Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vapaa on susi ja vapaasti se ulvoo

Pelataan yksikön 1. tai 3. muodossa joko imperfektissä tai preesenssissä. 

Roolauksen alkuun laita hahmosi kutsumanimi ja lauma. Suden Katseessa tekeminen kirjoitetaan ilman mitään merkkejä, puhe "hipsuttimilla", ajatus #risuaidalla# ja muille pelaajille osoitettu viesti //kahdella kauttaviivalla//. 

 
 
 

 

Ulvonta  << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Blue

11.10.2016 19:10
Is ~ Kajo

Is lähti parantajan mukaan häntäänsä heilauttaen loukkaantuneille, merkiksi että he palaavat pian. Parantaja etsi vainuja yrteistä kunnes valkotar siirtyi raviin. Pieni nuorukainen Is juoksi parantajan perässä ja kuunteli tarkasti opetusta. Pian valkotar ja nuorukainen palasivat yrtteineen Atlaksen, Kazen, ja Floran luo. Sinne olikin saapunut Kali ja Yötuuli, jotka olivat metsästäneet syötävää. Is istahti loukkaantuneiden viereen ja hymyili lempeästi. " Palasimme, ja toimme yrtit myös. " Is sanoi ja kipitti parantajan vierelle. " Valkotar, mitä noille yrteille sitten pitää tehdä? " Is kysyi lempeästi ja katsoi kiiltomalvaa.

Atlas, Flora ~ Kajo

Atlas katsoi Kazea mukavasti hymyillen. Atlas laski päätään sammaleen päälle ja Flora käveli vaikeasti vierelleni kaatuen. " Voi söpöliini, olen pahoillani. Mutta ei hätää, paranen pian. " Atlas sanoi lempeästi nuolten Floran päälakea. Huomaamatta Yötuuli ja Kali tulivat esiin pusikoista, tuoden riistaa nartuille. Flora tutki rusakkoa ja haisteli sen vainuja. Flora hymyili ja meni vierelleni. Nappasin rusakosta pienen, mukin kokoisen lihapalan Floran eteen maisteltavaksi. " Se on hyvää. " Atlas sanoi ja alkoi syömään. Flora epäröi mutta maistoi hampaillaan makuja lihasta. Mehevää, rapeaa, pehmoista, makeaa... Kaikkea mistä Flora piti! " Tää on rapeaa ja makeaa, nam!! " Flora sanoi ja kieri ympyrää. Pian valkotar ja tuttu naama, Is, tuli metikosta yrtin kanssa. Valkotar saisi anta ohjeet yrtistä.. Mitä yrtillä nyt tekisi?

/ / Tästä edespäin Atlas käyttäytyy Floran " Emona " Eli jos ei haittaa, joka roolissa Flora roikkuu mukana, tai ei. / /

Nimi: Lina

09.10.2016 18:49
Susan ~ Kajo

Is tuli parantajan luokse ja Flora meni loukkaantuneidenluokse. Parantaja hymyili tyytyväisenä ja lähti matkaan antaen Is:lle merkin seurata. Kali ja Yötuuli olivat lähteneet etsimään saalista, ja valkotar oli heille hyvin kiitollinen. Ennen kun loukkaantuneet olivat kadonneet näkyvistä, parantaja käänsi päänsä Is:ä kohti ja sanoi:
”Halusit parantaja oppilaaksi, joten pääset nyt kokeilemaan millaista se on”. Tämän sanottuaan se hymyili pennulle ja seurasi sen reaktiota. Hetken päästä se käänsi päänsä taas eteenpäin. Se keräsi ilmasta hajuja ja erotteli ne. Nopeasti sen kirsuun kantautui sen yritin tuoksu, jota oli etsinytkin, kiiltomalva. Parantaja seurasi tuota tuoksua ravaten. Hämärä alkoi ujuttaa sormiaan metsään ja pian se valtaisi koko metsän. Olisi ehdittävä palata takaisin loukkaantuneiden luokse, ennen kun pimeys tulisi. Parantajatar kääntyi katsomaan pientä Is:iä. Pentu alkaisi ellei ollut jo väsähtänyt. Se hidasti vauhtia käyntiin. Etsitty yrtti tuoksui jo vahvasti. Kirsu johti tarkasti valkotarta oikeaan suuntaan. Ja siinä ,siinä se oli kiiltomalvaa.
"Is tämä on kiiltomalva. Se on hyvä yleisyrtti. Se on jo hieman nahistunut pakkasten takia, mutta kelpaa tähän hätään", selitti parantaja pennulle. Sitten se laski päätään ja katkaisi varren läheltä maata. Kirpeä neste tirskahti nartun suuhun, mutta parantaja ei välittänyt siitä. Kääntyen tulo suuntanpäin se lähti taas matkaan antaen merkin lähteä takaisinpäin.

Valkoturkki katseli pimeyden peittämää metsää. Se oli huomannut puiden pudottaneensa jo osan lehdistään, päivien lyhentyneen ja ne viittasivat yhteen asiaan, talvi tulisi pian. Kaksiko saapui loukkaantuneiden luokse. Kali ja Yötuuli olivat jo saapuneet paikalle ja he olivat saaneet saalista. Parantaja heilautti pari kertaa häntäänsä iloisena ja kiitti kaksikon saalista. Se oli laskenut yrtin tassujensa juureen.

