Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vapaa on susi ja vapaasti se ulvoo

Pelataan yksikön 1. tai 3. muodossa joko imperfektissä tai preesenssissä. 

Roolauksen alkuun laita hahmosi kutsumanimi ja lauma. Suden Katseessa tekeminen kirjoitetaan ilman mitään merkkejä, puhe "hipsuttimilla", ajatus #risuaidalla# ja muille pelaajille osoitettu viesti //kahdella kauttaviivalla//. 

 
 
 

 

Ulvonta  << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Blue

01.12.2016 18:49
Is ~ Kajo

Nuorukainen istahti maan päälle ja katseli poispäin välillä. Pian se säpsähti, kun parantaja tuli sen vierelle. Se kierähti nopeasti ja päätyi tekemään kuperkeikan. " Hups... " Is sanoi ja kopsautti päänsä puuhun. " Au " Is sanoi ja meni parantajan luo ravistellen päätänsä. ".. Kyllä. Parantajan työ on kivaa! Haluan tietää kaiken yrteistä, parantajista. Mutta kaikki on niiin..!! " Is katsoi huokaisten maahan.. " ...Mahdotonta... " Is vaihtoi puheenaihetta. " Pidän parantamisesta, koska haluan auttaa. Kun kasvan, tiedän KAAAAIKEN yrteistä!! " Is totesi. " Jos vaikka Atlakselle tapahtuu jotain, voin auttaa! Siksi parantajan työ on hauskaa <3 " Is sanoi ja katsoi suoraan parantajaan, kauniit, tuikkivat silmät pimeydessä ~~~ //Ihana x3

Nimi: Lina

30.11.2016 19:57
Susan ~ Kajo

Katselin hetken Kazen perään tulkitsematon ilme kasvoilla. Tuntui oudolta, kun parannettavat eivät olleetkaan kolossa, jossa normaalisti hoidin loukkaantuneet. Pian ilmeeni, sai hieman eloa, kun suunpieleni nousivat pieneen hymyyn. Onneksi kummallekaan ei ollut käynnyt pahasti ja eksynyt pentu sai sijaisemon eli kaikki kääntyy lopulta parhain päin. Käännyin kohti Is:ä ja vaihdoin ilmeeni totiskeksi. Kävelin rauhassa nuorukaisen luo ja jäin seisomaan vähän matkan päähän niin että näin hänet kunnolla. Tarkkailin hetken Is:ä ja kysyin sitten:
”Mitä pidit parantajan työstä? Ja miksi?” Pimeys peitti metsää, mutta hyvän hajuaistin ja kuulon avulla olin selvillä, jos joku liikkuisi lähistöllä.

//Tämmöne lyhyt


Nimi: E.M.

30.11.2016 19:45
Kinto - Kajo

Kysymykseni sai Mishan siirtämään katseensa sivummalle ennen kun hän epäröiden sitten vastasi. Tietenkin hän tahtoisi antaa toisille opetuksen. Samalla hän ei kuitenkaan tahtoisi joutua ongelmiin, mistä susi jatkoikin tiedustellen minulta, enkö minä pelkäisi kostoa kertomallani tapaa toimiessani. Ja tosiaan...en minä pelännyt.
"En", vastasinkin tismalleen aiempaa vastaavalla tavalla ja samalla itsevarmuudella. "Jos on kertaalleen näyttänyt toiselle tassujensa arvon, onnistuu se uudemmankin kerran. Lisäksi toisellehan se on häpeä tulla alistetuksi toistamiseen", jatkoin äänensävyäni muuttamatta. Tai no, kyllähän viimeiseen virkkeeseni tuli mukaan pientä vinoilevaa sävyä, joka oli tosin enemmänkin tarkoitettu sitä varten, että oikeasti uskoin sanoihini. Kyllä minä tiesin, etten voittamaton ollut, mutta ei se ollut syy olla yrittämättä olla moista.
Niinpä en lähtenyt lainkaan mukaan Mishan epäröinteihin. Ei sellaisille ollut elämässä varaa. Kaikki piti tehdä itse ja luottaa itseensä. Ajatella omaa parastaan. Ei epäröinnistä siinä ollut hyötyä. Ei minun mielestäni.

