Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vapaa on susi ja vapaasti se ulvoo

Pelataan yksikön 1. tai 3. muodossa joko imperfektissä tai preesenssissä. 

Roolauksen alkuun laita hahmosi kutsumanimi ja lauma. Suden Katseessa tekeminen kirjoitetaan ilman mitään merkkejä, puhe "hipsuttimilla", ajatus #risuaidalla# ja muille pelaajille osoitettu viesti //kahdella kauttaviivalla//. 

 
 
 

 

Ulvonta  << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Misha-Kajo

22.11.2016 22:24
Kuullessani Kinto nimisen uroksen vastaustani, saatoin vain haaveilla, että kaikki ajattelisivat noin. Että ulkonäkö oli pieni sivuseikka tärkeämpien asioiden jälkeen. Yllätyin kuitenkin, kun valkoinen uros esitti kysymyksen. Kukaan ei koskaan kysynyt tuota. Siksi minulla kesti hetki vastata hämmentyneisyden takia.
"No tuota, liikaa ainakin" vastasin rehellisesti. En oikein tarkemmin osannut sanoa.
"Ainakin sen verran, että en hirveästi viihdy leirissä" jatkoin sitten tarkeantaen. Minua hieman pelotti, että toinen pitäisi minua nössönä. Ehkä sitä vähän olinkin, mutta oli parempi vain postua paikalta, kun jäädä tappelemaan. Olin sen oppinut vuosien varrelta. Istahdin toivoen, ettei tämä Kinto lähtisi nyt heti vastauksen saatuaan, koska sitten näyttäisin tyhmältä.

Nimi: suiga

20.11.2016 19:52
Cero-Voiny

Kuuntelin muidenkin mielipiteitä, kunnes alfapari aloitti äänestyksen. Mietin hetkisen valintaani, mutta päädyin kuitenkin Kyötikin puolelle. Istahdin alas, ja katselin valkeaa sutta, joka pureskeli häntäänsä äänestysalueen keskellä (Smiley).

//Joo, lyhyt rp mut en keksiny enempää...

Nimi: E.M.@phone

18.11.2016 23:09
Kinto - Kajo

Toinen lupasi, ettei hän aiheuttaisi ongelmia. Samalla itsensä hetkeä myöhemmin Mishaksi esitellyt susi tuntui rentoutuvan, mikä kuin varmisti sitä, ettei toinen valehtelisi sanoillaan. Valehteleva susi ei niin todennäköisesti tekisi. Lisäksi taisi koiramisen suden myöhemmätkin sanat selittää rentouden syyn.
Misha nimittäin päätyi esittelyidensä perään kiittämään minua siitä, etten ollut 'mulkoilemassa' häntä ulkonäön takia. Ja okei, tiesin oman arvoni ja käytökseni oli ollut asiallista. Kiitosta en silti nähnyt sen suuremmin pakollisena, mutta en minä pahalla asiaa pistänyt.
"Minä pureudun tärkeämpiin asioihin", vastasinkin siten kiitoksia sen suuremmin kommentoiden. Totta kun se oli. Ulkonäön ei saisi antaa hämätä, vaikka siitä jotain johtopäätöksiä aina kykenikin tekemään. Koiramaisuudesta sen suurempaa ajatusta minulla ei kuitenkaan tullut mieleen. Olihan toinen jo laumassa ja oletukseni mukaan ollut kauemmin Kajossa kuin minä. Kait hän muuten asiaa olisi kommentoinut, kun asemansa laumalaisena oli varmistanut. Yhden asian toisen sanat tosin nostattivat mieleeni.
"Kuuletko asiasta enemmänkin valituksia?", kysyinkin siis päätäni hieman kallistaen, mikä aplautti pohtivaa sävyä eleisiini. Enhän minä tosiaan tuntenut laumaa kunnolla. Hyvähän se oli tietää, mitä millä tapaa laumassa asioihin reagoitiin. Samalla kevyt tuuli pyyhkäisi ohitsemme(?) saaden valkean turkkini pienesti antautumaan ja huojumaan kevyen paineen alla.

