Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vapaa on susi ja vapaasti se ulvoo

Pelataan yksikön 1. tai 3. muodossa joko imperfektissä tai preesenssissä. 

Roolauksen alkuun laita hahmosi kutsumanimi ja lauma. Suden Katseessa tekeminen kirjoitetaan ilman mitään merkkejä, puhe "hipsuttimilla", ajatus #risuaidalla# ja muille pelaajille osoitettu viesti //kahdella kauttaviivalla//. 

 
 
 

 

Ulvonta  << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Cici

07.11.2016 18:07
Dina - Voiny

Uutin kerrottua etsivänsä äitiä Dinalle pälkähti päähän, että emo voisi olla leirissä jos puhui totta kertoessaan tälle pennulle, että menisi kokoukseen. Dina kysyi rauhallisesti:
"Tuletko kanssani leiriin etsimään äitiäsi? Silloin minäkin toivon mukaan kuulisin jotain kokouksesta." Dina odotti Uutin vastausta miettien miksi pentu ei saanut liittyä kokoukseen äitinsä kanssa?

Nimi: Tilhi

07.11.2016 17:25
Silmu & Kyötikki ~ Voiny

Alfapari sai laumalaisilta kommenttia sekä puolesta että vastaan, ja vaikka pariskunnan hektisempi puolisko antoi kasvojensa lihasten paljastaa hienoista kireyttä, ei Kyötikin kasvoilta herunut vihjettäkään siitä mitä alfa ajatteli.
Ziggy, rajavahti, avasi suunsa ja paljasti kantansa saaden beetalta hyväksyvän nyökkäyksen, joka osoitti kiitolllisuutta siitä, että uros oli ottanut asioista selvää ja ymmärsi niiden todellisen laidan. Lida, narttu, joka oli alunperin asiasta alkanut keskustelemaan, vaikutti siltä että kiinnostus sitten lopahtikin. Silmu väräytti korvaansa antaen toisen kaikota valkoturkkisen, typerän oloisen uroksen(Smiley) luo, ja käänsi päätään nähdäkseen loput laumasta. Myös suhteellisen uusi tulokas, Jybä, jos Silmu nimen oikein muisti, oli sitä mieltä että laumojen olisi hyvä yhdistyä, mutta kyseenalaisti reviiriasian.
"Luonnollisesti laumojen yhdistyessä yhdistyisivät niiden reviiritkin", Silmu sanoi rauhallisella äänensävyllä nyökäten toiselle kunnioittavasti ja kiitollisena mielipiteitä.
"Suurempi lauma toki syö enemmän, mutta se myös tarjoaa paremman suojan jo mainittua Kajoa vastaan, mutta luonnollisesti myös karhuja ja metsästäjiä vastaan. Lisäksi suuri lauma kaataa enemmän ja suurempaa riistaa. Minä en kuitenkaan tällä kertaa ole se joka päättää, joten nyt on aika lopulliselle päätökselle", Silmaril puhui häntä korkealle kohotettuna, ja sai kumppaniltaan nyökkäyksen.
"Äänestetään. Jokainen susi, joka kannattaa yhdistymistä Novoyen kanssa, siirtyy nyt aukion tälle puolelle", se haukahti sitten kuuluvasti, loikkasi alas ja käveli pienen kokousaukion toiseen päähän kääntyen katsomaan laumaa.
"Ne, jotka eivät halua, siirtyvät toiseen päähän. Vasta sitten on aika päättää jatkotoimenpiteistä. Toimikaa".

Nimi: JybienKouluttaja

07.11.2016 10:36
Maa-jybä Dybä ~ Voiny

Dybä kuunteli Silmun ja Kyötikin puhetta. Heidän lopetettuaan se mietti, että pitäisiköhän sanoa jotain? Asiaa tällä jybällä kyllä oli, mutta hieman arkana se ei ollut varma viitsisikö suutaan avata.
Kunnes joku muu susi (Cero) rupesi puhumaan. Sitten vielä joku muukin. Ja se rohkaisi Dybääkin puhumaan. Se odotti hieman, että rupeaako joku muu vielä puhumaan vai ei. Sitten kun se katsoi olevan hyvä hetki sanoa jotain se nousi ylös ja sanoi kuuluvalla äänellä "Minulla on vielä asiaa!" Dybä nielaisi ja katseli hetken muita susia ja sitten käänsi katseensa Alfaan ja Betaan. "Minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä idealta, mutta kasvaisiko meidän reviirimme myös? Sillä, jos ei niin ainakin riistasta voisi tulla pulaa kun on lisää nälkäisiä suita. Ja kun talvikin vielä tulee. En itse nimittäin haluaisi nääntyä nälkään. Että sitä minä vaan tässä kysyn." se sanoi kovaa ja kuuluvasti. Dybää ei kiinnostanut hirveästi laumojen yhdistyminen eikä alfan vaihtuminen, mutta jos se haittasi sen omaa elämää etenkin ruuan suhteen, niin sitä vastaan se kyllä olisi. Se kävi takaisin istumaan ja odottamaan vastausta ja muiden reaktioita.