//vähän nopea mut toivottavasti se ei haittaa

Nimi: Tilhi

07.10.2016 19:33
Särmä - Kajo

Uros kurotti kaulaansa nuuhkiakseen vastatapettua eläintä. Sen sieraimet täytti veren rautainen katku, joka peitti alleen metsän luontaiset hajut. Keltaiset silmät kääntyivät lievää voitonriemua hehkuen katsomaan Sadetta, joka pälyili juuri metsästä kantautuneiden äänien suuntaan. Kuono kurtussa vanhempi komentaja suoristautui ja murahti matalasti. "Hmmh. Suoriutukoon toistaiseksi keskenään, nyt meidän tulee saada saalis leiriin. Juuri nyt niiden typerät leikit eivät jaksa kiinnostaa minua", uros totesi kylmästi ja tuhahti tarttuessaan vahvoilla leuoillaan kauriin kurkulta. Kyselemättä komentaja lähti retuuttamaan kaatoa leiriä kohti, olettaen Sateen seuraavan. Varmistaakseen sen se heilautti vielä kutsuvasti häntäänsä, ja jos saisi nartun kuuloetäisyydelle niin uros päästäisi matalan, tuskin kuultavan, kehräystä muistuttavan äänen ja höristäisi jo vähän piristyneenä korviaan. "Olit taitava, saalis on hyvä", se sanahti sorkkaeläimen takaa ja nyökkäsi kömpelösti. Jos mahdollista niin kessu hipaisisi hännällään naaraan kylkeä ohimennen. Kunhan päästäisiin hissuksiin leiriin saakka, niin siellä uros laskisi kantamuksen alas, perääntyisi leukojaan availlen ja niskojaan venytellen, nyökäten sitten Sateen puoleen. "Sinä saat kunnian aloittaa", uros totesi pyyhkäisten kuonoaan vasten etujalkaansa ja istahti rennosti lonkilleen, kohtelias ilme leveällä naamallaan.

Nimi: Kerjurikatti

05.10.2016 18:37
Kira vastasi neutraalisti Rolfille, puhui jotakin lepäämisestä ja itsestään huolehtimisesta. Uros kyllä kuunteli koko vastauksen, mutta mitäpä se osaisi vuorostaan sanoa kysymykseen: Mitä lauma jostakin ajatteli? Ei sekaturkilla ollut oikein mitään hajua, miten laumalaisena kuuluisi parhaiten toimia tai mitä esimerkiksi lauman Parantajalta tai Komentajalta tulisi odottaa. Ei tuo enää edes muistanut kuka Kajossa oli missäkin virassa, hyvä että sentään Alfan vielä muisti.
Rolf vain hymähti ensin, odotti hetkisen ja nousi sitten kokonaan ylös jaloilleen. Tuo vilkaisi Kiran suuntaan ja avasi suunsa.
"Enpä tuota tiedä mitä laumasi siitä ajattelisi, minua ei kiinnosta miten hyvin kukakin hoitaa virkansa", kajolainen sanoi suoraan ajatuksensa. Sitten Rolf käänsi rintamasuuntansa valkeasta pois päin, kohti tummaa metsää.

"No mutta Kira, ehkä nähdään ja tapellaan vielä toistekin", Rolf tokaisi katsomatta narttua kohti. Kieltämättä valkoisen seura oli ollut itseasiassa ihan mukavaakin, sitä pientä ajatusta uros ei pystynyt tukahduttamaan pääkopastaan. Kira oli lyhytsanainen eikä tuon eleistä saanut juuri mitään selville. Rolfkaan ei joutunut näin turhaan käsittelemään millään lailla toisen tunteita, ja sehän passasi sekaturkille. Viime tappelustakin oli kulunut jo aikaa, nyt uros oli taas päässyt hieman hiomaan taitojaan vaikka tappiolle oli jäänytkin.
Suurikokoinen kajolainen lähti hiljalleen tassuttelemaan metsän hämäryyteen, pitäen kuitenkin vielä korvansa käännettynä taakse tarkkaillakseen Kiraa.

Nimi: Joker

02.10.2016 21:12
Kali Maa - Kajo || Yötuuli - erakko

Kali ja Yötuuli seurailivat tapahtumia sivusta. Musta hukka silmäili kahta valkoturkkia ja näiden verestäviä, ja aika pahan näköisiäkin haavoja(?). Kupariturkki taas laski hieman päätään, jotenkin pahoittelevan oloisena.
Susan kääntyikin pian Kalin ja Yötuulen puoleen, pyytäen näitä hakemaan saalista. Kali nosti takapuolensa maasta ja vilkaisi Yötuulta, nyökkäsi parantajalle ja kääntyi kannoillaan. Yötuuli avasi suunsa, kuin sanoakseen jotain, mutta päätti ollakkin hiljaa ja seurata pientä tummaturkkia.
Yötuuli kulki Kalin takavasemmalla, pitäen väliä toiseen. Kali kulki kuono kiinni maassa, etsien hajujälkiä riistasta. Se ei kiinnittänyt huomiota sitä seuraavaan nuorikkoon, kunnes lopulta pysähtyi ja käänsi kultaisen katseensa kupariturkkiin.
"Meidän kannattaisi hajaantua."
"Miksi?"
"Ei jäniksen tappoon kahta sutta tarvita."
"Entä jos vastaan tulee peura?"
"Minusta tuntuu että on parempi jättää suurriista nyt rauhaan. Keskitytään pienempiin eläimiin."

Kali jätti nuoren erakon seisomaan paikoilleen, kun se itse kaarsi loivasti vasempaan, seuraten heikkoa rusakon hajujälkeä. Jälki oli muutamia päiviä vanha, mutta parempi se oli seurata sitä, kuin lähteä hakemaan 'koskemattomasta' maastosta.
Melko nopeasti intialainen oli kadottanut hajun, jolloin se päätti vain jatkaa matkaansa ja luottaa kohtaloon. Pää korkealla ja korvat kääntyillen, narttu lähestyi niittyä. Tummaturkki pysähtyi metsän reunaan ja silmäili niittyä. Melko keskellä niittyä, se sitten huomasikin pienehkön rykelmän rusakoita.
Kali kyyristyi hieman, ja lähti vaanimaan rusakoita kohti. Narttu kulki hitaasti ja varovasti, jottei saalis lähtisi liikkeelle liian aikaisin.
Lähemmäs päästyään, Kali varoi askeliaan yhä enemmän. Kulki hitaammin, kunnes yksi rusakoista tajusi lähestyvän vaaran ja pinkoi pakoon. Kali loikkasi itsekkin vauhtiin ja aloitti takaa-ajon. Kohteekseen se valitsi isoimman rusakon. Siitä riittäisi syötävää, jos sen vain saisi kiinni...
Vikkeliä ja nopeita rusakoita on välillä vaikea saalistaa. Mutta tällä kertaa saalistui helpoittui. Rusakon edessä vilahti jotain kuparista, jolloin eläin teki nopean sivuloikan. Silloin Kali iski purukalustonsa kiinni kohteeseensa ja lopetti tuon elämän.
Kali käänsi hämmentyneen katseensa maassa huohottavaan 'pelastajaan'. Intialainen tajusi tuijottavansa nuorta erakkoa, jonka oli hetki sitten jättänyt saalistamaan yksin.
"Jäniksen tappoon voi joskus tarvita kahtakin sutta", erakko tokaisi nousten ylös maasta, jonne se oli lentänyt äkkijarrutuksensa jälkeen.