Nimi: Misha-Kajo

17.11.2016 21:06
Vastoin odotuksiani tuon epäilevä katse katosi kysymykseni myötä, eikä ongelmaakaan tässä olisi. Rajavahtia ei tainut kiinnostaa, että minussa oli koiramaisia piirteitä.
"Ei hätää, en aiheuta ongelmia" lupasin ja aloin itsekin rentoutua pikku hiljaa. Hännänpääni suoristui ja en vaikuttanut enään niin varautuneelta. Valkoinen uros esitteli itsensä, oli ilmeisesti uusi laumassakin, kun en häntä tunnistanut.
"Minä olen Misha, ihan pelkkä laumalainen. Ja kiitos, on rentouttavaa, että joku ei ole saman tein minua mulkoilemassa ulkonäköni takia" uskoin toisen ymmärtävän, että puhuin koiramaisuudestani. Jos ei, taisi toinen olla sokea tai muuten vain erittäin vähä-älyinen.

Nimi: E.M.

17.11.2016 20:51
Kinto - Kajo

Koiramainen susi(Misha) tuntui miettivän hetken vastaustaan, minkä perään hän paljasti, ettei hän kuulunutkaan rajavahtien joukkoon. Muistin siis oikein, ja tekemisiinsäkin toinen tuli antaneeksi järkevän selityksen. En minä olettanut toisen minulle valehtelevan.
Oma arvostukseni oli riittävän korkealla siihen, että oletin muidenkin sen tajuavan ja käyttäytyvän arvoni mukaisesti. Ja jos tilanne toisin olisi, mieluusti kyllä sen korjaisin. Siten annoin arvioivan ja epäilevän sävyn hiipua suden kysymysten kautta. Ei, ei se minulle ongelma olisi.
"Ei kait, jos rajalle vahingossa eksyit etkä aio mitään typerää", vastasinkin äänensävyni neutraloiden. Typerien tekeminen rajan lähellä kun oli se yleisin ongelma, ja ajatus sai katseeni käymään hieman ympäristön puolessa samalla kun ilmeeni meni pienesti pohtivaksi. En nimittäin satavarmasti tiennyt olisiko minun pitänyt häätää toinen syvemmäs reviiriä vai olisiko asia tällä selvä. Kuten se siis mielestäni oli.
Tosin niin. Minähän tässä päätökset tein, ja siten käänsin katseeni takaisin koiramaiseen suteen. Kun enhän minä tosiaan toista tuntenut.
"Olen Kinto, uusi rajavahti", sanahdin itseni esitellen. Oli minulla käytöstavat, ja niiden puitteissa oletin toisen tajuavan esitellä itsensä sanojeni perään.

Nimi: Misha-Kajo

17.11.2016 20:18
Saaliin sijasta haistoin toisen suden, mikä sai minut varautuneeksi, vaikka en erottanutkaan toisten laumojen hajuja. Kävelin eteenpäin ja hetken päästä näin vaalean suden lähestyvän talvisen metsän keskeltä. Pysähdyin ja hetken jo mietin, kävelisinkö pois. Susi kuitenkin saapui jo muutamien metrien päähän, jonka takia en viitsinyt enää poistua paikalta. Toisen epäily ei helpottanut oloani, uskoin sen johtuvat juurikin koiramaisista piirteistäni. Jouduin myös vastaustani hieman miettimään, sillä olisi noloa sanoa, että emoani pakoilin.
"Johtuneen siitä, etten siihen kuulu. Saalistamassa olen, ajauduin ilmeisesti aika pitkälle" totesin ja katselin hieman ympärilleni. Oikeastaan puhuin totta, mutta se ajautuminen oli kyllä ollut tahallista. Ei tuon valkoisen uroksen sitä kuitenkaan tarvinnut tietää.
"Onko se jokin ongelma sinulle?" kysyin, mutta en mitenkään riitaa haastavasti. Pikemminkin vain varmistaen, ettei tuolla olisi mitään minua vastaan.