Nimi: E.M.@phone

07.11.2016 10:33
Uutti - Voiny

Aikuisen suden(Dina) jatkokysymykset saivat pienen pääni hieman kallistumaan, sillä en minä tiennyt moisiin vastausta.
"En tiedä. Äiti käski vain odottaa tuolla", vastasinkin ja tuolla-sanan yhteydessä katsahdin lapani taakse kohti suuntaa, josta olin tullut. Pienet tassu jälkeni näkyivät edelleen ohuessa valkeassa tomussa, ja ne jatkuivat aina rajan toiselle puolen asti. En minä sen paremmin asiaa osannut selittää, vaikka yhden asian osasiniin lisätä, minkä takia katseeni kääntyi takaisin aikuiseen suteen.
"Lisäksi minun piti hieroa turkkiani sammaleeseen, mutta tahdoin jo äitini luokse", jatkoin  sitten ja äidin sanojen noudattamisien takia turkkini haisikin hieman vieraalle laumalle (en kyllä tiedä haiseeko se Kajolle vai Novoyelle :D).

Nimi: Cici

07.11.2016 08:35
Dina - Voiny

Uutin vastattua tomerasti etsivänsä äitiään kysyin:
"Miksi äitisi sinut tänne jätti?" Dina katsoi pentua ja jatkoi:
"Mikset ole leirissä tai edes yhden vanhemman suden kanssa?" Samassa Dina tajusi, että jos hän on täällä ja kokous leirissä niin hän ei kuule siellä keskusteltua asiaa. *Täytyy kysyä joltain mitä kokouksessa tapahtui* Dina päätti.

Nimi: E.M.@phone

06.11.2016 22:13
Uutti - Voiny

Hajun perässä kulkiessani astelin melkein äänettömällä askeella eteenpäin samalla kun tassunpohjani tulivat jättäneeksi mennessäni valkeaan pölyyn pienet jäljet. Pienessä mielessäni hieman jo huolestua, kun ketään ei näkynyt missään. Toisaalta äitiänihän olin etsimässä, en ketä tahansa.
Niinpä kauempana tassutellut susi(Dina) ei saanut heti huomiotani, vaikka automaattisesti askeleeni tulin pysäyttäneeksi toisen hölkättyä luokseni. Epävarma en suoraan ollut luonteeltani, mutta silti äidin luota poissaoleminen sai pidettyä häntäni maata kohden roikkumassa iloisen kaaren sijaan. Nimeltä en tuntenut laumalaisia oikeastaan lainkaan, ja siten luokseni tullutta en osannut mielessäni nimetä. Omalta laumalta hän silti tuoksui, eikä minulla ollut mielestäni mitään syytä olla vastaamatta toiselle katseeni kohotessa minua suuremman suden kasvoihin.
"Minä etsin äitiä", vastasinkin siten tomerana. "Äiti meni laumakokoukseen, ja hajun mukaan hän meni tästä", jatkoin kertoen sen mitä tiesin. Tiesin minä tosin myös sen, että äiti oli käskenyt minun odottaa rajan toisella puolen, mutta toisen kysymykset huomioon ottaen se ei tuntunut minusta oleelliselta. Olinhan päättänyt etsiä äidin.

Nimi: Cici

06.11.2016 19:22
Dina - Voiny

Katsoin kuinka lintu lensi korkealla pääni ylpuolella.Tassutin itsekseni lähellä reviirin rajoja, kun huomasin pennun kävelevän muutaman suden päässä. Hölkötin pennun luokse ja kysyin:
"Mitä sinä täällä teet ja missä emosi on?" Samassa tunnistin pennun Uutiksi.

Nimi: E.M.

06.11.2016 12:24
//vaihdampas minä-muotoon, koska men osaa muuten//

Uutti - Voiny

Pusikon alta seurasin pienten valkeiden lastujen hidasta satamista kohti maata(?). Oman aikani olin odottanut äitiä takaisin Näpän kanssa(?), mutta hetki hetkeltä tahdoin yhä enemmän takaisin äitini seuraan. Uteliaisuuskin iski. Miksi me emme olleet päässeet laumakokoukseen? Mitään kuuripiiloleikkiä tämä ei voinut olla, sillä äitihän piilon oli meille näyttänyt. Lisäksi huijaustahan moinen peli olisi muiden susien kanssa leikittynä, sillä emme me olleet edes enää omalla reviirillä.
Ja kyllähän se piti minut hitusen varuillaan. Hajumaailma ei tuntunut tutulta, vaikka oman lauman haju kantautuikin lähellä olevan rajan takaa. Lopulta sitten se että uteliaisuuteni ajoi minut nousemaan ylös, vaikken äitini tahtoa vastaan olisi tahtonutkaan toimia. Uskoinhan äidin palaavan, mutta minä jo kaipailin toista.
"Käyn etsimässä äitiä", sanahdin siten hiljahkoon sävyyn Näpälle(?), minkä jälkeen askelsin esiin pusikosta. Siitä valkeaa maata(?) kuin enemmän välttääkseni askelsin hieman korkeammalla ravi-askeleella kohti tutun lauman hajua. Rajan ylitettyäni hidastin askeleeni käyntiin ja lähdin suunnistamaan kuononi avustuksella kohti suuntaa, jonne oletin äidin menneen.

