Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vapaa on susi ja vapaasti se ulvoo

Pelataan yksikön 1. tai 3. muodossa joko imperfektissä tai preesenssissä. 

Roolauksen alkuun laita hahmosi kutsumanimi ja lauma. Suden Katseessa tekeminen kirjoitetaan ilman mitään merkkejä, puhe "hipsuttimilla", ajatus #risuaidalla# ja muille pelaajille osoitettu viesti //kahdella kauttaviivalla//. 

 
 
 

 

Ulvonta <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: E.M.

17.11.2016 20:04
Kinto - Kajo

Kovinkaan pitkälle en tinnituskohtauksen tultua ja mentyä ehtinyt jatkaa rajakierrostani ennen kuin olin tuntevani suden(Misha?) tuoksun, jonka hento tuuli kuljetti luokseni(?). Siitä ei sitten mennyt kuin hetki ennen kuin näin edessä päin suden(?), joka tarkemman arvion kautta näytti osin enemmän koiralta kuin sudelta. Väritykseltään siis nyt ainakin, mutta Kajon tuoksu välittyi yksilöstä joka tapauksessa. Niinpä katseeni kertaalleen sivummalla käyttäen ja sitten huomioni koiramaiseen suteen kääntäen annoin askeleeni hidastua hölkästä, jonka tahtiin olin tassuni aiemmin jouduttanut matkan teon ripeyttämiseksi. Viitisen metrin päästä hidastutin askeleeni puolestaan kokonaan pysähdykseen(?).
"En muista nähneeni sinua rajavahtien joukossa. Mitä teet täällä?", totesin rauhallisesti, vaikkakin äänestäni välittyi myös arviointi ja epäilys. Koska kyllä minä tuon värisen suden muistaisin, jos toinen rajavahteihin kuuluisi, vaikken työkumppaneitani kunnolla tuntenutkaan.
Epäilykseni tai arviointini syy ei kuitenkaan ollut suden ulkonäkö. Miksi olisi ollut, ja sitä paitsi Kajolle hän tuoksui. Enemmänkin kyse oli toisen sijainnista. Sillä vaikkei sääntöä ollutkaan kiveen löyty, niin ei asiaa reviirien rajoilla oiken ollut muilla kuin rajavahdeilla. Ihan vaikka olin itsekin aiemmissa laumoissani tuota sääntöä mennyt rikkoneeksi. Reviiriä kun ymmärtääkseni oli yllinkyllin(kaipa sitä vielä on?), minkä takia sanojeni jälkeen jätin katseeni toisen puoleen.

Nimi: Umful

17.11.2016 09:22
Armentos ~ Kajo

Aatos oli ensimmäistä päivää Kajossa. Se oli hiukan jännittynyt ja innoissaaan. Se kulki Kajon rajoja pitkin saadaksensa jonkin laisen käsityksen miten iso ja millainen reviiri tämä oli. Suklaaturkki odotti innolla, että koska tapaisi jonkun uuden tuttavuuden. Oli paljon susia, jotka Aatos halusi tavata.. eli koko lauman ja erityisesti kaikki pienokaiset. Sen leveät ja muhkeat tassut upposivat hankeen kun se hölkkäsi rajoja pitkin. Niin paljon nähtävää, hajuja ja tuttavuuksia. Jääsilmä innostui vain lisää miettiessään uutta arkeaan.
//Seuraa saa tuoda. Sitä Aatos ainakin haluis ^^

Nimi: Cici

17.11.2016 07:31
Dina - Voiny

Aloimme lähestyä leiriä ja kuulin jo jotain epämääräisiä puheita edestäpäin. Erotin Kyötikin äänen ja kuulin, kun hän puhui jotain äänestämisestä novoyen ja voinyn liittymisen suhteen. Aloin hermostua, että myöhästyisinkö. Kuulin vielä Kyötikin sanovan:
"Äänestäkää." Tiesin, että tahdon yhdistymistä, mutta miten äänestää? Se oli ongelma. Lähestyimme leiriä ja pian näin miltei koko voinyn lauman. Käännyin pentujen puoleen ja kysyin:
"Pärjäättekö tästä eteenpäin?"

Nimi: Misha-Kaj

16.11.2016 22:14
Olin pysytellyt jo muutaman yön pois leirissä, emoni kun oli yrittänyt päästä luokseni puhumaan. Minä tiesin jo, että kyseessä olisi ollut sama aihe niin kuin kaikkina muina kertoina, enkä todellakaan halunnut puhua asiasta. Tiesin myös, että emoni ei viihtynyt rajojen tuntumassa, joten itse hölkkäsin niiden läheisyydessa samalla etsien ruokaa, mikä oli vaikeaa kaltaiselleni susikoiralle, jolla oli tumma väritys. En kuitenkaan luovuttanut.Kyllä minä jotain löytäisin, ennemmin tai myöhemmin