Nimi: E.M.

17.11.2016 20:04
Kinto - Kajo

Kovinkaan pitkälle en tinnituskohtauksen tultua ja mentyä ehtinyt jatkaa rajakierrostani ennen kuin olin tuntevani suden(Misha?) tuoksun, jonka hento tuuli kuljetti luokseni(?). Siitä ei sitten mennyt kuin hetki ennen kuin näin edessä päin suden(?), joka tarkemman arvion kautta näytti osin enemmän koiralta kuin sudelta. Väritykseltään siis nyt ainakin, mutta Kajon tuoksu välittyi yksilöstä joka tapauksessa. Niinpä katseeni kertaalleen sivummalla käyttäen ja sitten huomioni koiramaiseen suteen kääntäen annoin askeleeni hidastua hölkästä, jonka tahtiin olin tassuni aiemmin jouduttanut matkan teon ripeyttämiseksi. Viitisen metrin päästä hidastutin askeleeni puolestaan kokonaan pysähdykseen(?).
"En muista nähneeni sinua rajavahtien joukossa. Mitä teet täällä?", totesin rauhallisesti, vaikkakin äänestäni välittyi myös arviointi ja epäilys. Koska kyllä minä tuon värisen suden muistaisin, jos toinen rajavahteihin kuuluisi, vaikken työkumppaneitani kunnolla tuntenutkaan.
Epäilykseni tai arviointini syy ei kuitenkaan ollut suden ulkonäkö. Miksi olisi ollut, ja sitä paitsi Kajolle hän tuoksui. Enemmänkin kyse oli toisen sijainnista. Sillä vaikkei sääntöä ollutkaan kiveen löyty, niin ei asiaa reviirien rajoilla oiken ollut muilla kuin rajavahdeilla. Ihan vaikka olin itsekin aiemmissa laumoissani tuota sääntöä mennyt rikkoneeksi. Reviiriä kun ymmärtääkseni oli yllinkyllin(kaipa sitä vielä on?), minkä takia sanojeni jälkeen jätin katseeni toisen puoleen.

Nimi: Umful

17.11.2016 09:22
Armentos ~ Kajo

Aatos oli ensimmäistä päivää Kajossa. Se oli hiukan jännittynyt ja innoissaaan. Se kulki Kajon rajoja pitkin saadaksensa jonkin laisen käsityksen miten iso ja millainen reviiri tämä oli. Suklaaturkki odotti innolla, että koska tapaisi jonkun uuden tuttavuuden. Oli paljon susia, jotka Aatos halusi tavata.. eli koko lauman ja erityisesti kaikki pienokaiset. Sen leveät ja muhkeat tassut upposivat hankeen kun se hölkkäsi rajoja pitkin. Niin paljon nähtävää, hajuja ja tuttavuuksia. Jääsilmä innostui vain lisää miettiessään uutta arkeaan.
//Seuraa saa tuoda. Sitä Aatos ainakin haluis ^^

Nimi: Cici

17.11.2016 07:31
Dina - Voiny

Aloimme lähestyä leiriä ja kuulin jo jotain epämääräisiä puheita edestäpäin. Erotin Kyötikin äänen ja kuulin, kun hän puhui jotain äänestämisestä novoyen ja voinyn liittymisen suhteen. Aloin hermostua, että myöhästyisinkö. Kuulin vielä Kyötikin sanovan:
"Äänestäkää." Tiesin, että tahdon yhdistymistä, mutta miten äänestää? Se oli ongelma. Lähestyimme leiriä ja pian näin miltei koko voinyn lauman. Käännyin pentujen puoleen ja kysyin:
"Pärjäättekö tästä eteenpäin?"