Nimi: Lida-Voiny

05.11.2016 20:24
Silmun sanat eivät minua hätkähdyttäneet, nartulla ei ollut silmissäni minkään laista arvovaltaa. Tietenkin tuo puollustaisi laumaansa. Kuuntelin kuitenkin kiltisti paikallani. Sitten kuulin mielenkiintoisen ehdotuksen. Lania ehdotettiin Voinyn Alfaksi. En ollut koskaan itse kyseistä narttua tavannut, mutta nimen olin kuullut useammin kuin kerran. Eikös se ollut Novoyen alfa? Vähän kyllä epäilytti tuo ehdotus, mutta ei se pahimmastakaan päästä ollut, jos nyt kerran Novoyen oli pakko Voinyyn liittyä. Itse en alfaksi halunnut, liikaa vastuuta. Mutta tarvitsiko minun edes olla täällä? Kääntyessäni näin tutun suden, Smiley. Jos oikein musitin, tuo oli yrittänyt tökkiä minua oksalla, kun viimeksi olimme nähneet. Vilkaisin nopeasti nuorta narttua, jonka seurassa olin tänne saapunut. Sitten päätin kävellä valkoisen uroksen luokse. Minulla ei ollut enää mitään sanottavaa, joten kaippa sitä voisi tässä pikku hiljaa lähteä. Sen verran kuitenkin Kyötikkiä kunnioitin, että yritin tehdä sen huomaamattomasti, naamioida sen niin, että menisin muka keskustelemaan asiasta joidenkin kanssa. Todellisuudessa yritin kuitenkin päästä vain pois.

Nimi: Muoviroska

04.11.2016 20:50
Percival – Novoye
Percy ei tiennyt miten tuntea, kun Lani pyysi häntä mukaansa ja antoi anteeksi. Siis, kyllähän on aina mukavaa saada anteeksi, mutta hän kuulosti niin pettyneeltä. #En edes aio kysyä mitä hän oli tekemässä, jos hän on tällä päällä.# Percy hymyili vähän ja sanoi ”Mielelläni.” ja tiesi ettei alfatar halunnut olla töykeä. #Ehkä minä olen vain todella herkkäaistinen näistä asioista, ottaen huomioon että hän vain huokaisi. Siinä kaikki.# Uros vilkaisi Laniin vielä huomaamatta kun he alkoivat kävellä takaisin leiriin.

//tuntuu liian lyhyeltä yyäh

Nimi: Zukensdain

30.10.2016 19:59
Jackie - Kajo

Jackie hölkkäsi reipasta vauhtia Kajon rajalla. Narttu oli pyöristynyt, ja näytti täysin normaalilta sudelta. Turkki kiilsi, ja anturat olivat vahvoina.

Soundi ¤ Kajo

Tuo arpikaula makoili leirissä syöden oravaa, jonka oli napannut saaliskasasta.

Manna ~ Voiny

Mannalla oli tylsää, joten hän alkoi etsimään jotain sutta josta olisi apua elämäntehtävässään, hallitsemisessa. Kuono haisteli ilmaa koettaen löytää sopivan uroksen, jota käyttää.

//seuraa kaikille?

Nimi: Miltu

27.10.2016 21:42
Lani ~ Novoye

Hetken yksin kohti leiriä kuljettuaan hiekankirjava kaatui kumoon jonkun hypätessä sen päälle. Vaistomaisesti alfatar pyrki nousemaan niin nopeasti jaloilleen kuin mahdollista, katsoen päälle rynnännyttä laumalaista. Tummanruskeissa silmissä vilahti hetken kylmä katse, joka oli Lanille varsin epänormaalia. Percy pyyteli anteeksi huolimattomuuttaan. Asiaa ei ollut auttanut se, että laumalainen oli kaatunut suoraan hiekkaturkin mahan päälle, mikä oli johtajattarelle arka kohta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Huokaisten raskaasti sukunsa ainoa edustaja lähti jälleen kohti päämääräänsä. ''Tule toki mukaani, Percy. Saat anteeksi.'' Novoyelainen sanoi neutraalisti. Normaalisti se olisi kysynyt, sattuiko laumanjäsentä ja että saattoiko Lani itse tarjota jotain apua, mutta jokin tämän sisimmässä esti alfatarta tekemästä niin. Ehkä se oli vielä hieman alakuloinen puolisonsa menettämisestä? Hmmh? Saisiko kukaan koskaan asiaa selville, sitä ei voinut tietää, sillä Lani ei itsekään tiennyt mikä sen mielialan sai niin maahan. Sitä narttu ei kuitenkaan halunnut näyttää ulkoapäin. Sen pitäisi pysyä vahvana, kuten aina.. kuten aina..

Nimi: Lina

23.10.2016 17:39
Ava ~ Kajo

Nousin ylös lehtien pehmentämästä ja värittämästä maasta. Ravistelin lehdet irti turkistani ja venyttelin. Suljin silmäni ja vedin sisään tätä raikasta märkien lehtien tuoksua kirsuuni. Hymyilin, olin piristynyt ilman viiletessä. Lähdin kulmaan metsässä ensin käynnissä, siirryin nopeasti raviin ja lopulta en malttanut enää vain ravata vaan siirryin laukkaan, jota kiihdytin ja kiihdytin. Roikotin kieltä suun ulkopuolella, viileys kutitti hauskasti kieltä. Saavuin Novoyen rajalle ja hidastin vauhtia. Huokaisin, juuri kun pääsen vauhtiin pitää jo hidastaa. Näinä hetkinä kaipasin Siperiaan vuorille, laaja reviiri ja kylmyys. Ravistin päätäni ja vaihdoin haikailevan ilmeen neutraaliksi ja lähdin ravia Novoyen rajaa kohti Voinya.

//Seuraa?