Yötuuli jäi seisomaan yksin, kun pieni tummaturkki lähti metsästämään. Hetken kupariset sielunpeilit seurasivat toisen menoa, kunnes erakko ravisti päätään ja aloitti oman saaliinsa etsinnän.
Mistään ei tuntunut löytyvän mitään. Ei yhtikäs mitään. Vaikka Yötuuli kuinka yritti ja yritti, se ei löytänyt minkäänlaisia merkkejä riistasta. Nuorikko rukoili merkkiä vanhemmiltaan, ja tovin päästä tuntui siltä, kuin rukouksiin olisi vastattu.
Läheisestä pusikosta kuului rapinaa. Yötuuli pysähtyi ja jännittyi hieman. Kuitenkin tunnistaessaan hajun, se hyökkäsi pensaan takana räpiköivän riekon kimppuun. Katkaistuaan linnun niskat, Yötuuli huomasi riekon vahingot. Se oli selvästikkin ottanut osumaa kaksijalkojen tulikepistä. Nuorikko poimi linnun hampaisiinsa ja kiiruhti pois paikalta. Jos kaksijalka olisi vielä lähettyvillä...
Yötuuli päätti etsiä kajolaisen ja lähti seuraamaan tämän hajujälkeä. Nuorikko päätyi niityn reunaan, ja huomasikin tummaturkin vaanivan rusakoita. Erakko laski linnun maahan ja lähti seuraamaan kajolaista.
Ajon alkaessa Yötuuli kiri vauhtinsa äärimilleen. Toinen ei tuntunut saavan rusakkoa kiinni, joten Yötuuli ohjasi pitkäkorvan vaihtamaan suuntaa juoksemalla sen edestä. Sitten erakko iski jarrut äkisti pohjaan ja horjahti, kaatuen maahan. Siinä se sitten läähätteli, kunnes huomasi kajolaisen katsovan sitä."Jäniksen tappoon voi joskus tarvita kahtakin sutta", nuorikko tokaisi ja nousi ylös.

Kali ei sanonut mitään, katsoi vain erakkoa jotenkin... kummaksuen. Kajolainen pyöräytti silmiään ja nosti rusakon hampaisiinsa. "Saalistisko sinä mitään? Vai tulitko vain juoksemaan minun saaliini edestä?" Kali tuhahti. Yötuuli luimisti korviaan. "On minulla yksi riekko..." se sanahti vaisusti. Kaksikko suuntasi kulkunsa takaisin muiden luo. Yötuuli kävi noutamassa riekkonsa ennen sitä.
Jälleen kaksikon välillä vallitsi hiljaisuus. Onneksi matka ei ollut kovin pitkä. Susan ei ollut vielä palannut(?), mutta haavoittuneet sudet makoilivat sammalilla, siellä minne nämä oli käskettykkin.
Kali asteli valkoturkkien luo ja laski suurehkon rusakon näiden eteen. "Olkaa hyvä ja syökää, siitä riittää kyllä", tummaturkki sanoi ja hymyili pienesti. Sitten se painui takaisin taka-alalle, pisti makuulle koivun alle. Yötuuli laski riekon varoen rusakon viereen. "O-olkaa hyvä... ja anteeksi.. että jouduitte odottamaan", nuorikko sanoi hieman kiusaantuneena.
Pian erakon olisi lähdettävä takaisin ei-kenenkään-maalle. Mutta ei ennenkuin parantaja palaisin, se olisi epäkohteliasta. Kupariset silmät kiilsivät, kun nuorikko seisoskeli paikoillaan, odottaen parantajan paluuta.

// Anteeks et kesti D: Mut nyt pääsee peli taas etiapäin~ //

Nimi: Vappukiller

26.09.2016 16:39
Kira ~ Novoye

Naaras ei ehtinyt nauttia riittävästi hiljaisuudesta. Liikehdinnän äänet havahduttivat sisäisen pedon vaistot ja jäätävät sielunpeilit napsahtivat kaiken näkevinä kohti äänen aiheuttajaa, sekaturkkia siis. Toinen kampesi itsensä vaivalloisesti jaloilleen, haavoihin sattui varmasti enemmän kuin paljon. Ei Kira kuitenkaan sattunut tuntemaan sääliä tai katumusta. Hän oli puolustanut maataan, laumaansa vieraalta hukalta. Niiden nimissä tehdyt teot eivät hätkähdyttäneet kalmankalpeaa yksilöä. Tuskin mikään huojutti tammen juurien lailla maahan juurtunutta sudetarta.
Uros jäi istuma-asentoon. Kira tarkkaili jokaista pientäkin liikkuvaa senttiä Nimettömässä. Eipä aikaakaan, kun toinen avasi kuononsa karhean äänen tieltä. Lumiturkki väräytti korviaan osoittaakseen olevansa kuulolla, muuten joku olisi voinut luulla nartun jäätyneen kiveksi. Tyhjän utuiset, mutta lasiakin terävämmät silmät vain katsoivat, katsoivat ja katsoivat suoraan sekaturkin sielunpeileihin.
'' Vaikka olenkin Komentaja, se ei tarkoita, että uuvuttaisin itseni pökerryksiin asti. Loppujen lopuksi olen myös vain susi, joka tarvitsee lepoa. Mitä lauma sanoisi Komentajasta, joka ei osaa edes itsestään pitää huolta? '', neutraali puhe puki parhaansa mukaan Kiran ajatukset sanoiksi.
Monta yön kiertoa oli mennytkään, kun narttu viimeksi oli hengähtäyt kauemmin kuin yhden jäniksen syönnin verran? Laskut olivat menneet jo sekaisin. Alueen turvaaminen kuului kuitenkin lumiturkin päätehtäviin eikä Kira valittanut koskaan.