Nimi: Misha-Kaj

16.11.2016 22:14
Olin pysytellyt jo muutaman yön pois leirissä, emoni kun oli yrittänyt päästä luokseni puhumaan. Minä tiesin jo, että kyseessä olisi ollut sama aihe niin kuin kaikkina muina kertoina, enkä todellakaan halunnut puhua asiasta. Tiesin myös, että emoni ei viihtynyt rajojen tuntumassa, joten itse hölkkäsin niiden läheisyydessa samalla etsien ruokaa, mikä oli vaikeaa kaltaiselleni susikoiralle, jolla oli tumma väritys. En kuitenkaan luovuttanut.Kyllä minä jotain löytäisin, ennemmin tai myöhemmin

Nimi: E.M.@phone

16.11.2016 21:48
Kinto - Kajo

Rajakierroksella annoin yksinäisten askeleideni jatkua eteenpäin. Tarkkaan en tiennyt missä muut rajavahdit lienivät. En minä heitä tuntenut edes kunnolla, olinhan vasta Kajo nimiseen laumaan liittynyt. Lisäksi pärjäsin minä rajakierroksilla yksinkin.
Toisaalta yksin liikkuessa huomio pääsi myös kiinnittymään kaiken maailman asioihin. Lumen määrään, hajuihin, maisemaan ja sen ääniin. Yhtäkkkä olin kuulevani jopa pitkää tasaista ininää oikean korvani puolesta, mikä sai minut ravistelemään päätäni.
Ei se tosin ääntä lakkauttanut ja ravi-askeleitani nopeuttaen koetin kuin ääntä pakoon. Tiesin senkin kyllä toivottomaksi hommaksi, mutta yksin ollessa oli varaa yrittää, minkä takia lopulta tyssäytin matkani ja päädyin hieromaan päätä - tai no lähinnä kasvojeni oikeaa puolta - lumiseen maahan. Hierominen sai pakostikin silmäni sulkeutumaan ja askeleita otin eteenpäin osin asiaa tajuamattani, kunnes lopulta oikein kierähdin kyljelteni lumeen voimallisempaa hieraisua yrittäessäni. Sen perään ääni tosin tuntuikin loppuvan yhtä oudosti kuin alkoikin, ja kylkimakuultani ponnahdin rinnalleni pääni lulesta nostaen kuin varmistaen äänen loppuneen. Korvianikin tulin liikautelleeksi kuuloani tarkentaakseni.
Mutta poissahan ininä oikeasti oli, ja helpostus sai minut lipaisemaan huuliani samalla kun nousin hangesta, johon tempailuni olivat jättäneet useamman metrin pituiset jäljet. Toki ininöitä tuli aina silloin tällöin ja osin olin tinnitukseen jo tottunut, mutta ei se tarkoittanut, ettäkö siitä nauttisin. Yksin ollessa asialle vain saattoikin tehdä jotain, sillä olin minä eläessäni saanut sen selville, etteivät muut ininää kuulleet. Siksi en sen suurempaa numeroa siitä viitsinyt muiden seurassa tehdä. Olisihan moinen heikkouden merkki keskittymisen häiritsemisen kautta vähintään, ja todellisuudessa vain vahvat selviytyivät. Niinpä äänestä eroon päästyäni olinkin valmis jatkamaan rajakierrostani.

Nimi: Umful

15.11.2016 20:22
Kaze - Kajo

Kaze kiusaantui hiukan kun näki miten Yötuuli selvästikkin vaivautui kiitoksesta. Kazen pupillit laajenivat kun Yötuuli rupesi kertomaan erakon elämästä. Se vaikutti mielenkiintoiselta, mutta silti jotenkin tylsistyttävältä ja todella yksinäiseltä. Valkoturkin teki mieli vielä kysyä paljon kaikenlaista, mutta se ei siltikään viitsinyt kun kupariturkki vaikutti niin vaivaantuneelta ja kiusaantuneelta. "Ömm... hyvästi." Kaze vastasi toisen hyvästeihin ja jäi katsomaan pää hiukan kallella kun Yötuuli kulki pois päin. Se käänsi päänsä vielä parantajaa ja Is'iä kohti ja sanoi "Minäpä tästä sitten lähdenkin." ja sitten se lähti kävelemään kohti Kajon leiriä.