Susan ~ Kajo

Parantaja katsoi kuinka, reippaasti Is ryhtyi ja toimeen. Se virnisti huvittuneena pienesti, kun kiiltomalvan kirpeys koetteli vihreä silmän kieltä. Se seisoi Atlaksen vieressä ja seurasi haukan lailla, kun nuorukainen hoiti tätä. Ja valkoturkin noustessa ylös parantaja tarkasteli sitä hiljaa sen puhuessa Is:lle ja Floralle. Valkoisessa turkissa oli vielä verta mutta se oli jo kuivunut ja haavat erottuivat hieman turkin seasta (?). Ne eroituivat vihreän tahnan ansiosta. Atlas lähti kävelemään Flora selässään. Parantaja kääntyi ja sanoi Atlaksen perään:
”Jos haavat tulehtuvat tule luokseni”. Ja Is:lle se sanoi:
”Älä lähde minnekään. Hoidan velvollisuuteni niin voimme jutella. Minulla olisi sinulle vähän asiaa”. Sitten se käveli Kalin ja Yötuulen luokse. Se huokaisi tyytyväisenä ja hymyili kiitollisena:
”Olen todella kiitollinen teille. Voinko korvata tämän jotenkin?” Se katsoi vielä hetken toista pientä ja toista kuparin väristä narttua. Sitten se laski päänsä puoleen väliin, se näytti hieman epämääräiseltä kumarrukselta ja käveli takaisin Kazen luokse. Se repi loput lehdet irti ja pureskeli siitä tahnan. Se hoiti loput haavat hellästi ja päättäväisesti. Saatuaan haavat hoidettua se katseli työnsä jälkeä. Se nyökkäsi Kazelle merkiksi että haavat oli hoidettu.

Nimi: Muoviroska

21.10.2016 19:17
Percival – Novoye

Percy palasi kävelyretken ja metsästysretken sekoitukselta leiriinpäin. Hän pysähtyi äkisti huomatessaan liikettä. Uros katsoi vasemmalle puolelleen ja lähti hiipimään liikettä kohti. #Onko reviirillämme tunkeilija vai?...# Hän haistoi sen olevan riistaa ja lähti jahtaamaan jänistä. Kesken jahdin hän törmäsi lujaa alfatar Laniin. Percivalin maailma pyöri kun hän puski Lanin vauhdilla kumoon ja avasi silmänsä. Hän selvitti ajatuksensa ja näki heti jäniksensä pinkovan pakoon jo kaukana, ihan kuin pilkaten Percyn huolimattomuutta. Sitten hän käänsi päänsä allaan olevaan alfattareen ja räpiköi pystyyn pois Lanin mahan päältä. ”A-anteeksi! En huomannut teitä..." Percy änkytti. #Noniin. Hieno homma, Percy. Piti mennä sitten häiritsemään alfaasi. Olisi ihan oikein jos Lani heittäisi sinut ulos laumasta tolloilemasta.# Ne sekunnit olivat hänen elämänsä tähän mennessä pisimmät, kun hän odotti lievässä paniikissa kunnioitetun alfansa reaktiota.

//Kuten näkyy, ispis on palannut vuosien lomaltaan! Nyt sopii siis odottaa vähän... ENEMMÄN rooleja minultakin.//

Nimi: Umful

20.10.2016 19:17
Kaze ~ Kajo

Kaze katseli kun parantaja neuvoi Is'iä. "Kirvellä?!" se ehti vain sanoa kun Susan rupesi jo levittämään tahnaa. Kazen täytyi vain purra hampaitaan yhteen. Kirvely loppui nopeasti sitä mukaan kun Susan nousi ylemmäs. Sitten Kaze kuunteli taas kun Susan puhui Is'lle. Parantaja sanoi tulevansa pian hoitamaan loputkin haavat ja siihen Kaze vastasi vain nyökkäämällä ja hymyilemällä samalla. Se katseli miten nuori Is hoisi Atlaksen haavoja. Oli jo ihan pimeää ja tähdet tuikkivat taivaalla. Sitten Atlas nousi ja lähti pois Floran kanssa. Kaze katseli kun kaksikko katosi pimeyteen. Sitten se käänsi päänsä Yötuulta ja Kalia päin. Ja sitten takaisin parantajaan.

//aika turha rooli, mutta laitoin kuitenkin//

Nimi: Miltu

20.10.2016 18:31
Lani ~ Novoye

Novoyen alfatar istui laumansa rajamailla, paikassa, johon se oli vuoden iässä joutunut hautaamaan perheensä raadot. Isän, äidin, veljen, ja kaksoissiskonsa. Tämä paikka oli suhteellisen piilossa, kuolleet puut ympäröivät autiota, joskin Lanille rakasta paikkaa. Hiekanvärisen puoliso oli kadonnut kuukausia sitten, ja suklaasilmäinen johtajatar oli lopettanut pitkän odotuksensa, mieltäen Gelmirin kuolleeksi. Miksi kaikki alfattaren läheiset kuolivat? Ensin perhe, sitten Mykkä, ja nyt Kelmi. Raskas huokaisu pääsi novoyettaren suusta, kun se sulki silmänsä pitääkseen eräänlaisen ''hiljaisen hetken'' rakkaansa kunniaksi. Ne eivät koskaan saaneet suvunjatketta. Kyyneltäkään yksinäinen narttu ei vuodattanut, vaikka olisi aivan hyvin voinutkin. Lani tiedosti kumppanintarpeensa, sen oli pakko saada suvunjatketta ennen kuin ikä estäisi sen. Hiekkakirjo halusi turvata sukunsa, ollen tällä hetkellä sen ainoa edustaja. Muutamien minuuttien jälkeen se aukaisi tummanruskeat silmänsä, nousi, ja katsoi vielä kerran ylös taivaalle. ''Hyvästi, Gelmir.'' Sitten Lani lähti kulkemaan kohti laumansa leiriä naama peruslukemilla, ajatukset tulevaisuuteen kiinnittyneinä. Suostuisivatko sen alkuperäisen kotilauman sudet yhdistymään Novoyen kanssa? Saisiko Lani koskaan suvunjatketta? Paljon oli neidolla mietittävänään ja huolehdittavanaan, mutta sitä se alfattaren elämä oli.