Nimi: Raitakorva

29.11.2016 21:11
Tuo Diana= Misha-Kajo

Nimi: Diana-Violence

29.11.2016 21:10
Uros vastasi kieltävästi. Hmm toinen taisi aina päästä helpommalla juurikin kokonsa takia. Kinto selitti tarkemmin, mitä tekisi. Ilmeisesti toinen antaisi mahdollisuuden, mikä kyllä kuulosti järkevältä. Olin myös samaa mieltä siitä, että jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Minulla oli vain ongelma. Epäilin, ettei minusta olisi opettamaan kiusaajalle opetusta. Kuulostinkin niin säälittävältä. Ja säälittävä varmasti olinkin Kinton silmissä nyt, kun tuo tiesi, että olin syrjinnän uhri, enkä ollut tehnyt asialle mitään. Tuon ajatuksen takia Kinton esittämä kysymys tuli minulle yllätyksenä. Katsoin hetken sivummalle ja mietin. Toki se olisi mahtavaa, mutta piru vieköön, jos joutuisin siitä ongelmiin.
"Tietenkin haluaisin antaa, mutta en haluaisi joutua ongelmiin. Etkö koskaan pelkää, että ne kostavat sellaisesta nöyryytyksestä?" kysyin epäröiden. Niin minulle oli käynyt pentuna, ja sen jälkeen olinkin huomannut, että kannattaa jättää kiusaajat rauhaan. Toki siitä oli pari vuotta kulunut, mutta ainut asia mikä oli muuttunut, oli se, että kokoero oli vain suurempi, minä tietenkin jäänyt lyhyeksi.

Nimi: E.M.@phone

24.11.2016 23:31
Kinto - Kajo

Misha ei oikein tuntunut ottavan sanojani todesta. Ainakaan aluksi siis, mikä sai minut aivan aavistuksen siristämään silmiäni. Sillä vaikka ensimmäinen virke olikin totta, ei toinen toteamus minusta sitä ollut. Tai ehkä nykyään oli - Kajossa en ollut vielä ottanut yhteen kenenkään kanssa -, mutta ei ollut aiemmin. Poikamieslaumassakin olin saanut kokoajan olla varmistamassa omaa asemaani. Olin isokokoinen tai en. Muista laumoista enempää ei tarvinnut mainitakaan.
Puolestaan se kolmas virke.. Se oli täysin riippuvainen Mishasta itsestään. Niin minä asian näin. Tosin tavasta, jolla toinen oikein huokaisi sanansa... Ei hänestä olisi minun tasolleni, mutta voisi susi kyllä yrittää. Sen hän taisi tajuta sitten itsekin, mikä sai silmieni siristyksen laimenemaan ja ilmeeseeni nousi hieman pohtiva sävy. En minä aiemmin ole mitään neuvoja toisille antanut. Tai no, en ainakaan tähän tapaan. Järkeä olin kyllä toisten päähän takonut. Useimmiten kirjaimellisestikin.
Neuvoja toinen kuitenkin kysyi ja ihan konkreettisia sellaisia. Misha vaikuttu jopa kiinnostuneelta. Ehkä toisesta siis olisikin johonkin, mikä sai pohtivan sävyn vaihtumaan tyytyväiseen ilmeeseen. Pieni hymyntynkäkin oli nähtävillä toisesta suupielestäni, vaikkakin hymy oli osin enemmän itseäni kohtana kokemasta tyytyväisyydestä johtuva kuin ystävällinen ilmaus toiselle.
"En", vastasin sitten lyhyesti ja käytin katseeni rajan puolessa. En minä hampaita kurkkuun saman tien iskisi. En ilman varoitusta, ja se selittikin myös seuraavat sanani.
"Antaisin heille tilaisuuden vetää sanansa takaisin ja tunnustaa tassujeni arvo. Ja jos sitä tilaisuutta ei käytettäisi, sitten pakottaisin heidät tekemään niin. Hinnalla millä hyvänsä", jatkoinkin 'neuvomisiani' ja samalla palautin huomioni takaisin Mishaan itsevarmana. Siten kun minä tilanteen hoitaisin. En minä tietenkään aina ollut tahtoani saanut lävitse - useimmiten näin siis pienenä -, mutta ei se estänyt minua yrittämästä. Lisäksi harvempi veti kuitenkaan tappelua viimeiseen henkeen. Kyllä jokainen joskus taipui. Minäkin siis, pidin omaa kynnystäni moiseen vain turhan korkeana ylitettäväksi, vaikka tasapeliin joku nyt voisikin yltää. Se, kuinka korkea Mishan kynnys oli...se jäisi nähtäväksi. Osin toisaalta jopa mielenkiintoiseksi nähtäväksi, kun eihän ulkonäöltään koiramainen susi minua vastaan ollut kääntymässä.
"Kiinnostaisiko sinua kenties kokeilla ja antaa häiriköille opetus?", minun olikin siksi pakko kysyä vastauksieni perään hymyntynkääni tipauttamatta. Tyypillisesti toki ajattelin vain omaa etuani - myönsin sen avoimesti itselleni, koska sillä tapaa maailmassa selvisi -, mutta tässä tilanteessa juun tai jaan sanominen ei vaikuttaisi minun etuuni millään tapaa. Siksi asiasta suoraan kysyinkin.