Nimi: Kerjurikatti

19.09.2016 22:56
Rolf - Kajo

Sekaturkki hengitti rauhallisesti ja pysyi täysin aloillaan. Se keräsi ympäristön tuoksuja kirsuunsa. Hiljaisuus oli jälleen laskeutunut kahden suden keskelle. Kira ei juuri ollut keskustelua aloittavaa tyyppiä, harvoin kyllä Rolfkaan rupesi vain niitä näitä juttelemaan. Susi katseli hetken pelkästään etutassujaan, joissa kuivunut veri näkyi tummina juovina. Pitäisiköhän vain lähteä. Kajolainen ei tiennyt yhtään minne. No, koska se olisi edes tietänytkään. Kyllä jossain jotain vastaan tulisi.
Kun uros nosti taas katseensa Kiran suuntaan, tuo huomasi nartun sulkeneen silmänsä. Pää oli ylväästi kohotettuna ja valkea pysyi täysin paikoillaan. Rolf räpäytti kuin refleksinä pari kertaa silmiään ja siirsi katseensa Kiran ohi metsään. Toisen ele ei ollut ihan sellainen, mitä uros olisi ensimmäisenä odottanut.

Mitähän Kira mahtoi oikein tuntea? Rolfin melko yksinkertainen pääkoppa ei taaskaan kyennyt keksimään mitään järkevää. Narttu vaikutti rennolta ja uros pohti, olikohan moinen kovin tavallista valkealle. Pysyä vain silmät suljettuina vieraan suden lähettyvillä, vieläpä sellaisen jonka kanssa oli vasta jonkin aikaa sitten tapellut. Yhtäkkiä sekaturkki alkoi tuntemaan olonsa epämukavaksi. Se katsahti vielä kertaalleen Kiraan ennen kun tuhahti pienesti ja nousi istumaan. Rolfin katse pysyi hämäryydessä tuon noustessa kokonaan jaloilleen. Jalat tuntuivat jotenkin raskailta, vasemman lavan kuivunut vamma veti jonkin verran vastaan. Uros piti päänsä matalalla.
"Eikö sinun pitäisi olla jo takaisin rajaa vartioimassa?" Sanat pääsivät sekaturkin suusta karheasti. Se ei alunperin ollut ajatellut sanovansa ihan noin, ei ehkä mitään. Olisihan paikalta voinut vaan poistua hiljaisuudessakin. Mutta nyt kysymys oli kuitenkin esitetty. Rolf pysyi aloillaan, heilautti vain kerran häntäänsä napakasti oikealta vasemmalle ja piti katseensa ympäristössä.

Nimi: Umful

11.09.2016 01:56
↓Kaze ~ Kajo↓ //pääsi unohtumaan//

Nimi: Umful

11.09.2016 01:55
Kaze kuunteli korvat tarkkana parantajaa, joka lähti etsimään yrttejä. #Nah! Taasko odotusta?# se mietti ja meni istumaan sammalille muiden kanssa. Se katseli Atlasta ja Floraa kun he juttelivat. Atlas pahoitteli tilannetta johon he joutuivat. "Ei se sinun vikasi ole. Tällaista sattuu. Sille ei voi oikein mitään. Tärkeintä on, että saamme itsemme kuntoon." Kaze sanoi Atlakselle ja rupesi nuolemaan turkkiaan. Samalla se mietti #Kuinkakohan kauan tällä kertaa odottelemme? No jaa... onko sillä edes niin väliä. Omituinen määrä tosin tänne kerääntyi susia. Onko parantaja niin suosittu, että joku susi joukkio seuraa häntä jatkuvasti? Pyh! Omituista.#

Nimi: Blue

10.09.2016 21:23
Atlas, Is, Flora ~ Kajo

Is katsoi Atlasta ja Kazea, jonka jälkeen susia. Flora oli ollut huolestunut tapahtuneesta ja se jopa vikisi ihmetellen. Atlas kääntyi Kazen puoleen ja nyökkäsi. " Tule Kaze, mennään tuohon sammaleeseen lepäämään. " Is katsoi parantajan suuntaan joka kysäisi jos tulisi pentu mukaan. " Totta kai tulen! " Is sanoi hymyillen pienesti ja käveli parantajan luo. Flora, joka katsoi söpöillä pentusilmillään parantajaa. Flora nyökkäsi pikkuruisesti ja käveli loukkaantuneiden luo. Is ihmetteli, mitä valkotar halusi näyttää, mutta istahti alas pienesti ja katseli ympärilleen. Flora istuutui Kazen viereen ja vikisi Atlakselle jotain muminaa. " Voinko auttaa jotenkin? " Flora sanoi vikisten ja katsoen Kazea. Atlas oli hämillään miksi pentu kuljeskeli yksin ilman emoaan, mutta Atlas kömpi Floran vierelle ja hymyili. " Hei, kun nyt täällä yksin kuljet niin tarvitset huoltajan. Minua voit kutsua emoksi, koska sinusta voin pitää aina huolta." Flora oli tosin syntynyt laumassa mutta hänet potkittiin ulos, joten emo sanoi hänelle että etsii uuden nartun huoltajakseen. Flora laittoi häntänsä Atlaksen tassujen päälle. " Hihii " Se vikisi ja nukahti Atlaksen tassujen väliin. Narttu vilkaisi Kazea ja huokaisi. " Anteeksi että jouduimme tälläiseen kipeliin... " Atlas sanoi surullisesti nuolaisten pentua päälaelta. # Nyt minulla on veitikka josta pitää huolta ja rakastaa... # Atlas mietti ja katsoi Is'n suuntaan