Nimi: Blue

19.10.2016 21:29
Is ~ Kajo

Nuorukainen kuunteli tarkasti ja katsoi opetusta. Is nyökkäsi parantajalle ja haki kiiltomalvan vähän matkan päästä. Is poimi yrtin ja tippa kirpeää nestettä roiskahti kielelle. Is näytti aivan tuskalliselta. Se teki tahnan ja levitti sen haavojen päälle. Is henkäisi helpotuksesta, kun Atlas nousi ylös ja haavat olivat hyvin. Is meni askelia taaksepäin ja Atlas vinkkasi silmää. " Hyvä Is, sinusta voi tulla hyvä parantajaoppilas! " Atlas sanoi tyytyväisesti.

Atlas, Flora, ~ Kajo

Flora katseli kun Is ammattilaisen näköisenä hoiti Atlaksen haavat. Flora hyppäsi Atlaksen selälle ja Atlas nyökkäsi. " Me voimme kai tästä mennä. Kiitos paljon parantaja, oli mukava tavata. " Atlas sanoi ystävällisesti ja lähti Flora niskassa kiinni pois päin metsälle. " Flora, me menemme nyt luolallemme. Se voi olla aika pieni, mutta se on hyvä yösija tälle yölle. Vai mitä? " Atlas sanoi. Flora ei vastannut, pentu oli unissaan ja naurahdin. #Noh, menemme kotikolollemme. Kuitenkin...# Atlas mietti ja he pääsivät kotikoloon. Atlas laski hellästi Floran pehmeän kauriin turkin päälle ja Flora oli unissa. Atlas ajatteli jättää saalistuksen pois, ja Atlas nukahti vierelle. Flora vikisi söpösti unissaan ja Atlas laittoi häntänsä Floran ympärille. Yö oli rauhallinen, ja kuului vain tuulen hiljainen kiljunta. Kauriit olivat piilossa ja oravat koloissaan. Kukaan ei liikkunut. Puu oli kuin patsas. Yö meni hyvin, ja toivotaan että aamukin.

Nimi: Lina

19.10.2016 15:58
Susan ~ Kajo
Valkotar kuunteli huvittuneena muiden susien päivittelyä.
”Is minä näytän ensin, vaikka Kazella miten tämä tehdään ja sitten on sinun vuorosi kokeilla hoitaa Atlasta” parantaja sanoi. Sitten se nappasi suuhunsa toisen yrteistä ja taas sen suuhun roiskahti kirpeää nestettä, mutta tottunut parantaja ei enää välittänyt siitä, sillä se oli tottunut siihen ajan saatossa. Se meni seisomaan Kazen viereen, viittasi hännällään Is:siä tulemaan luokseen ja istui itse.
”Kun täällä yrtillä hoidetaan haavoja sitä ei niellä vaan siitä tehdään tahna ja se hierotaan haavoihin”, opasti parantaja ja painoi kasvin tassullaan maata vasten. Se otti lehdet irti varresta ja poimi muutaman nahistuneen lehden suuhunsa ja alkoi pureskella niistä tahnaa. Kun lehdet olivat kunnolla pureskeltu, se sanoi epäselvästi suu täynnä tahnaa:
”Kaze tämä voi kirvellä”. Valkoinen laski päänsä ensimmäisen haavan kohdalle ja nuoli vihertävää tahnaa siihen pienen kerroksen. Se nosti hieman päätään ja siirsi päänsä seuraavaan haavaan. Nyt sen täytyi nousta jo seisomaan. Se nuoli loput tahnasta siihen ja käänsi päänsä Is:siä kohta.
”Kiiltomalvan lehdet auttavat haavoihin, kuumeeseen ja särkyihin. Jos katsoit tarkasti osaat hoitaa Atlaksen haavat. Ota toinen yrtti ja tee kuten minä tein”, opasti parantaja. Is lähti juoksemaan Atlaksen luokse (?) ja parantaja seurasi perässä katsoakseen että pentu teki kaiken oikein. Se kääntyi vielä Kazea kohti ja sanoi lempeästi:
”Tulen kohta hoitamaan loput haavasi”.