Nimi: Misha-Kajo

24.11.2016 19:43
Toinen ei reagoinut oikein mitenkään kertomaani. Katsoin nyt tarkemmin isoa sutta. Tuo voittaisi minut helposti tappelussa, sen näki jo toisen olemuksesta. Tuo vaikutti niin itsevarmalta, oman elämänsä hallitsijalta. Kumpa itse olisin sellainen. Ihannoiva kuva toisesta vain vahvistui, kun tuo avasi suunsa ja neuvoi minua.
"Sinä oletkin isokokoinen. Sinulle ei varmaan kauheasti ryttyillä muutenkaan. En minä pärjäisi" vastasin huokaisten loppuun. Tiesin kyllä, että jos itse arvostaisin iteäni enemmän, voisi minulla ehkä olla mahdollisuuskia. Mutta kun on pennusta lähtien potkittu maahan, alkaa itsekin uskoa, ettei pärjää. Silloin mieleeni hiipi ajatus ja keskitin katseeni takaisin valkoiseen itsevarmaan urokseen.
"Mitä sinä itse tekisit minun tilanteessani? Siis konkreettisesti. Iskisitkö hampaat kurkkuun vai miten?" kysyin Kintolta kiinnostuneena. Ehkä voisin ottaa valkoturkilta mallia. Ehkä tuo voisi auttaa minua huonon itsevarmuuteni kanssa. Ehkä...

Nimi: E.M.

24.11.2016 17:21
Kinto - Kajo

Kysymykseni taisi yllättää toisen, sillä Mishalta kesti hetki saada sen perään suunsa auki. Lisäksi toisen vastaus alkoi sanoilla 'no tuota'. Niin, taisi hän yllättyä.
Sillä ei tosin nyt sen suurempaa väliä ollut. Ellei se sitten johtunut toisen sanoista. Kun kertoihan Misha, että kuuli asiasta liikaa ainakin. Ja niinkin turhasta asiasta, mikä kuuleman mukaan johti siihen, ettei hän viihtynyt leirissä. Toki minun mielikuvani mukaan vahvat selvisivät ja heikot hävisivät, mutta ei pelkkä ulkonäkö tuonut heikkoutta. En minäkään kuuntelisi paskanjauhantaa valkeasta turkistani tai kahdesta rusehtavasta väriläikästä suupielissäni, jotka eivät sopineet muun turkin valkeaan väriin. Millaiseen laumaan sitä tässä oltiin liityttykään..
Niin, sitä minä siinä pohdin toisen istahtaessa aloilleen. Sitä sekä toisen asennetta aiheeseen. Mishan pitäisi pistää toisille vastaan. Näyttää toisille paikkansa, tosin ei hän suoranaisesti vaikuttanut järin puoliaan pitävältä. Suhteellisen järkeväpäiseltä hän tosin vaikutti, ja siten jäin aloilleni ja pysyin rauhallisena, kun toinen ei vaikuttanut uhmaavan arvovaltaanikaan. Itsevarmuus paistoi silti olemuksestani lävitse enemmän tai vähemmän. Samoin sanoistani.
"Sinun pitäisi tehdä asialle jotain. Itse en katsoisi moista hetkeäkään", sanahdinkin nimittäin, minkä perään hetkeksi päästin itseni miettimään alas istahtamisen ideaa. Häntääni pienesti sivusuunnassa heilauttaen päädyin kuitenkin jättämään moisen tekemättä, kyllä sitä seisoakin jaksaisin. Niinpä huomioni jätin Mishaan, vaikka kait pilkulleen oikein tehdäkseni minun olisi pitänyt jatkaa rajakierrostani. Eipä susilla tosin minuuttiaikataulua ollut.