Nimi: Joker

15.11.2016 17:27
Yötuuli - erakko

Lähtöä tehnyt Yötuuli ei ehtinyt ottaa kuin muutaman askeleen, kun sen eteen juoksikin Kaze. Tämä kiitti erakkoa parantajan hakemisesta, mikä sai nuorikon kovin vaivautuneeksi. Se laski päätään ja tuijotteli maahan nolostuneena.
Kazen seuraava kysymys sai kupariturkin ruosteenruskeat korvat värähtämään. Kupariset silmät tuijottivat kajolaisen sinivihertäviä sielunpeilejä, kuin hakien vastausta toisen kysymykseen kysyjästä itsestään.
"Se on... yksinäistä", nuorikko lopulta aloitti. "Yksinäistä ja täynnä vaaroja. Ei ole katsos lauman tukea. Joudut saalistamaan yksin tai käymään haaskoilla. Sinulla ei ole periaatteessa omaa reviiriä, mutta eipä tuolla kyllä keneenkään törmääkkään", Yötuuli jatkoi ja osoitti kuonollaan suuntaan, jossa ei-kenenkään-maa häämötti. "Laumojen säännöt eivät kosketa sinua, olet tavallaan... lainsuojaton. Rajarikkomuksista kyllä... rangaistaan",(luulisin?) nuorikko sanoi ja otti askeleen sivulle. "Ehkä elämä erakkona on vapaampaa, muttei turvallisempaa. Eikä niinkään sosiaalista", Yötuuli tiivisti ja tunsi yksinäisen lumihiutaleen putoavan kirsunsa päälle.
Yötuuli odotteli, josko Kazella olisi vielä asiaa(?). Jos tuolla ei olisi, erakko sanoisi hyvästi ja suuntaisi matkansa ei-kenenkään-maalle.

Nimi: Vappukiller

12.11.2016 19:56
Kira ~ Novoye

Nimetön uros katosi yhtä nopeasti, kuin tunturien laelle talvisin satanut ensilumi. Toisen lähtö sopi Kiralle. Olihan se nartulle se ja sama mitä Kajolainen teki. Haamunkalpea pysyi kuitenkin aloillaan kalutun raadon äärellä. Riistasta ei ollut kuin nahkaa ja luuranko jäljellä, ruumiinlämpö harakoille kadonneena. Elottomat silmäkuopat tapittivat tyhjyyteen. Kira käänsi katseensa ensin suuntaan, jonne Nimetön oli lähtenyt ja samassa takaisin taivaalle. Kristallinkirkkaat sielunpeilit eivät antaneet ollekaan vihiä salamurhaajan ajatuksenjuoksusta. Hiljaisia olivat he, jotka miettivät eniten.
Tyhjyys velloi ei kenenkään-maan aukiolla pimeyden peittäessä maan. Metsän eläinten hiljaiset rapinat laantuivat lopulta olemattomiin ja loppujen lopuksi Kira kuuli vain oman höyryävän hengityksensä.

//seuraa saa tunkea

Nimi: orava

11.11.2016 14:48
PakkasHerra - Jumala

Pakkas herra oli viimein saapunut ja loi ensi lumiaan maan päälle. Ylpeänä se katseli kuinka heikoimmat palelivat jo pakkasissa ja pahaa aavistamattomat jäille uskaltautuvat tipahtavat hyiseen veteen. Se nauroi ilkeästi ja odotti sydän talvea jolloin nitistäisi monia säälittäviä eläimiä. Sillä kukaan ei ryttyilisi talven jumalalle. Hän vetäytyi synkkiin pilviin lepäämään.