Nimi: Joker

18.10.2016 20:41
Ziggety-Zag (ja pikkusen Smiley) - Voiny

Ziggy kuunteli alfaparin puhetta tarkkaavaisena ja korvat kääntyillen. Puheen loputtua uros alkoi pohtia asiaa mielessään. Tavallaan se ei pitänyt kuulemastaan. Se alkoi miettiä mitä sanoisi, kunnes tummankirjava uros (Cero) avasi suunsa.
Tummaturkki ei tahtonut luopua alfastaan. Ziggy katsoi urosta vakava ilme kasvoillaan. #He ovat päättäneet lähteä, et sinä saa heitä pysymään täällä...# Sitten harmaanruskea narttu (Lida) puhui. Tämän sanat saivat Ziggyn pohtimaan asioita uudelleen.
Jälleen oli alfaparin vuoro puhua. Ziggy punnitsi asioita vielä hetken mielessään, kunnes nousi ylös ja rykäisi selvittääkseen äänensä. "Mielestäni olisi oikein palauttaa Voiny takaisin sen oikeutetulle johtajalle. Se miten Novoye on syntynyt, ei ollut oikein. Lisäksi mielestäni Voinyn alfa on vaihtunut jo liian monta kertaa. Laumalaisena en itse ainakaan jaksa jatkuvaa vallanvaihtoa, varsinkaan jos alfaksi tullaan väkivalloin. Tämä Lani on syntynyt Voinyn johtajaksi, joten eikö teidänkin mielestänne olisi oikein, että juuri hän johtaisi meitä", Ziggy puhui ja katsoi laumalaisia lopussa. "En ole syntyjäni teikäläisiä, mutta olen elänyt keskuudessanne jo muutamia vuosia ja minusta tuntuu, kuin olisin aina elänytkin täällä. Lani ja varmasti suurin osa novoyelaisista ovat syntyjään voinylaisia, miksi ette siis tahdo heidän yhdistyvän tämän Voinyn puolikkaan kanssa? Mitä olen kuullut menneisyydestänne vuosien aikana, olisi Lani mielestäni se ainoa ja oikea johtaja Voinylle", Ziggy sanoi.
Ennen kuin se laittoi takaisin istumaan, se vielä sanahti: "Sitä paitsi... Jos pelkäätte että Kajon kanssa tulisi ongelmia, unohdatte, että yhdistyessään laumamme kasvaa. En usko että Kajo haluaisi ongelmiin niin suuren ylivoiman kanssa." Tällä Ziggy viittasi nartun (Lida) puheisiin. Jos laumat yhdistyisivät, luulisi tuollakin olevan turvallinen olo. Lopetettuaan puheensa ja mielipiteensä ilmaisun, rajavahti pisti takaisin istumaan ja tarkkaili eriparisilmillään muiden reaktioita.

Valkoinen laiheliini oli kuunnellut kaikkien puheita, mutta sillä ei ollut mitään mielipidettä asiaan. Sitä ei kiinnostanut, miten tässä kävisi. Joko laumat yhdistyvät tai eivät, se on yksi ja sama. Myrkynvihreät silmät seuloivat leiriä, ja kaikkein kauimmaiset sudet näkyivät vain sumeina möykkyinä. Repaleiset korvat kääntyilivät tiuhaan tahtiin jokaisen äänen suntaan.
Smiley rapsutti takajalallaan korvantaustaansa odotellessaan mitä seuraavaksi tapahtuisi. Kutinan loputtua se nuolaisi kuonoaan ja jatkoi kuuntelua.

Nimi: Tilhi

18.10.2016 16:41
Kyötikki ja Silmu ~ Voiny

Uros ei muuta odottanutkaan kuin ihmetystä ja vastarintaa, mutta se piti ilmeensä tutkimattomana kuunnellessaan kahta laumalaistaan. Silmu väräytti korvaansa nartun(Lida) puhuessa siitä miten novoyelaiset olivat lähteneet. Narttu siristi kavenneita silmiään.
"Novoyen sudet eivät lähteneet. Heidän johtajansa karkoitettiin ja syrjäytettiin ja uskollisimmat lähtivät mukaan. Se on syy heidän 'lähtölleen'", narttu sanoi tuohtuneena siitä miten sen synnyinlaumaa luonnehdittiin pelkureiksi jotka olivat noin vain lähteneet laumastaan. Kyötikki kohotti häntäänsä hiljentääkseen kumppaninsa.
"Arvostan mielipidettänne, mutta se tarkoittaa siis uuden alfan valintaa teidän keskuudestanne", Kyötikki sanahti viileämmin, ja nyökkäsi kohti Ceroa joka asiaa oli kyseenalaistanut.
"Sillä kuten jo sanoin, arvostan sitä että valtaamme pidetään arvossa, vaan emme ole tulleet jäädäksemme". Uros käänteli suurta päätään.
"Entäs muut? Onko teillä sanottavaa? Nyt on aika sanoa se jotta voimme päättää Voinyn tulevaisuutta. Teidän on otettava vastuuta jos aiotte pysyä itsenäisinä ja vahvoina. Miten luulette selviävänne, ellette ole valmiita ottamaan ohjia omiin käpäliinne?".

Nimi: Lida-Voiny

18.10.2016 13:36
Kiirehdin aukiolle jossa Kyötikki, alfa oli aloittanut puheensa. Vilkaisin uutta tuttavaani, joka oli asettunut vierelleni(?), mutta sitten keskityin täysin johtajien puheisiin. Lopussa meitä pyydettiin kertomaan omat mielipiteemme. Itse en nauttinut ideasta, mutta odotin nuoren uroksen lopettavan puheenvuoronsa. Itse otin askeleen eteenpäin heti, kun tumma kirjavaturkki oli palannut alkuperäiselle paikalleen.
"Minusta on turhaa liittyä Novoyen kanssa. Se ehkä on joskus ollut osa Voinya, mutta sille oli syynsä, miksi he lähtivät. Mikä estäisi heitä lähtemästä uudelleen heti kun tulee tiukka paikka Kajon kanssa? Parempi pitää heidät poissa, ettei tule ikäviä yllätyksiä" puheeni lopussa käänsin päätäni katsomaan muitakin laumalaisia kuin vain johtoporrasta. Astuin sitten askeleen taaksepäin kertoakseni, etten aikonut jatkaa enempää. Olikin ollut hyvä, että olin tullut tähän kokoukseen.