Nimi: Misha-Kajo

22.11.2016 22:24
Kuullessani Kinto nimisen uroksen vastaustani, saatoin vain haaveilla, että kaikki ajattelisivat noin. Että ulkonäkö oli pieni sivuseikka tärkeämpien asioiden jälkeen. Yllätyin kuitenkin, kun valkoinen uros esitti kysymyksen. Kukaan ei koskaan kysynyt tuota. Siksi minulla kesti hetki vastata hämmentyneisyden takia.
"No tuota, liikaa ainakin" vastasin rehellisesti. En oikein tarkemmin osannut sanoa.
"Ainakin sen verran, että en hirveästi viihdy leirissä" jatkoin sitten tarkeantaen. Minua hieman pelotti, että toinen pitäisi minua nössönä. Ehkä sitä vähän olinkin, mutta oli parempi vain postua paikalta, kun jäädä tappelemaan. Olin sen oppinut vuosien varrelta. Istahdin toivoen, ettei tämä Kinto lähtisi nyt heti vastauksen saatuaan, koska sitten näyttäisin tyhmältä.

Nimi: suiga

20.11.2016 19:52
Cero-Voiny

Kuuntelin muidenkin mielipiteitä, kunnes alfapari aloitti äänestyksen. Mietin hetkisen valintaani, mutta päädyin kuitenkin Kyötikin puolelle. Istahdin alas, ja katselin valkeaa sutta, joka pureskeli häntäänsä äänestysalueen keskellä (Smiley).

//Joo, lyhyt rp mut en keksiny enempää...

Nimi: E.M.@phone

18.11.2016 23:09
Kinto - Kajo

Toinen lupasi, ettei hän aiheuttaisi ongelmia. Samalla itsensä hetkeä myöhemmin Mishaksi esitellyt susi tuntui rentoutuvan, mikä kuin varmisti sitä, ettei toinen valehtelisi sanoillaan. Valehteleva susi ei niin todennäköisesti tekisi. Lisäksi taisi koiramisen suden myöhemmätkin sanat selittää rentouden syyn.
Misha nimittäin päätyi esittelyidensä perään kiittämään minua siitä, etten ollut 'mulkoilemassa' häntä ulkonäön takia. Ja okei, tiesin oman arvoni ja käytökseni oli ollut asiallista. Kiitosta en silti nähnyt sen suuremmin pakollisena, mutta en minä pahalla asiaa pistänyt.
"Minä pureudun tärkeämpiin asioihin", vastasinkin siten kiitoksia sen suuremmin kommentoiden. Totta kun se oli. Ulkonäön ei saisi antaa hämätä, vaikka siitä jotain johtopäätöksiä aina kykenikin tekemään. Koiramaisuudesta sen suurempaa ajatusta minulla ei kuitenkaan tullut mieleen. Olihan toinen jo laumassa ja oletukseni mukaan ollut kauemmin Kajossa kuin minä. Kait hän muuten asiaa olisi kommentoinut, kun asemansa laumalaisena oli varmistanut. Yhden asian toisen sanat tosin nostattivat mieleeni.
"Kuuletko asiasta enemmänkin valituksia?", kysyinkin siis päätäni hieman kallistaen, mikä aplautti pohtivaa sävyä eleisiini. Enhän minä tosiaan tuntenut laumaa kunnolla. Hyvähän se oli tietää, mitä millä tapaa laumassa asioihin reagoitiin. Samalla kevyt tuuli pyyhkäisi ohitsemme(?) saaden valkean turkkini pienesti antautumaan ja huojumaan kevyen paineen alla.

