaa. Mutta tällä kertaa saalistui helpoittui. Rusakon edessä vilahti jotain kuparista, jolloin eläin teki nopean sivuloikan. Silloin Kali iski purukalustonsa kiinni kohteeseensa ja lopetti tuon elämän.
Kali käänsi hämmentyneen katseensa maassa huohottavaan 'pelastajaan'. Intialainen tajusi tuijottavansa nuorta erakkoa, jonka oli hetki sitten jättänyt saalistamaan yksin.
"Jäniksen tappoon voi joskus tarvita kahtakin sutta", erakko tokaisi nousten ylös maasta, jonne se oli lentänyt äkkijarrutuksensa jälkeen.

Yötuuli jäi seisomaan yksin, kun pieni tummaturkki lähti metsästämään. Hetken kupariset sielunpeilit seurasivat toisen menoa, kunnes erakko ravisti päätään ja aloitti oman saaliinsa etsinnän.
Mistään ei tuntunut löytyvän mitään. Ei yhtikäs mitään. Vaikka Yötuuli kuinka yritti ja yritti, se ei löytänyt minkäänlaisia merkkejä riistasta. Nuorikko rukoili merkkiä vanhemmiltaan, ja tovin päästä tuntui siltä, kuin rukouksiin olisi vastattu.
Läheisestä pusikosta kuului rapinaa. Yötuuli pysähtyi ja jännittyi hieman. Kuitenkin tunnistaessaan hajun, se hyökkäsi pensaan takana räpiköivän riekon kimppuun. Katkaistuaan linnun niskat, Yötuuli huomasi riekon vahingot. Se oli selvästikkin ottanut osumaa kaksijalkojen tulikepistä. Nuorikko poimi linnun hampaisiinsa ja kiiruhti pois paikalta. Jos kaksijalka olisi vielä lähettyvillä...
Yötuuli päätti etsiä kajolaisen ja lähti seuraamaan tämän hajujälkeä. Nuorikko päätyi niityn reunaan, ja huomasikin tummaturkin vaanivan rusakoita. Erakko laski linnun maahan ja lähti seuraamaan kajolaista.
Ajon alkaessa Yötuuli kiri vauhtinsa äärimilleen. Toinen ei tuntunut saavan rusakkoa kiinni, joten Yötuuli ohjasi pitkäkorvan vaihtamaan suuntaa juoksemalla sen edestä. Sitten erakko iski jarrut äkisti pohjaan ja horjahti, kaatuen maahan. Siinä se sitten läähätteli, kunnes huomasi kajolaisen katsovan sitä."Jäniksen tappoon voi joskus tarvita kahtakin sutta", nuorikko tokaisi ja nousi ylös.

Kali ei sanonut mitään, katsoi vain erakkoa jotenkin... kummaksuen. Kajolainen pyöräytti silmiään ja nosti rusakon hampaisiinsa. "Saalistisko sinä mitään? Vai tulitko vain juoksemaan minun saaliini edestä?" Kali tuhahti. Yötuuli luimisti korviaan. "On minulla yksi riekko..." se sanahti vaisusti. Kaksikko suuntasi kulkunsa takaisin muiden luo. Yötuuli kävi noutamassa riekkonsa ennen sitä.
Jälleen kaksikon välillä vallitsi hiljaisuus. Onneksi matka ei ollut kovin pitkä. Susan ei ollut vielä palannut(?), mutta haavoittuneet sudet makoilivat sammalilla, siellä minne nämä oli käskettykkin.
Kali asteli valkoturkkien luo ja laski suurehkon rusakon näiden eteen. "Olkaa hyvä ja syökää, siitä riittää kyllä", tummaturkki sanoi ja hymyili pienesti. Sitten se painui takaisin taka-alalle, pisti makuulle koivun alle. Yötuuli laski riekon varoen rusakon viereen. "O-olkaa hyvä... ja anteeksi.. että jouduitte odottamaan", nuorikko sanoi hieman kiusaantuneena.
Pian erakon olisi lähdettävä takaisin ei-kenenkään-maalle. Mutta ei ennenkuin parantaja palaisin, se olisi epäkohteliasta. Kupariset silmät kiilsivät, kun nuorikko seisoskeli paikoillaan, odottaen parantajan paluuta.