Nimi: Umful

11.11.2016 08:46
Kaze - Kajo

Kun parantaja hoisi loputkin Kazen haavat se nousi ylös ja ravisteli turkkiaan. Se katseli hetken kun Kali ja Yotuuli rupesivat lahtemaan. Sitten se muisti jotain. Kaze juoksi kupari turkin eteen(?) ja sanoi "Kiitos kun hait parantajan. Siita oli tosi paljon apua." Se tuijotteli hetken Yotuulen upeaa turkkia ja sitten kaansi katseensa takaisin sen kupari silmiin ja kysyi "Umm... millaista on olla erakko? Onko se upeaa kun ei ole saantoja eika tarvitse totella ketaan?" Valkoturkki tai no vihrea valkoturkki tahnan takia katseli syvalle Yotuulen silmiin pieni hymy kasvoillaan odottaen vastausta.

Nimi: Blue

10.11.2016 18:01
Is ~ Kajo

Is katsoi tyytyväisenä, kun Flora ja Atlas lähtivät terveinä pois. Is nyökkäsi parantajalle hitaasti. Is'llä alkoi olla nälkä, joten pentu kiipesi puuhun ja saalisti pienen linnun. Pentu alkoi syömään ja katseli parantajaa hyvällä tuulella, kun susi paransi Kazen loput haavat.

Nimi: E.M.

10.11.2016 17:41
//Cicille varmaan käy, että Näppä olisi tunkenut mukaan? Jos vähän sovelletaan :3 //

Uutti - Voiny

Pienet ponnahdukseni saivat lumen hieman pöllähtämään. Näppä oli aiemmin tunkenut mukaani, mutta seurannut minua kokoajan perästä(?). Kaipa sisko ei tahtonut yksinkään oikein jäädä, ja samoin tilanne taisi olla nyt.
Taaempana kompuroiden kulkenut Näppä mutisi nimittäin meitä odottamaan, mikä saikin minut hetkellisesti lopettamaan ponnahdukseni ja pysähtyen katsahdin taakseni siskoani kohden. Sitä kautta kun Näppä sai minut kiinni ja matka pääsi jatkumaan(?). Askeleitanikin kun en tullut hidastaneeksi, vaikka sisko nyt kysyikin minua arvuuttelemaan olisiko äiti kokouksessa. Vastaus oli tosin helppo.
"Kyllä äiti on", vastasinkin siten varmasti. "Ei äiti valehtelisi."
Minulla oli nimittäin suuri luotto äitiini, enkä uskonut toisen valehtelevan meille. Valehtelu oli sitä paitsi rumaa, niinhän äiti oli opettanut(?).
Siten vastauksieni perään katseeni kävikin Dinan puolessa ennen kuin otin taas muutaman pienen loikan eteenpäin. Tuskin jaksoin odottamaan leiriin pääsyä ja äitini näkemistä, mikä lähestyikin jokaisella otetulla askeleella leirin tullessa kokoajan lähemmäs(?). Pikkuhiljaa saatoin jo tunnistaa leirissä olleiden susien tuoksun(?).
"Kohta ollaan perillä!", sanahdinkin siten innoissani niin Näpässä kuin Dinassa katseeni käyttäen ja askeltani sitten ripeyttäen. Enää pitäisikin vain etsiä äiti muiden joukosta.

Nimi: Lina

10.11.2016 17:22
Ava ~ Kajo
Lunta, lunta kaikkialla. Rakasta luntani. Otin vauhtia ja syöksyin mahallani lumeen. Minulla ei ollut kylmä paksussa ”nalle” turkissa. Etutassut edessä ja takatassut takana makasin mahallani lumessa. Pyörin innoissani muutaman kerran ympäri lumessa. Haukahtaen innoissani. Jäin makaamaan selälleni lumeen ja suljin onnellisena silmäni. Sitten nenääni leijaili pupun tuoksu. Pyörähdin mahalleni ja pomppasin pystyyn. Lipaisin keskittyneesti huuliani ja lähdin hiipimään hajua kohti. Lähellä ”ei kenenkään maata” näin pienen rusakon. Kyyristyin ja asettelin jalkani loikkaan. Viisi loikkaa ja eläin pysähtyi sitten se taas jatkoi matkaa. Rusakko pysähtyi taas. Nyt loikan päähän. Se kääntyi kuutelemaan sen takaa kuuluvia askeleita. Silloin loikkasin. Tassuni laskeutuivat ja tavoittivat pienen karvaisen kehon, joka alkoi rimpuilla. Puraisin jänistä niskaan ja se kuoli. Pieni lämmin keho valahti veltoksi tassujeni alla. Olin juuri päättämässä puraista jänistä, kun näin valkea kasvoisen pennun (Benny). Se kulki kuono maata viistäen(?). Yksi tassu rusakon päällä suoristin hiljaa ryhtini. Päätin olla sanomatta mitään, seisoin vain hiljaa paikoillani pentua tarkkaillen.