Nimi: Lina

10.09.2016 19:31
Susan ~ Kajo
Pesässä olleet sudet heräilivät Kalin laitettua päänsä sinne. Ensin sieltä heräsivät pentu (Is) ja toinen isommista susista (Atlas). Pentu innostui parantajan läsnäolosta ja juoksi tämän luokse. Pentu kertoi haluavansa parantaja oppilaaksi. Valkotar laski päänsä pennun tasolle ja hymyili lempeästi ja se sointui myös hänen äänessään:
”Puhutaanko siitä myöhemmin? Minun täytyy ensin hoitaa ystäviesi haavat”. Paikalle oli ilmestynyt toinenkin pentu, joka ihmetteli susi porukkaa. Myös toinen susi oli herännyt uniltaan ja kömpi ulos pesästä. Tämä esitteli ystävänsä. Hän itse oli Kaze, toinen isommista susista oli Atlas ja heidän kanssaan ollut pentu oli Is. Parantaja nyökkäsi ja kuunteli hiljaa, kuinka Kaze kertoi peurojen hyökänneet heidän kimppuunsa. Se katseli heidän haavojaan, tutki mielessään niiden vakavuutta ja niihin tarvittavia yrttejä. Pienen hetken pohdittuaan parantaja sanoi:
”Taitaa olla parasta, että hoidamme haavanne täällä. Liikkuminen saa haavanne vuotamaan enemmän”. Seuraavaksi valkoatar kääntyi Kalin ja Yötuulen puoleen ja sanoi:
”Voisitteko hankkia heille ruokaa? Se vahvistaisi heitä”. Parantaja kääntyi takaisin Kazen ja Atlaksen suuntaan.
”Minun täytyy käydä etsimässä muutama yrtti. Te voisitte sillä aikaa mennä tuonne sammalille. Se on pehmeämpi paikka, kuin tuo teidän äskeinen kolo” parantaja sanoi ja käänsi katseensa paikkaan, johon kolmikon halusi, kohti sammalta ympäröivä kantoa. Sitten vielä pikkuinen pentu(Flora), jonka suuntaan parantaja kääntyi ja puhui lempeästi:
”Jää sinä tänne, heidän seuraansa”. Parantaja lähti kävelemään poispäin loukkaantuneista, kunnes muisti mitä Is oli sanonut ja käänsi päänsä pentua kohti.
”Is haluatko tulla mukaani?”, valkotar kysyi.

//Vihdoin sain tän kirjotettuu. Sori et kesti


Nimi: suiga

10.09.2016 10:32
Arrow-Kajo

Nousen ylös, ja venyttelen sateen kastellessa turkkiani. Kävelen lähellä sijaitsevan puron luona, ja sammutan janoni purolla. Käännän katseeni kohti taivasta, ja katson tummia pilviä. Lasken haikeana katseeni, ja lähden kävelemään jonnekkin. Yritän etsiä suojaa, ja tyydyn suureen ja paksuun pusikkoon. Kaivaudun puskien sisään, ja menen kerälle niiden keskelle. Lämmittelen hetken, ja odottelen sateen loppumista

Nimi: Vappukiller

08.09.2016 15:59
Kira ~ Novoye

Uros hymähti pysyen hiljaa omiin ajatuksiinsa uponneina. Valkealta ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta toisen jopa epäilevä vilkaisu sinisilmän puoleen. Häivähtikö niissä epävarmuus vai jokin muu? Pelko? Tuskinpa, sekaturkki ei tosiaankaan kuulunut niihin arkoihin yksilöihin, jotka luikkivat häntä koipien välissä karkuun pienestäkin räsähdyksestä.

Ehkä toinen vain mietti omia asioitaan tai Kiran sanomia sanoja. Eipä silläkään ollut mitään väliä kuitenkaan. Uroon kysely oli kuitenkin loppunut ja kalmankalpea otti hiljaisuuden avosylin vastaan, nauttien kevääseen kääntyneen hämärän yön huokailusta. Tuulen kuiskaukset kutittivat korvaan ja rauhan houkutuksen takia narttu teki jotain, mitä hän ei tehnyt koskaan ja joka oli tiukasti hänen vaistojansa vastaan.
Hän nimittäin sulki silmänsä toisen suden ollessa lähellä.
Valkea yksilö istui siinä jopa veistoksellisesti antaen kasvojensa kylpeä kuun säteilyssä, kirsu kohotettuna pimeää taivasta kohden.
Alati valppaina olevat, kaiken näkevät timanttisilmät olivat kätkeytyneet luomien taakse. Ja niin, Kira tunsi pienen hetken ajan peilikirkasta tyyneyttä, joka tällä kertaa ylettyi suojakuoren sijaan hänen rauhattomaan sydämeensä asti.

Nimi: Kerjurikatti

07.09.2016 21:00
Rolf - Kajo

Kajolainen kuunteli jälleen rauhassa kun narttu puhui. Se keräsi hiljalleen voimia, kauriin lihan sulaessa mahassa. Kaluttu raato löyhkäsi vahvasti muutaman metrin päässä.
Kira oli taas saanut puhuttua jo aikoja sitten, kunnes Rolf viimein hymähti pienesti ilmoittaakseen edes kuunnelleensa toisen sanoja. Valkoinen oli siirtänyt katseensa taivaalle, joten uros päätti myös keskittyä enemmän ympäristöön.