Nimi: Misha-Kajo

17.11.2016 21:06
Vastoin odotuksiani tuon epäilevä katse katosi kysymykseni myötä, eikä ongelmaakaan tässä olisi. Rajavahtia ei tainut kiinnostaa, että minussa oli koiramaisia piirteitä.
"Ei hätää, en aiheuta ongelmia" lupasin ja aloin itsekin rentoutua pikku hiljaa. Hännänpääni suoristui ja en vaikuttanut enään niin varautuneelta. Valkoinen uros esitteli itsensä, oli ilmeisesti uusi laumassakin, kun en häntä tunnistanut.
"Minä olen Misha, ihan pelkkä laumalainen. Ja kiitos, on rentouttavaa, että joku ei ole saman tein minua mulkoilemassa ulkonäköni takia" uskoin toisen ymmärtävän, että puhuin koiramaisuudestani. Jos ei, taisi toinen olla sokea tai muuten vain erittäin vähä-älyinen.

Nimi: E.M.

17.11.2016 20:51
Kinto - Kajo

Koiramainen susi(Misha) tuntui miettivän hetken vastaustaan, minkä perään hän paljasti, ettei hän kuulunutkaan rajavahtien joukkoon. Muistin siis oikein, ja tekemisiinsäkin toinen tuli antaneeksi järkevän selityksen. En minä olettanut toisen minulle valehtelevan.
Oma arvostukseni oli riittävän korkealla siihen, että oletin muidenkin sen tajuavan ja käyttäytyvän arvoni mukaisesti. Ja jos tilanne toisin olisi, mieluusti kyllä sen korjaisin. Siten annoin arvioivan ja epäilevän sävyn hiipua suden kysymysten kautta. Ei, ei se minulle ongelma olisi.
"Ei kait, jos rajalle vahingossa eksyit etkä aio mitään typerää", vastasinkin äänensävyni neutraloiden. Typerien tekeminen rajan lähellä kun oli se yleisin ongelma, ja ajatus sai katseeni käymään hieman ympäristön puolessa samalla kun ilmeeni meni pienesti pohtivaksi. En nimittäin satavarmasti tiennyt olisiko minun pitänyt häätää toinen syvemmäs reviiriä vai olisiko asia tällä selvä. Kuten se siis mielestäni oli.
Tosin niin. Minähän tässä päätökset tein, ja siten käänsin katseeni takaisin koiramaiseen suteen. Kun enhän minä tosiaan toista tuntenut.
"Olen Kinto, uusi rajavahti", sanahdin itseni esitellen. Oli minulla käytöstavat, ja niiden puitteissa oletin toisen tajuavan esitellä itsensä sanojeni perään.

Nimi: Misha-Kajo

17.11.2016 20:18
Saaliin sijasta haistoin toisen suden, mikä sai minut varautuneeksi, vaikka en erottanutkaan toisten laumojen hajuja. Kävelin eteenpäin ja hetken päästä näin vaalean suden lähestyvän talvisen metsän keskeltä. Pysähdyin ja hetken jo mietin, kävelisinkö pois. Susi kuitenkin saapui jo muutamien metrien päähän, jonka takia en viitsinyt enää poistua paikalta. Toisen epäily ei helpottanut oloani, uskoin sen johtuvat juurikin koiramaisista piirteistäni. Jouduin myös vastaustani hieman miettimään, sillä olisi noloa sanoa, että emoani pakoilin.
"Johtuneen siitä, etten siihen kuulu. Saalistamassa olen, ajauduin ilmeisesti aika pitkälle" totesin ja katselin hieman ympärilleni. Oikeastaan puhuin totta, mutta se ajautuminen oli kyllä ollut tahallista. Ei tuon valkoisen uroksen sitä kuitenkaan tarvinnut tietää.
"Onko se jokin ongelma sinulle?" kysyin, mutta en mitenkään riitaa haastavasti. Pikemminkin vain varmistaen, ettei tuolla olisi mitään minua vastaan.

Nimi: E.M.