Nimi: suiga

15.10.2016 20:25
Cero-Voiny

Kuuntelin johtajien puheen, ja heidän lopettaessa puhumisen, antaen samalla puheenvuoron meille laumalaisille, päätin ympärille vilkuilujen jälkeen ottaa puheenvuoron itselleni.Kröhistelin hieman, jotta ääneni varmasti kuuluisi mahdollisimman hyvin. Vedin syvään henkeä, ja rauhoituin samalla. #Ei hätää Cero, kyllä sinä pärjäät# ajattelin itsekseni, ja astahdin hieman eteenpäin, jotta muutkin näkisivät minut.
"Omasta mielestäni voisimme kyllä pysyä ihan omana laumanamme. Tämänhetkisestä Alfastani en kyllä ainakaan haluaisi luopua. Vaikka sitten ette olekkaan kokonaan Voinylaisia"
Puhuin mahdollisimman kuuluvalla ja rauhallisella äänellä, katsoen samalla Kyötikkiä ja Silmua. Hetken kuluttua jatkoin taas puhumista.
"Mutta minua ei kyllä haittaa, jos olette eri mieltä kanssani. Esitin vain oman mielipiteeni teille."
Lopetin, ja kumarsin alfalle, sekä betalle. Astahdin takaisin alkuperäiseen paikkaani, ja jäin odottamaan muiden mielipiteitä.
//Eihän teitä haittaa, että Cerokin on nyt yht'äkkiä siellä? Ajattelin vaan roolia sen tonne kokoukseen, kun sellainen nyt on XD

Nimi: Tilhi

15.10.2016 17:05
Kyötikki ja Silmu ~ Voiny

Hiljakseen ja ylväänä demonikasvoinen, suunnaton uros tarkasteli paikalle hitaasti valuneita tulijoita ainokaisella silmällään, pörhistellen turkkiaan syksyn viimoja vastaan. Se tunsi karvojensa kärkien hipaisevan vierellään seisovan kumppaninsa turkkia. Toista jännitti, Kyötikki aisti sen ja päätyikin siksi kääntämään massiivisen päänsä pienen nartun kasvoja kohti ja puhalsi sieraimistaan lämmintä ilmaa sen poskelle. Suklainen silmä tuikki hetken lämpöä, mutta kääntyessään takaisin lauman puoleen se viileni ja katse koveni.
Viimein, kun Kyötikki katsoi että nyt olisi aika, se kohotti häntänsä ja haukahti kumeasti saadakseen huomion - vaikka toki urosta olisi varmasti hankala olla huomioimatta muutenkaan. Se kohotti päätään korkeammalle, katseli jokaista paikallaolijaa päällisin puolin ja antoi korviensa kääntyä eteenpäin.
"Voinyn sudet", se aloitti mahtavalla bassoäänellä joka leikkasi ilmaa kantavana ja kuuluvana.
"Minulla ja puolisollani on teille ilmoitettavaa", Kyötikki jatkoi ottaen askelen eteenpäin. Se vilkaisi vierellään parhaansa tekevään ja nyt jo arvokkuutta ja määrätietoa uhkuvaan naaraaseen, joka nyökkäsi sille pienesti.
Naaras, Silmariliksi ristitty, hyppäsi kevyen joustavasti alas kiveltä, ja jäi sen eteen seisomaan.

"Kuten te tiedättekin, kolmen lauman mailla ei ole aina ollut kolmea laumaa. Alkujaan niitä oli kaksi. Kolmas sai alkunsa, no, sanotaanko että se sai alkunsa vääryydellä, ja vaikka vuodet ovatkin muovanneet nykyisestä Voinysta uljaan ja määrätietoisen, oikeamielisen lauman, ei se poista sitä tosiasiaa että se susi, jonka olisi pitänyt pitää käpälissään tätä laumaa, hallitsee nyt joutomailla ryhmää, joka koostuu entisen Voinyn, sen uljaamman, seuraajista. Olemme keskustelleet Lanin kanssa, ja hän on valmis palaamaan Voinyn johtoon ja yhdistämään laumat, niin kuin alunperin on ollutkin".

Naaras puhui levollisella, kirkkaalla äänellä ja piteli kuulijoitaan otteessaan tiukalla tuijotuksella. Ennen kuin ilmoitus kohauttaisi ketään, pieni ruskeankirjava narttu iskisi hännällään ilmaa ja kohottaisi sen käskevästi kohti sudenharmaita pilviä. Jos tarve vaatisi, se myös ulvahtaisi saadakseen puhua loppuun ilman keskeytyksiä.

"Mutta. Koska te olette eläneet niin kauan näin, ja uskon monien pitävän tätä parhaana mahdollisena järjestelynä, aiomme antaa teidän valita", Silmu jatkoi päätään nyökäyttäen kohti kuuntelijoita.
"Minä ja kumppanini emme ole alkuperäisiä voinylaisia. Minun suonissani virtaa kyllä jonkin verran teidän vertanne, mutta se ei anna minulle oikeutta päättää teidän paikkaanne.