// Anteeks et kesti D: Mut nyt pääsee peli taas etiapäin~ //

Nimi: Vappukiller

26.09.2016 16:39
Kira ~ Novoye

Naaras ei ehtinyt nauttia riittävästi hiljaisuudesta. Liikehdinnän äänet havahduttivat sisäisen pedon vaistot ja jäätävät sielunpeilit napsahtivat kaiken näkevinä kohti äänen aiheuttajaa, sekaturkkia siis. Toinen kampesi itsensä vaivalloisesti jaloilleen, haavoihin sattui varmasti enemmän kuin paljon. Ei Kira kuitenkaan sattunut tuntemaan sääliä tai katumusta. Hän oli puolustanut maataan, laumaansa vieraalta hukalta. Niiden nimissä tehdyt teot eivät hätkähdyttäneet kalmankalpeaa yksilöä. Tuskin mikään huojutti tammen juurien lailla maahan juurtunutta sudetarta.
Uros jäi istuma-asentoon. Kira tarkkaili jokaista pientäkin liikkuvaa senttiä Nimettömässä. Eipä aikaakaan, kun toinen avasi kuononsa karhean äänen tieltä. Lumiturkki väräytti korviaan osoittaakseen olevansa kuulolla, muuten joku olisi voinut luulla nartun jäätyneen kiveksi. Tyhjän utuiset, mutta lasiakin terävämmät silmät vain katsoivat, katsoivat ja katsoivat suoraan sekaturkin sielunpeileihin.
'' Vaikka olenkin Komentaja, se ei tarkoita, että uuvuttaisin itseni pökerryksiin asti. Loppujen lopuksi olen myös vain susi, joka tarvitsee lepoa. Mitä lauma sanoisi Komentajasta, joka ei osaa edes itsestään pitää huolta? '', neutraali puhe puki parhaansa mukaan Kiran ajatukset sanoiksi.
Monta yön kiertoa oli mennytkään, kun narttu viimeksi oli hengähtäyt kauemmin kuin yhden jäniksen syönnin verran? Laskut olivat menneet jo sekaisin. Alueen turvaaminen kuului kuitenkin lumiturkin päätehtäviin eikä Kira valittanut koskaan.

Nimi: Kerjurikatti

19.09.2016 22:56
Rolf - Kajo

Sekaturkki hengitti rauhallisesti ja pysyi täysin aloillaan. Se keräsi ympäristön tuoksuja kirsuunsa. Hiljaisuus oli jälleen laskeutunut kahden suden keskelle. Kira ei juuri ollut keskustelua aloittavaa tyyppiä, harvoin kyllä Rolfkaan rupesi vain niitä näitä juttelemaan. Susi katseli hetken pelkästään etutassujaan, joissa kuivunut veri näkyi tummina juovina. Pitäisiköhän vain lähteä. Kajolainen ei tiennyt yhtään minne. No, koska se olisi edes tietänytkään. Kyllä jossain jotain vastaan tulisi.
Kun uros nosti taas katseensa Kiran suuntaan, tuo huomasi nartun sulkeneen silmänsä. Pää oli ylväästi kohotettuna ja valkea pysyi täysin paikoillaan. Rolf räpäytti kuin refleksinä pari kertaa silmiään ja siirsi katseensa Kiran ohi metsään. Toisen ele ei ollut ihan sellainen, mitä uros olisi ensimmäisenä odottanut.