17.11.2016 20:04
Kinto - Kajo

Kovinkaan pitkälle en tinnituskohtauksen tultua ja mentyä ehtinyt jatkaa rajakierrostani ennen kuin olin tuntevani suden(Misha?) tuoksun, jonka hento tuuli kuljetti luokseni(?). Siitä ei sitten mennyt kuin hetki ennen kuin näin edessä päin suden(?), joka tarkemman arvion kautta näytti osin enemmän koiralta kuin sudelta. Väritykseltään siis nyt ainakin, mutta Kajon tuoksu välittyi yksilöstä joka tapauksessa. Niinpä katseeni kertaalleen sivummalla käyttäen ja sitten huomioni koiramaiseen suteen kääntäen annoin askeleeni hidastua hölkästä, jonka tahtiin olin tassuni aiemmin jouduttanut matkan teon ripeyttämiseksi. Viitisen metrin päästä hidastutin askeleeni puolestaan kokonaan pysähdykseen(?).
"En muista nähneeni sinua rajavahtien joukossa. Mitä teet täällä?", totesin rauhallisesti, vaikkakin äänestäni välittyi myös arviointi ja epäilys. Koska kyllä minä tuon värisen suden muistaisin, jos toinen rajavahteihin kuuluisi, vaikken työkumppaneitani kunnolla tuntenutkaan.
Epäilykseni tai arviointini syy ei kuitenkaan ollut suden ulkonäkö. Miksi olisi ollut, ja sitä paitsi Kajolle hän tuoksui. Enemmänkin kyse oli toisen sijainnista. Sillä vaikkei sääntöä ollutkaan kiveen löyty, niin ei asiaa reviirien rajoilla oiken ollut muilla kuin rajavahdeilla. Ihan vaikka olin itsekin aiemmissa laumoissani tuota sääntöä mennyt rikkoneeksi. Reviiriä kun ymmärtääkseni oli yllinkyllin(kaipa sitä vielä on?), minkä takia sanojeni jälkeen jätin katseeni toisen puoleen.

Nimi: Umful

17.11.2016 09:22
Armentos ~ Kajo

Aatos oli ensimmäistä päivää Kajossa. Se oli hiukan jännittynyt ja innoissaaan. Se kulki Kajon rajoja pitkin saadaksensa jonkin laisen käsityksen miten iso ja millainen reviiri tämä oli. Suklaaturkki odotti innolla, että koska tapaisi jonkun uuden tuttavuuden. Oli paljon susia, jotka Aatos halusi tavata.. eli koko lauman ja erityisesti kaikki pienokaiset. Sen leveät ja muhkeat tassut upposivat hankeen kun se hölkkäsi rajoja pitkin. Niin paljon nähtävää, hajuja ja tuttavuuksia. Jääsilmä innostui vain lisää miettiessään uutta arkeaan.
//Seuraa saa tuoda. Sitä Aatos ainakin haluis ^^

Nimi: Cici

17.11.2016 07:31
Dina - Voiny

Aloimme lähestyä leiriä ja kuulin jo jotain epämääräisiä puheita edestäpäin. Erotin Kyötikin äänen ja kuulin, kun hän puhui jotain äänestämisestä novoyen ja voinyn liittymisen suhteen. Aloin hermostua, että myöhästyisinkö. Kuulin vielä Kyötikin sanovan:
"Äänestäkää." Tiesin, että tahdon yhdistymistä, mutta miten äänestää? Se oli ongelma. Lähestyimme leiriä ja pian näin miltei koko voinyn lauman. Käännyin pentujen puoleen ja kysyin:
"Pärjäättekö tästä eteenpäin?"

Nimi: Misha-Kaj

16.11.2016 22:14
Olin pysytellyt jo muutaman yön pois leirissä, emoni kun oli yrittänyt päästä luokseni puhumaan. Minä tiesin jo, että kyseessä olisi ollut sama aihe niin kuin kaikkina muina kertoina, enkä todellakaan halunnut puhua asiasta. Tiesin myös, että emoni ei viihtynyt rajojen tuntumassa, joten itse hölkkäsin niiden läheisyydessa samalla etsien ruokaa, mikä oli vaikeaa kaltaiselleni susikoiralle, jolla oli tumma väritys. En kuitenkaan luovuttanut.Kyllä minä jotain löytäisin, ennemmin tai myöhemmin