//Pammee

Nimi: Rölli

09.11.2016 18:19
Ulka - Voiny

Ulka käveli varman oloisena Kyötikin päähän. Hänelle ei oikeastaan ollut väliä yhdistyäkö vai eikö, ainakin siinä olisi enemmän etuja kuin miinuksia.. Jos oltiin positiivisia.
Istuuduttuaan naaras seuraili muiden touhuja. Etenkin valkoisen suden, Smileyn, touhu keskellä aukiota keräsi huomiota. Ulka vain loi tähän kysyvän katseen, painaen katseensa sitten odottavasti tassuihin.
Hän ei vielä ollut puhunut Uurteelle(?), vaikka oli nähnyt uroksen vilaukselta(?). Ulkaa itseäänkin hermostutti hieman urokselle puhuminen, joten hän antoi sen olla vähän aikaa. Ainakin saisi lisäaikaa asian ilmaisemiseen. Kumpa pennut vain tajuaisivat pysyä paikallaan. //toivottavasti pätkis on ok//

Näppä - Voiny

Pentu seurasi veljeään kompuroiden e´nemmän kuin veljensä.
"Hei odottakaa hieman", naaras mutisi kun kompastui lumipeitteen alla olevaan kivenmurikkaan. Ystävällinen susi(Dina) oli lupautunut viemään pentukaksikon kokoukseen etsimään Ulkaa, mihin kumpikin pentu oli vastannut myöntyvästi. Olihan se ihmetyttänyt kumpaakin sisarusta sellainen käytös emolta, jättää heidät tuolla tavoin rajalle.
Näppä kiri nopeasti Uutin ja jatkoi taivallusta veljensä vieressä. Hänen seura tuntui turvalliselta, sillä naaras ei vielä osannut luottaa vieraisiin.
"Mitä luulet onko emo kokouksessa?" pentu kysyi vaivihkaa veljeltään. Näppä itse toivoi että olisi.

Nimi: Pammee

09.11.2016 15:43
Benny - erakko

Lumihiutaleet leijuivat ystävällisen tuulen tanssittamina pakkasilman halki. Olin lumoutunut metsän muodonmuutosleikistä. Mutta ihaillessani lumisadetta, olin joutunut kauas emosta ja sisaruksistani. Se tieto sai korvani luimistumaan epäluulon osoituksena, vaikken varsinaisesti pelännyt vieraiden susien tuoksuja. Ajattelin, että suuremmat mahdit pitivät minusta huolta. Sellaiset mahdit, jotka antoivat lumen sataa ikivihantojen kuusten oksille. Mahdit kiusoittelivat siten metsän pikkuväkeä, jotka asustivat kanervikoissa, sammalmättäissä ja puunkoloissa. Pikkuväki järjesti railakkaita juhlia, joissa tanssittiin ja laulettiin läpi vuorokausien. Mutta voi niitä pieniä! Niiden olisi varmasti vaikea löytää ruokaa pitoihinsa, kun luntakin oli jo kertynyt näin valtavasti (eli ehkä pari senttiä). Tiesin pikkuväen kekseliääksi, aikuiset sudet eivät esimerkiksi nähneet heitä, mutta olin silti hieman huolissani heistä. Ehkä mahdit menivät liiallisuuksiin lumen kasaamisen kanssa, pikkuväen elämästähän tuli näin todella vaikeaa!
Mutta minä voisin auttaa heitä ruuan hankinnassa, joten häntä iloisesti heiluen aloin nuuhkia jäätyneitä varpuja, kuten olin nähnyt emonikin tekevän. Etsin tuoksua riistasta, ja löysinkin, mutta jälki oli valju ja vaikeasti seurattava. Mutta en minä tiennyt paremmasta, ajattelin että tavoittaisin ruuan ennen pitkään, kunhan kärsivällisesti seuraisin. Jouduin todella keskittymään tekemiseeni, ilme vakavana, korvat tarmokkaasti pystyssä ja kuono maata viistäen seurasin mutkittelevaa hajujälkeä huomaamatta edes sitä, minne todella olin matkalla.