Sitten Kyötikki nyökäytti päätään ja nappasi sujuvasti puheenvuoron ennen kuin kukaan ehtisi vieläkään pistää väliin mitään.

"Tämä ei jää tähän. Juuri edellä mainittujen syiden takia minäkään en koe kuuluvani tänne teitä komentamaan. Me tarjoamme mahdollisuutta poistaa menneisyyden haamut, yhdistää laumat ja tehdä siitä metsän vahvimman, mutta yhtälailla me annamme teille mahdollisuuden vaalia omia perinteitänne. Senpä tähden me myöskin jätämme paikkamme sille, joka sen parhaiten täyttää. Tulevaisuutemme ei ole täällä, vaan se on kaukana muualla. Silmaril ja minä olemme vain toteuttamassa omia haaveitamme ja se oli Voinyn hirmuvallan poistaminen silloisen Saikan vallan alta. Sen me teimme, ja menetettyämme pienen tyttäremme me tahdomme etsiä paikkamme muualta, minkä teistä ainakin osa ymmärtää. Olemme tehneet sen mitä meidän piti, ja nyt on aika jonkun muun siitä jatkaa."

"Olemme sanoneet sanottavamme, ja nyt on teidän vuoronne. Puhukaa. Yksi kerrallaan". Näin Kyötikki päätti pitkällisen ilmoituksensa, ja keskeytyksiä ei olisi väliin sallittu, ei ainoatakaan. Silmu loikkasi takaisin paikalleen kivelle, ja molemmat katselivat laumaa tutkivan mietteliäänä. Kuinka se ottaisi ilmoituksen?

Nimi: Umful

14.10.2016 19:22
Kaze - Kajo

Kaze katseli tyhjyyteen omissa ajatuksissaan. Oli jo aika pimeää ja pienet tuulen puuskat saivat puiden värikkäät lehdet tipahtelemaan susien päälle ja ympärille. Kaze hätkähti kun kylmät väreet kulkivat sitä pitkin. #Talvi ei voi olla enää kaukana. Pian varmaan tulee jo ensilumi.# se mietiskeli. Yhtäkkiä Kali ja Yötuuli palasivat saaliineen takaisin. "Kiitos." valkoturkki tokaisi Kalille ja Yötuulelle kun he toivat saaliinsa. Kazella ei ollut nälkä paitsi ihan pikkuisen. Mutta kun ruokaa sai niin kannattihan sitä myös syödäkkin. Se katseli kun Atlas ja Flora rupesivat syömään. Kaze haisteli ensin ruokaansa ja rupesi sitten myös syömään. Siinä samassa parantaja ja Is palasivat. Kaze katseli yrttejä, jotka he olivat löytäneet. "Nuoko meidän pitää öö... syödä vai...?" se kysyi nostaen toista kulmaansa.

Nimi: Tatti

12.10.2016 15:03
Sade-Kajo

Narttu hengitti syvään kaadon rautaista tuoksua, ja kohotti katseensa. Lyhyt, terävä nyökkäys halkoi ilmaa tämän jolkottaessa komentajan perään. Kehaisusta tyytyväisenä Sade heilautti iloisena häntäänsä, mutta kevyt kosketus kyljellä sai naaraan sävähtämään vetäytyen alta aikayksikön takaisin muuriensa taa. Tämä pyrki pitämään olemuksensa normaalina, kätkien kuitenkin vaivihkaa kasvonsa kääntämällä päätään aavistuksen sivulle. Toipuminen tapahtui hetkessä, jolloin hopeanharmaa kohensi ryhtiään lausuen hivenen laulavalla nuotillaan: "Kiitos. Oli ilo metsästää kaltaisesi korkea-arvoisen soturin kanssa." Vastaus oli koruton, mutta totta oli se, että Sateella oli ollut hauskaa metsällä Särmän kanssa. Tämän korvaan lausahdus oli ollut kuitenkin turhankin muodollinen, joten se päätyi virnistämään pienesti. Leiriin päästyään naaras asettui komentajaa vastapäätä, ja hämmästyi aidosti kehotuksesta aloittaa. Vielä hetki sitten vaelteleva katse lukittui uroksen silmiin, tutkivana ja aavistuksen kysyvänä. Hetken tutkailtuaan tämän kasvot kuitenkin syttyivät leveään hymyyn. "Kiitos" Varovasti, tietoisena suuresta kohteliaisuudesta jonka oli saanut osakseen, Sade kumartui nyhtämään eläimen selästä kaistaleen tuoretta lihaa. Ja kuinka herkulliselta se maistuikaan! Hyvä seura, ruoka ja metsästyksen aiheuttama väsymys alkoivat tehdä tehtäväänsä saaden hopeisen rentoutumaan silminnähden. "Saisinko rajavahtien nimet, tiedustelu kävisi helpommin?" Sade kysäisi muistaessaan äkisti suorittamatta olevan tehtävänsä. Niimpä niin, kohta pitäisi taas olla helisemässä. Tämän asento oli rennohko, ilme vakaa, ja katseessa pilkahdus uteliasta hyväntuulisuutta. Mikäs tässä istuskellessa.

 

©2017 Suden Katse -susiroolipeli - suntuubi.com