Nimi: E.M.@phone

16.11.2016 21:48
Kinto - Kajo

Rajakierroksella annoin yksinäisten askeleideni jatkua eteenpäin. Tarkkaan en tiennyt missä muut rajavahdit lienivät. En minä heitä tuntenut edes kunnolla, olinhan vasta Kajo nimiseen laumaan liittynyt. Lisäksi pärjäsin minä rajakierroksilla yksinkin.
Toisaalta yksin liikkuessa huomio pääsi myös kiinnittymään kaiken maailman asioihin. Lumen määrään, hajuihin, maisemaan ja sen ääniin. Yhtäkkkä olin kuulevani jopa pitkää tasaista ininää oikean korvani puolesta, mikä sai minut ravistelemään päätäni.
Ei se tosin ääntä lakkauttanut ja ravi-askeleitani nopeuttaen koetin kuin ääntä pakoon. Tiesin senkin kyllä toivottomaksi hommaksi, mutta yksin ollessa oli varaa yrittää, minkä takia lopulta tyssäytin matkani ja päädyin hieromaan päätä - tai no lähinnä kasvojeni oikeaa puolta - lumiseen maahan. Hierominen sai pakostikin silmäni sulkeutumaan ja askeleita otin eteenpäin osin asiaa tajuamattani, kunnes lopulta oikein kierähdin kyljelteni lumeen voimallisempaa hieraisua yrittäessäni. Sen perään ääni tosin tuntuikin loppuvan yhtä oudosti kuin alkoikin, ja kylkimakuultani ponnahdin rinnalleni pääni lulesta nostaen kuin varmistaen äänen loppuneen. Korvianikin tulin liikautelleeksi kuuloani tarkentaakseni.
Mutta poissahan ininä oikeasti oli, ja helpostus sai minut lipaisemaan huuliani samalla kun nousin hangesta, johon tempailuni olivat jättäneet useamman metrin pituiset jäljet. Toki ininöitä tuli aina silloin tällöin ja osin olin tinnitukseen jo tottunut, mutta ei se tarkoittanut, ettäkö siitä nauttisin. Yksin ollessa asialle vain saattoikin tehdä jotain, sillä olin minä eläessäni saanut sen selville, etteivät muut ininää kuulleet. Siksi en sen suurempaa numeroa siitä viitsinyt muiden seurassa tehdä. Olisihan moinen heikkouden merkki keskittymisen häiritsemisen kautta vähintään, ja todellisuudessa vain vahvat selviytyivät. Niinpä äänestä eroon päästyäni olinkin valmis jatkamaan rajakierrostani.

Nimi: Umful

15.11.2016 20:22
Kaze - Kajo

Kaze kiusaantui hiukan kun näki miten Yötuuli selvästikkin vaivautui kiitoksesta. Kazen pupillit laajenivat kun Yötuuli rupesi kertomaan erakon elämästä. Se vaikutti mielenkiintoiselta, mutta silti jotenkin tylsistyttävältä ja todella yksinäiseltä. Valkoturkin teki mieli vielä kysyä paljon kaikenlaista, mutta se ei siltikään viitsinyt kun kupariturkki vaikutti niin vaivaantuneelta ja kiusaantuneelta. "Ömm... hyvästi." Kaze vastasi toisen hyvästeihin ja jäi katsomaan pää hiukan kallella kun Yötuuli kulki pois päin. Se käänsi päänsä vielä parantajaa ja Is'iä kohti ja sanoi "Minäpä tästä sitten lähdenkin." ja sitten se lähti kävelemään kohti Kajon leiriä.