Nimi: E.M.@phone

16.11.2016 21:48
Kinto - Kajo

Rajakierroksella annoin yksinäisten askeleideni jatkua eteenpäin. Tarkkaan en tiennyt missä muut rajavahdit lienivät. En minä heitä tuntenut edes kunnolla, olinhan vasta Kajo nimiseen laumaan liittynyt. Lisäksi pärjäsin minä rajakierroksilla yksinkin.
Toisaalta yksin liikkuessa huomio pääsi myös kiinnittymään kaiken maailman asioihin. Lumen määrään, hajuihin, maisemaan ja sen ääniin. Yhtäkkkä olin kuulevani jopa pitkää tasaista ininää oikean korvani puolesta, mikä sai minut ravistelemään päätäni.
Ei se tosin ääntä lakkauttanut ja ravi-askeleitani nopeuttaen koetin kuin ääntä pakoon. Tiesin senkin kyllä toivottomaksi hommaksi, mutta yksin ollessa oli varaa yrittää, minkä takia lopulta tyssäytin matkani ja päädyin hieromaan päätä - tai no lähinnä kasvojeni oikeaa puolta - lumiseen maahan. Hierominen sai pakostikin silmäni sulkeutumaan ja askeleita otin eteenpäin osin asiaa tajuamattani, kunnes lopulta oikein kierähdin kyljelteni lumeen voimallisempaa hieraisua yrittäessäni. Sen perään ääni tosin tuntuikin loppuvan yhtä oudosti kuin alkoikin, ja kylkimakuultani ponnahdin rinnalleni pääni lulesta nostaen kuin varmistaen äänen loppuneen. Korvianikin tulin liikautelleeksi kuuloani tarkentaakseni.
Mutta poissahan ininä oikeasti oli, ja helpostus sai minut lipaisemaan huuliani samalla kun nousin hangesta, johon tempailuni olivat jättäneet useamman metrin pituiset jäljet. Toki ininöitä tuli aina silloin tällöin ja osin olin tinnitukseen jo tottunut, mutta ei se tarkoittanut, ettäkö siitä nauttisin. Yksin ollessa asialle vain saattoikin tehdä jotain, sillä olin minä eläessäni saanut sen selville, etteivät muut ininää kuulleet. Siksi en sen suurempaa numeroa siitä viitsinyt muiden seurassa tehdä. Olisihan moinen heikkouden merkki keskittymisen häiritsemisen kautta vähintään, ja todellisuudessa vain vahvat selviytyivät. Niinpä äänestä eroon päästyäni olinkin valmis jatkamaan rajakierrostani.

Nimi: Umful

15.11.2016 20:22
Kaze - Kajo

Kaze kiusaantui hiukan kun näki miten Yötuuli selvästikkin vaivautui kiitoksesta. Kazen pupillit laajenivat kun Yötuuli rupesi kertomaan erakon elämästä. Se vaikutti mielenkiintoiselta, mutta silti jotenkin tylsistyttävältä ja todella yksinäiseltä. Valkoturkin teki mieli vielä kysyä paljon kaikenlaista, mutta se ei siltikään viitsinyt kun kupariturkki vaikutti niin vaivaantuneelta ja kiusaantuneelta. "Ömm... hyvästi." Kaze vastasi toisen hyvästeihin ja jäi katsomaan pää hiukan kallella kun Yötuuli kulki pois päin. Se käänsi päänsä vielä parantajaa ja Is'iä kohti ja sanoi "Minäpä tästä sitten lähdenkin." ja sitten se lähti kävelemään kohti Kajon leiriä.

Nimi: Joker

15.11.2016 17:27
Yötuuli - erakko

Lähtöä tehnyt Yötuuli ei ehtinyt ottaa kuin muutaman askeleen, kun sen eteen juoksikin Kaze. Tämä kiitti erakkoa parantajan hakemisesta, mikä sai nuorikon kovin vaivautuneeksi. Se laski päätään ja tuijotteli maahan nolostuneena.
Kazen seuraava kysymys sai kupariturkin ruosteenruskeat korvat värähtämään. Kupariset silmät tuijottivat kajolaisen sinivihertäviä sielunpeilejä, kuin hakien vastausta toisen kysymykseen kysyjästä itsestään.
"Se on... yksinäistä", nuorikko lopulta aloitti. "Yksinäistä ja täynnä vaaroja. Ei ole katsos lauman tukea. Joudut saalistamaan yksin tai käymään haaskoilla. Sinulla ei ole periaatteessa omaa reviiriä, mutta eipä tuolla kyllä keneenkään törmääkkään", Yötuuli jatkoi ja osoitti kuonollaan suuntaan, jossa ei-kenenkään-maa häämötti. "Laumojen säännöt eivät kosketa sinua, olet tavallaan... lainsuojaton. Rajarikkomuksista kyllä... rangaistaan",(luulisin?) nuorikko sanoi ja otti askeleen sivulle. "Ehkä elämä erakkona on vapaampaa, muttei turvallisempaa. Eikä niinkään sosiaalista", Yötuuli tiivisti ja tunsi yksinäisen lumihiutaleen putoavan kirsunsa päälle.
Yötuuli odotteli, josko Kazella olisi vielä asiaa(?). Jos tuolla ei olisi, erakko sanoisi hyvästi ja suuntaisi matkansa ei-kenenkään-maalle.