//Saa tuoda seuraa mistä tahansa laumasta :)

Nimi: Cici

09.11.2016 07:35
Dina - Voiny

Dina lähti hölkkäämään hitaasti kohti leiriä ja varmisti silloin tällöin, että Uuti pysyi perässä(?) Lumi pöllähti takanani aina välillä Uutin ottaessa pieniä loikkia(?) Hymyilin itsekseni ja tassutin eteenpäin.

Nimi: Jybien kouluttaja

08.11.2016 20:33
Vesi-jybä Lybä - Voiny

Lybä kuljeskeli ja tutki uuden laumansa reviiriä #Vau! Tämähän on aika erilainen järjestelmä kuin jybälissä. Parasta tottua tähän laumaan ja sen hajuihin.# se mietti ja jatkoi kohti leiriä. Se käveli rauhallista tahtia ja katseli ympärilleen. #Täällä sen toisen jybän pitäisi oleilla. Ei huolta kyllä minä sen joskus löydän.#

Nimi: Tilhi

08.11.2016 19:41
Särmä ~ Kajo

Komentaja nuoleskeli huuliaan aterian jälkeen, makasi maassa puolittain kyljellään ja katseli lähettyvillä(?) olevaa Sadetta rauhallisesti.
"Niin, rajavahdeista tosiaan. Nimet taisivat olla Jackie ja Arrow, Soundi, ja lisäksi se yksi idiootti... Atlasko se oli?" Särmä saneli rauhallisesti. "Katso, ketkä heistä hoitavat tehtäviään ja raportoi tuloksista minulle. Lisävahdit eivät ole varmastikaan pahitteeksi, mutta katsotaan nyt ensin miten nykyiset pärjää", kessu jatkoi juttuaan, kumartui sukimaan turkistaan irti takun ja katseli sitten taas sinapinkeltaisilla silmillään narttua.
"Lepää toki kuitenkin ensin", uros kehotti hännänpää heilahtaen, ja juro susi kellahtikin sitten esimerkkinä selälleen kuin kissanpentu ojentaen etukäpälänsä eteenpäin ja vetäisten ne sitten rintaansa vasten siististi. Se tapitti Sadetta ylösalaisesta vinkkelistä, virnisti ja kiemursi maassa pari kertaa ennen kuin kiersi itsensä takasin kylkiasentoon. Olipas kessulla levoton päivä. Kertakaikkiaan.

Nimi: E.M.

08.11.2016 17:21
Uutti - Voiny

Lempeästi hymyillen susi esitteli itsensä Dinaksi. Dina oli tosin kait lempinimi, sillä ensin hän esitteli itsensä Dianaksi. Toisen tahdon mukaisesti ristin toisen kuitenkin mielessäni Dinaksi, ja aiheesta päästiinkin eteenpäin, kun susi käännähti ympäri ja kysyi joko mentäisiin.
"Juu!", vastasin innokkaasti ja ponnahdin eteenpäin toisen vierelle päästäkseni(?). Siitä jatkoin sitten matkaa toisen tassujen etenemistä seuraten(?). Tietysti oman askeleeni pituus oli reippahasti toisen askelta lyhyempi, mikä takasi sen, että välistä otin reippaampaa askelta hieman lumessa ponnahdellenkin(?).

 

©2017 Suden Katse -susiroolipeli - suntuubi.com