Narttu oli sanonut tappavansa silloin kun halusi. Se sentään kuulosti Rolfistakin oikealta, mutta sekaturkki ei ollut täysin varma käsittikö tuo asian oikein. Mitä narttu tappoi? Vieraiden laumojen susia vai ihan vain kuka nyt sattui tuntumaan oikealta tapettavalta? Asian pystyi nimittäin ymmärtämään niin, että Kira tosiaan tappoi ihan kenet vaan aina kun sellainen tunne iski. Olikohan nartulla esimerkiksi vihanhallinta ongelmia..?
Rolf vilkaisi kerran nopeasti Kiran suuntaan, ihan kuin toinen pystyisi kuulemaan sekaturkin ajatuksia. Valkea luultavasti huomaisi eleen, mutta uros ei piitannut. Sen vaaleanruskeat silmät haravoivat jälleen synkkää metsää, ja hiljaisuus jatkui suden pohtiessa asioita.

Nimi: Vappukiller

07.09.2016 15:38
Kira ~ Novoye

Uros vain pysyi paikoillaan reagoimatta mitenkään. Ei sillä, että Kira olisi halunnut aiheuttaakaan sellaista, hänhän oli vain sanonut mietteensä ja se riitti. Ei ollut mitään väliä mitä muut ajattelivat, ne eivät nimittäin hätkäyttäneet kalmankalpean, tundran jäädyttämän nartun mielipiteitä.
Sinisilmä räpäytti hitaasti silmiään sekaturkin tokaistua vastauksensa, jonka mukaan Kiran sanoissa ei ollut mitään järkeä. Oliko naaras koskaan sanonutkaan, että niissä olisi jotain loogisuuden häivädystä? Ei hänen muistaakseen.

'' Kyse ei ole siitä, että juoksisin kaikkien perässä pesemässä korvanalusia, sen he saavat hoitaa kukin itse. En vain aio jäädä viereen katsomaan, jos avuttomat osapuolet ovat vaarassa. '', joku Kiran laumalaisista oli kutsunut sitä.. suojelunhaluksi?

'' Tapan silloin, kun haluan. Vastapainoksi en anna viattomien kärsiä. '', narttu rikkoi katsekontaktin vilkaistakseen tähtitaivaan puoleen. Toivottavasti sekaturkki ei kuitenkaan ollut ymmärtänyt asioita väärin. Kira tappaisi kyllä jopa oman laumalaisensa, jos hän kokisi sen oikeaksi päätökseksi. Hän pyyhkisi suojelun arvoisille vaaraksi olevat maanpinnalta kadotuksiin ilman ilmeen värähdystäkään.

Nimi: Kerjurikatti

06.09.2016 23:40
Rolf - Kajo

Kiran vastauksen jälkeen Rolfilla meni tovi jos toinenkin ennen kun uros reagoi mitenkään. Tuo piti vain tasaisen katseensa valkeassa ja prosessoi toisen sanoja päässään. Kääntelipä sekaturkki niitä miten päin tahansa, ei se saanut nartun vastauksesta millään tavalla oikean kuuloista. Vaikka sen ehkä piti olla? Mutta ei Rolfille. Toisaalta, laumassahan tuokin oli, tietämättä oikein itsekään miksi. Ei sekaturkki välillä meinannut edes muistaa sitä pientä seikkaa, eikä se varsinkaan ajatellut taistelevansa kenenkään puolesta. Pelkästään ajatuskin puistatti kajolaista hieman.
Laumaan susi päätyi vain... Mitenhän se menikään? Kajon alue vaikutti hyvältä metsästysmaalta ja kun Rolf ei siellä saanut metsästää ilman lauman jäsenyyttä, päätyi uros laumaan. Se osasi jopa vaikuttaa tuolloin tarpeeksi luotettavalta, että se edes hyväksyttiin mukaan.
"Ei tuossa vaan ole mitään järkeä", sekaturkki tokaisi. Mutta siinä ei varmasti järkeä ollutkaan, että joku laumassa oleva susi sanoi moista. "Paitsi ehkä niille jotka eivät kykene pitämään huolta itse itsestään, ja niitäpä onkin sitten paljon.." Jos joku tuntisi sekaturkin kunnolla, olisi tälle lauseelle varmasti naurettu. Rolf ei juuri koskaan näyttänyt siltä, että se pitäisi itsestään huolta. Mutta uros ei tarkoittanutkaan ulkonäöllistä huolenpitoa, vaan lähinnä sitä, että pystyi hankkimaan itselleen ravintoa ja pysymään neljällä jalalla. Siinä Rolf oli jopa onnistunut, ainakin tähän saakka.

Nimi: Vappukiller

05.09.2016 19:08
Kira ~ Novoye

Uroon tylsän tasaisen sävyinen ääni sointui mukavan latteasti naaraan korvissa. Ei turhia korkeuden vaihteluita tai mitään, joka pakottaisi lumiturkin tulkitsemaan tarkemmin sekaturkin tunnetilaa. Oli vain keskustelua, vuorosanojen vaihtoa ja asian oikea ydin ilman turhuudella höystämistä.
Kahdesta eri laumasta olevat hukat olivat luontaisia vihollisia, mutta oi, siitä oli niin pitkä aika, kun naaras oli viimeksi puhunut jopa huulien liikuttelusta tulevan vaivan arvoiselle sudelle. Yksinäisten partioimisen täytteiset päivät olivat vierineet yksi kerrallaan ja vastaan oli tullut enimmäkseen riiviöitä, penikoita tai muuten vain epämiellyttävää seuraa. Ei nimetöntä urosta voinut edes seuraksikaan sanoa. Korkeintaan keskustelun toiseksi osapuoleksi.
'' Miten voin olettaa muiden luottavan elämänsä käpälöihini, jos en ensin luovuta omaani heille? '', Kiran timantinkirkkaat, jäänpinnan väriset silmät löysivät jälleen tiensä sekaturkin omiin. Siinä vasta kummajainen.. Vai oliko Kira itse sitä? Luonnonoikku muiden seassa. Aivan kuin kettu olisi muka koskaan sopeutunut kanalaan.