Mitähän Kira mahtoi oikein tuntea? Rolfin melko yksinkertainen pääkoppa ei taaskaan kyennyt keksimään mitään järkevää. Narttu vaikutti rennolta ja uros pohti, olikohan moinen kovin tavallista valkealle. Pysyä vain silmät suljettuina vieraan suden lähettyvillä, vieläpä sellaisen jonka kanssa oli vasta jonkin aikaa sitten tapellut. Yhtäkkiä sekaturkki alkoi tuntemaan olonsa epämukavaksi. Se katsahti vielä kertaalleen Kiraan ennen kun tuhahti pienesti ja nousi istumaan. Rolfin katse pysyi hämäryydessä tuon noustessa kokonaan jaloilleen. Jalat tuntuivat jotenkin raskailta, vasemman lavan kuivunut vamma veti jonkin verran vastaan. Uros piti päänsä matalalla.
"Eikö sinun pitäisi olla jo takaisin rajaa vartioimassa?" Sanat pääsivät sekaturkin suusta karheasti. Se ei alunperin ollut ajatellut sanovansa ihan noin, ei ehkä mitään. Olisihan paikalta voinut vaan poistua hiljaisuudessakin. Mutta nyt kysymys oli kuitenkin esitetty. Rolf pysyi aloillaan, heilautti vain kerran häntäänsä napakasti oikealta vasemmalle ja piti katseensa ympäristössä.

Nimi: Umful

11.09.2016 01:56
↓Kaze ~ Kajo↓ //pääsi unohtumaan//

Nimi: Umful

11.09.2016 01:55
Kaze kuunteli korvat tarkkana parantajaa, joka lähti etsimään yrttejä. #Nah! Taasko odotusta?# se mietti ja meni istumaan sammalille muiden kanssa. Se katseli Atlasta ja Floraa kun he juttelivat. Atlas pahoitteli tilannetta johon he joutuivat. "Ei se sinun vikasi ole. Tällaista sattuu. Sille ei voi oikein mitään. Tärkeintä on, että saamme itsemme kuntoon." Kaze sanoi Atlakselle ja rupesi nuolemaan turkkiaan. Samalla se mietti #Kuinkakohan kauan tällä kertaa odottelemme? No jaa... onko sillä edes niin väliä. Omituinen määrä tosin tänne kerääntyi susia. Onko parantaja niin suosittu, että joku susi joukkio seuraa häntä jatkuvasti? Pyh! Omituista.#

Nimi: Blue

10.09.2016 21:23
Atlas, Is, Flora ~ Kajo

Is katsoi Atlasta ja Kazea, jonka jälkeen susia. Flora oli ollut huolestunut tapahtuneesta ja se jopa vikisi ihmetellen. Atlas kääntyi Kazen puoleen ja nyökkäsi. " Tule Kaze, mennään tuohon sammaleeseen lepäämään. " Is katsoi parantajan suuntaan joka kysäisi jos tulisi pentu mukaan. " Totta kai tulen! " Is sanoi hymyillen pienesti ja käveli parantajan luo. Flora, joka katsoi söpöillä pentusilmillään parantajaa. Flora nyökkäsi pikkuruisesti ja käveli loukkaantuneiden luo. Is ihmetteli, mitä valkotar halusi näyttää, mutta istahti alas pienesti ja katseli ympärilleen. Flora istuutui Kazen viereen ja vikisi Atlakselle jotain muminaa. " Voinko auttaa jotenkin? " Flora sanoi vikisten ja katsoen Kazea. Atlas oli hämillään miksi pentu kuljeskeli yksin ilman emoaan, mutta Atlas kömpi Floran vierelle ja hymyili. " Hei, kun nyt täällä yksin kuljet niin tarvitset huoltajan. Minua voit kutsua emoksi, koska sinusta voin pitää aina huolta." Flora oli tosin syntynyt laumassa mutta hänet potkittiin ulos, joten emo sanoi hänelle että etsii uuden nartun huoltajakseen. Flora laittoi häntänsä Atlaksen tassujen päälle. " Hihii " Se vikisi ja nukahti Atlaksen tassujen väliin. Narttu vilkaisi Kazea ja huokaisi. " Anteeksi että jouduimme tälläiseen kipeliin... " Atlas sanoi surullisesti nuolaisten pentua päälaelta. # Nyt minulla on veitikka josta pitää huolta ja rakastaa... # Atlas mietti ja katsoi Is'n suuntaan

 

©2017 Suden Katse -susiroolipeli - suntuubi.com