Nimi: Joker

15.11.2016 17:27
Yötuuli - erakko

Lähtöä tehnyt Yötuuli ei ehtinyt ottaa kuin muutaman askeleen, kun sen eteen juoksikin Kaze. Tämä kiitti erakkoa parantajan hakemisesta, mikä sai nuorikon kovin vaivautuneeksi. Se laski päätään ja tuijotteli maahan nolostuneena.
Kazen seuraava kysymys sai kupariturkin ruosteenruskeat korvat värähtämään. Kupariset silmät tuijottivat kajolaisen sinivihertäviä sielunpeilejä, kuin hakien vastausta toisen kysymykseen kysyjästä itsestään.
"Se on... yksinäistä", nuorikko lopulta aloitti. "Yksinäistä ja täynnä vaaroja. Ei ole katsos lauman tukea. Joudut saalistamaan yksin tai käymään haaskoilla. Sinulla ei ole periaatteessa omaa reviiriä, mutta eipä tuolla kyllä keneenkään törmääkkään", Yötuuli jatkoi ja osoitti kuonollaan suuntaan, jossa ei-kenenkään-maa häämötti. "Laumojen säännöt eivät kosketa sinua, olet tavallaan... lainsuojaton. Rajarikkomuksista kyllä... rangaistaan",(luulisin?) nuorikko sanoi ja otti askeleen sivulle. "Ehkä elämä erakkona on vapaampaa, muttei turvallisempaa. Eikä niinkään sosiaalista", Yötuuli tiivisti ja tunsi yksinäisen lumihiutaleen putoavan kirsunsa päälle.
Yötuuli odotteli, josko Kazella olisi vielä asiaa(?). Jos tuolla ei olisi, erakko sanoisi hyvästi ja suuntaisi matkansa ei-kenenkään-maalle.

Nimi: Vappukiller

12.11.2016 19:56
Kira ~ Novoye

Nimetön uros katosi yhtä nopeasti, kuin tunturien laelle talvisin satanut ensilumi. Toisen lähtö sopi Kiralle. Olihan se nartulle se ja sama mitä Kajolainen teki. Haamunkalpea pysyi kuitenkin aloillaan kalutun raadon äärellä. Riistasta ei ollut kuin nahkaa ja luuranko jäljellä, ruumiinlämpö harakoille kadonneena. Elottomat silmäkuopat tapittivat tyhjyyteen. Kira käänsi katseensa ensin suuntaan, jonne Nimetön oli lähtenyt ja samassa takaisin taivaalle. Kristallinkirkkaat sielunpeilit eivät antaneet ollekaan vihiä salamurhaajan ajatuksenjuoksusta. Hiljaisia olivat he, jotka miettivät eniten.
Tyhjyys velloi ei kenenkään-maan aukiolla pimeyden peittäessä maan. Metsän eläinten hiljaiset rapinat laantuivat lopulta olemattomiin ja loppujen lopuksi Kira kuuli vain oman höyryävän hengityksensä.

//seuraa saa tunkea

Nimi: orava

11.11.2016 14:48
PakkasHerra - Jumala

Pakkas herra oli viimein saapunut ja loi ensi lumiaan maan päälle. Ylpeänä se katseli kuinka heikoimmat palelivat jo pakkasissa ja pahaa aavistamattomat jäille uskaltautuvat tipahtavat hyiseen veteen. Se nauroi ilkeästi ja odotti sydän talvea jolloin nitistäisi monia säälittäviä eläimiä. Sillä kukaan ei ryttyilisi talven jumalalle. Hän vetäytyi synkkiin pilviin lepäämään.

Nimi: Umful

11.11.2016 08:46
Kaze - Kajo

Kun parantaja hoisi loputkin Kazen haavat se nousi ylös ja ravisteli turkkiaan. Se katseli hetken kun Kali ja Yotuuli rupesivat lahtemaan. Sitten se muisti jotain. Kaze juoksi kupari turkin eteen(?) ja sanoi "Kiitos kun hait parantajan. Siita oli tosi paljon apua." Se tuijotteli hetken Yotuulen upeaa turkkia ja sitten kaansi katseensa takaisin sen kupari silmiin ja kysyi "Umm... millaista on olla erakko? Onko se upeaa kun ei ole saantoja eika tarvitse totella ketaan?" Valkoturkki tai no vihrea valkoturkki tahnan takia katseli syvalle Yotuulen silmiin pieni hymy kasvoillaan odottaen vastausta.

Nimi: Blue

10.11.2016 18:01
Is ~ Kajo

Is katsoi tyytyväisenä, kun Flora ja Atlas lähtivät terveinä pois. Is nyökkäsi parantajalle hitaasti. Is'llä alkoi olla nälkä, joten pentu kiipesi puuhun ja saalisti pienen linnun. Pentu alkoi syömään ja katseli parantajaa hyvällä tuulella, kun susi paransi Kazen loput haavat.

 

©2017 Suden Katse -susiroolipeli - suntuubi.com