Nimi: Kerjurikatti

02.09.2016 23:19
Rolf - Kajo

Kirasta ei saanut mitään selkoa. Ei sitten millään. Valkean ilme ja olemus pysyivät koko ajan täysin hallinnassa, näyttämättä ulospäin mitään reaktiota. Se häiritsi Rolfia edelleen hieman. Yleensä tarpeeksi pitkä piikittely ja irvailu saivat suden reagoimaan johonkin suuntaan niin, että sen luonteesta saisi jonkinlaista suuntaa. Mutta Kira oli vain tuosta noin uhraamassa henkensä toisten susien puolesta. Olikohan narttu jo kuin kuollut sisimmässään? Ajatukset pyörivät sekaturkin mielessä tuon kuunnellessa samalla toisen vastausta.

Rolfilla meni hetki enne kun se sai keksittyä päähänsä mitään sanottavaa. Nartun vastaus ei selkeyttänyt yhtään uroksen ajatusmaailmaa. Mikä oikein oli tällainen vaihtokauppa, että laumaan päästyään annetaan laumalaisille oma elämä?
"Huikea vaihtokauppa", Rolf saikin viimein sanotuksi ja jatkoi tasaisella äänellään, "noinko sitten pääseekin jo komentajaksi, kun antaa vain elämänsä toisten käsiin?" Kajolainen esitti kysymyksen, joka ei tosin jälleen kuulostanut yhtään siltä. Äänensävy pysyi tylsän tasaisena.
Muuta sekaturkki ei päättänyt sanoa. Samassa tuon päähän tupsahti ajatus: milloin se edes oli keskustellut näinkään kauaa kenenkään kanssa? Siitä oli aikaa. Rolf pysyi levollisesti maassa, kääntäen välillä toista korvaansa suuntaan, mistä oli kuulunut rasahtelua. Ihan kuin sitä kuuluisi edelleen aina välillä vaimeasti. Uroksen kehon vammat alkoivat pikkuhiljaa jomottamaan ikävästi ja kurkun haavassa tuo tunsi vahvasti sykkeensä. Rolf ei antanut moisen häiritä.

Nimi: Mysteeri
Kotisivut: http://Nöthing/

01.09.2016 17:56
Kiev ~Voiny
Yskäisen ja nousen ylös jostakin, ilmeisesti pensaan alta. Venyttelen ja haukottelen, ja samantien ripeästi ylös toimittamaan päivän jekkuilut. Annan kuononi viistää ilmaa, kun yritän saada kaikista lähimmän hajujäljen jostakin Voinyn sudesta. Murahdan turhautuneena, siinä samalla väräytän korvaani välinpitämättömästi. Naurahdan itsekseni. #on se nyt kumma kun kukaan ei ole niin lähellä jekkujen uhriksi... Vai onko hajuaistini surkastunut?# virnuilen ajatuksilleni samalla kun runnon takiaispensaan läpi, ja turkkini otti hyvinkin puolet takiaisista mukaansa #no voihan nyt...# murahdan ja istahdan kostealle maaperälle nyppimään takiaisia turkistani. Kun saan vihdoin ja viimein takiaiset pois turkiltani, nousen ja jatkan taas matkaa, ties jos löytäisin jekutettavan suden matkalla.



//Kikkulille saa tuua seuraa :)

Nimi: Umful

31.08.2016 18:44
Kaze ~ Kajo

Kaze nukkui sikeää unta. Se ei herännyt muiden susien tuloon. Kunnes nämä muut rupesivat pulisemaan. Se hätkähti hereille ja löi päänsä kolon kattoon. "Auts!" se huusi. Sitten se käänsi päänsä muihin susiin, jotka olivat kolon ulkopuolella. Valkoturkki säikähti nähdessään tämän susi rymäkän. "Öö... Mistä te kaikki tulitte?" se kyseli ihmeissään ja mietti sitten #Hmm... Tuossa on Yötuuli ja tuo valkoinen on kai parantaja, mutta keitä nuo kaksi ovat?(Flora & Kali)# Kaze tuli ulos kolosta ja ravisteli turkkiaan. "Olen Kaze ja tuossa on Atlas ja Is." se sanoi katsoen näitä tuntemattomia susia. "Arg!" se murahti kun sen haavoja rupesi särkemään. Ne olivat ihan mutaiset kolossa nukkumisen jälkeen. Se istui maahan ja putsasi niitä vähän. "Meidän kimppuumme hyökkäsi raivo hullu peura lauma. Minä olen ihan OK kunnossa muutamaa vähän syvempää haavaa lukuun ottamatta, mutta Atlakselle kävi vähän pahemmin." se sanoi katsoen parantajaa ja jääden odottamaan vastausta.

Nimi: Blue

31.08.2016 18:07
Flora ~ Kajo

Kaunis pikku kaunotar kipitti metsiä pitkin nuuhkien ympäristöä. " Uusi paikka, uusi maailma " Se vikisi ja lähti juoksemaan. Kaunotar pysähtyi kiven kohdalle ja huomasi ruokaa. #Uu.. Hämähäkki# Se mietti ja otti hyökkäys asennon. Mutta ei! Pentu hyppäsi ohi ja hämähäkki kipitti monin jalkoineen piiloon kiven alle. " Voi rähmä! " Se vikisi ja jatkoi eteenpäin. Pian se huomasi uusia susia (YÖTUULI JA SUSAN) Jotka katselivat koloon ihmeissään. Flora juoksi niiden luo ja kompastui puun juureen. " Hei! " Se vikisi ja nousi ylös. Se katsahti koloon ja se huomasi 3 sutta. ( KAZE, ATLAS JA IS ) Ne makoivat maassa ja Flora huomasi haavat niiden selissä. Flora istahti. " Mitä täällä on tapahtunut? " Se vikisi huolelliseen sävyyn.

Atlas, Is ~ Kajo

Narttu heräsi kun jonkun suden pää oli puskeutunut sisään (KALI) # Hmrr.. Ketä nuo on?# Se ajatteli ja nousi ylös. " Hei! Ketä olette? " Atlas kysäisi ja huomasi pian suden (FLORAN) tulevan ihmettelemään, mitä oli tapahtunut. Is loikkasi pois kolosta ja ihmetteli uutta tulokasta. " Hei! Kuka olet? " Is kysähti ja käänsi katseensa Atlakseen. Kaze oli nukkumassa vieläkin (?) ja Atlas siirsi katseensa suteen, joka kyseli näiltä tietoja. (Susan) Is oli innoissaan. Se sai nähdä ensimmäistä kertaa parantajan. Is oli aina halunnut olla parantajaoppilas ja se juoksi suoraan Susanin eteen. " Olet siis parantaja? Olen aina halunnut olla parantajaoppilas ja oppia yrteistä! " Is sanoi ja hyppeli innoissaan. Se pysähtyi ja katsahti Kazen luo, jonka jälkeen outoon pentuun, joka oli tullut huolestuneena paikalle..

Nimi: Susipoika

30.08.2016 15:29
Kastehelmi - Voiny
Vaalea susinarttu jolkotteli yksin metsässä jossain päin Voinyn reviiriä. Nälkä kurahti hiljaa Kastehelmen vatsassa ja se alkoi nuuskia ilmaa, jos vaikka löytyisi jotain syötävää. Narttu haistoi teeren ja metsäjäniksen, hetken pohdinnan jälkeen se päätti lähteä jäljestämään jänistä. Vaalea neito jolkotti kuono vuoroin ilmaa ja maata viistäen ja etsi jälkeä jota seurata.

//Kastehelmelle saa tuoda seuraa :D Jospa minäkin vihdoin aktivoituisin tänne :)//

Nimi: Funnits

29.08.2016 20:35
Dmitri-Voiny

Uros kuunteli Tervaa kovin keskittyneen oloisesti, mutta oikeasti Dmitri ei ollut niin kiinnostunut kajolaisen puheisiin, että hän olisi jättänyt ympäristönsä huomioimatta. Komentajan vasen korva seurasi tarkkaavaisena ympäristön ääniä, mutta ei sieltä kovin metsän kahinaa kummoisempaa kuulunut.
Tervan tullessa lähemmäksi Dmitri murisi tuolle hiljaa. Vaikka komentaja ei pitänytkään Tervaa vielä uhkana, halusi se silti kertoa tuolle kajolaiselle, että pieni hajurako olisi tarpeen.
"Noh, samaa en voisi sanoa sinusta",Dmitri sanoi hymähtäen ja katsahti maahan muistuttaen Tervalle, että Dmitrihän ei ollut se, joka laumojen rajat oli ylittänyt.
Sitten Dmitri kävikin leikkisäksi ja kommentoi Tervan vilkuilemista. Dmitri kyllä huomasi, ettei kajolainen nähnyt kuin yhdellä silmällä, mutta halusipa nyt uros sen äänenkin sanoa.
Siinä samassa tuo kajolainen ryhtyi murisemaan uhkaavasti ja otti askeleen kohti Dmitriä. Silmänräpäyksessä Dmitrin korvat kääntyivät kohti kajolaista ja uroksen silmiin palasi tuo pieni, uhkaava pilke. Komentajan olisi kirjaimellisesti tarvinnut vain nojata hieman eteenpäin ja olisi samantien osunut Tervaan. Dmitri säilytti kylmän, mitäänsanomattoman katseensa ja ryhdisti asentoaan.
Vai, että alettiin sitä piikittelemään. No senhän Dmitri kyllä osasi.
Komentaja istui Tervan tavoin alas ja kallisti päänsä kajolaisen puoleen.
"Niin, no kyllähän niitä kaikenlaisia kummajaisiakin täältä löytyy. Ei tarvitse kyllä kauaa etsiä, sen voin taata."
Komentaja vaihtoi äänensävynsä neutraalin kylmästä kovin tuttavalliseen, jopa hieman ärsyttävään sellaiseen ja näin lisäsi sanojensa pistävyyttä. Lauseensa aikana komentaja syvensi tarkoituksella katsettaan kajolaiseen ja yritti vihjata tälle sanojensa tarkoitusta. Tai no, sehän riippui ihan kuulijasta, kuinka he Dmitrin sanat oikein tulkitsisivat.

Nimi: Lina

29.08.2016 14:28
Susan ~ Kajo
Intialaissusi oli päättänyt seurata valkoturkkia. Aluksi erakko oli ollut hieman varuillaan, mutta oli sitten hieman rentoutunut tietäessään, että valkoturkki oli parantaja. Se oli kertonut haavoittuneista kajolaisista. Parantaja oli nyökännyt ja seurannut tätä kajolaisten edelliseen olin paikkaan, mutta he eivät olleet siellä. Erakko oli alkanut etsiä jälkiä ja parantaja pysyi suosiolla pois jaloista, sillä jäljitys ei ollut nartun heiniä. Pian erakko oli löytänyt jäljet johdattanut kolmikkoa niin pitkälle, kun jälki kulki. Heidän kadotettua jälki Kali oli onnistunut löytämään luultavasti etsimämme sudet.
//Menin täs aika nopeesti ettei tulis paljoo kertausta

Pesässä olleet (Kaze, Is ja Atlas) olivat heränneet Kalin laittaessa päänsä sinne(?). Parantaja ei osannut vielä arvioida pesässä olleiden susien vammoja. Se päätti ensin esittäytyä ja esittää pari kysymystä, sillä näytti siltä, että nämä sudet pystyivät liikkumaan.
”Olen Kajon parantaja Susan, tässä on Kali”, se sanoi ja osoitti päällään tummaa sutta, jonka se oli tavannut ja jatkoi osoittaen erakkoa: ”Ja hän auttoi minua löytämään teidät. Mikä on muuten nimesi?”. Valkoturkki siirsi katseensa löytyneisiin susiin.
”Haluisin myös kuulla mitä teille on tapahtunut”, se sanoi rauhalliseen sävyyn. Nartun ajatuksissa kävi, ettei sillä ollut yrttejä, mutta siirsi sen taka-alalle tultuaan siihen tulokseen, että se varmasti löytäisi, jostain läheltä tarvitsemiaan yrttejä.

 

©2017 Suden Katse -susiroolipeli - suntuubi.com