Nimi: Vappukiller

12.11.2016 19:56
Kira ~ Novoye

Nimetön uros katosi yhtä nopeasti, kuin tunturien laelle talvisin satanut ensilumi. Toisen lähtö sopi Kiralle. Olihan se nartulle se ja sama mitä Kajolainen teki. Haamunkalpea pysyi kuitenkin aloillaan kalutun raadon äärellä. Riistasta ei ollut kuin nahkaa ja luuranko jäljellä, ruumiinlämpö harakoille kadonneena. Elottomat silmäkuopat tapittivat tyhjyyteen. Kira käänsi katseensa ensin suuntaan, jonne Nimetön oli lähtenyt ja samassa takaisin taivaalle. Kristallinkirkkaat sielunpeilit eivät antaneet ollekaan vihiä salamurhaajan ajatuksenjuoksusta. Hiljaisia olivat he, jotka miettivät eniten.
Tyhjyys velloi ei kenenkään-maan aukiolla pimeyden peittäessä maan. Metsän eläinten hiljaiset rapinat laantuivat lopulta olemattomiin ja loppujen lopuksi Kira kuuli vain oman höyryävän hengityksensä.

//seuraa saa tunkea

Nimi: orava

11.11.2016 14:48
PakkasHerra - Jumala

Pakkas herra oli viimein saapunut ja loi ensi lumiaan maan päälle. Ylpeänä se katseli kuinka heikoimmat palelivat jo pakkasissa ja pahaa aavistamattomat jäille uskaltautuvat tipahtavat hyiseen veteen. Se nauroi ilkeästi ja odotti sydän talvea jolloin nitistäisi monia säälittäviä eläimiä. Sillä kukaan ei ryttyilisi talven jumalalle. Hän vetäytyi synkkiin pilviin lepäämään.

Nimi: Umful

11.11.2016 08:46
Kaze - Kajo

Kun parantaja hoisi loputkin Kazen haavat se nousi ylös ja ravisteli turkkiaan. Se katseli hetken kun Kali ja Yotuuli rupesivat lahtemaan. Sitten se muisti jotain. Kaze juoksi kupari turkin eteen(?) ja sanoi "Kiitos kun hait parantajan. Siita oli tosi paljon apua." Se tuijotteli hetken Yotuulen upeaa turkkia ja sitten kaansi katseensa takaisin sen kupari silmiin ja kysyi "Umm... millaista on olla erakko? Onko se upeaa kun ei ole saantoja eika tarvitse totella ketaan?" Valkoturkki tai no vihrea valkoturkki tahnan takia katseli syvalle Yotuulen silmiin pieni hymy kasvoillaan odottaen vastausta.

Nimi: Blue

10.11.2016 18:01
Is ~ Kajo

Is katsoi tyytyväisenä, kun Flora ja Atlas lähtivät terveinä pois. Is nyökkäsi parantajalle hitaasti. Is'llä alkoi olla nälkä, joten pentu kiipesi puuhun ja saalisti pienen linnun. Pentu alkoi syömään ja katseli parantajaa hyvällä tuulella, kun susi paransi Kazen loput haavat.

Nimi: E.M.

10.11.2016 17:41
//Cicille varmaan käy, että Näppä olisi tunkenut mukaan? Jos vähän sovelletaan :3 //

Uutti - Voiny

Pienet ponnahdukseni saivat lumen hieman pöllähtämään. Näppä oli aiemmin tunkenut mukaani, mutta seurannut minua kokoajan perästä(?). Kaipa sisko ei tahtonut yksinkään oikein jäädä, ja samoin tilanne taisi olla nyt.
Taaempana kompuroiden kulkenut Näppä mutisi nimittäin meitä odottamaan, mikä saikin minut hetkellisesti lopettamaan ponnahdukseni ja pysähtyen katsahdin taakseni siskoani kohden. Sitä kautta kun Näppä sai minut kiinni ja matka pääsi jatkumaan(?). Askeleitanikin kun en tullut hidastaneeksi, vaikka sisko nyt kysyikin minua arvuuttelemaan olisiko äiti kokouksessa. Vastaus oli tosin helppo.
"Kyllä äiti on", vastasinkin siten varmasti. "Ei äiti valehtelisi."
Minulla oli nimittäin suuri luotto äitiini, enkä uskonut toisen valehtelevan meille. Valehtelu oli sitä paitsi rumaa, niinhän äiti oli opettanut(?).
Siten vastauksieni perään katseeni kävikin Dinan puolessa ennen kuin otin taas muutaman pienen loikan eteenpäin. Tuskin jaksoin odottamaan leiriin pääsyä ja äitini näkemistä, mikä lähestyikin jokaisella otetulla askeleella leirin tullessa kokoajan lähemmäs(?). Pikkuhiljaa saatoin jo tunnistaa leirissä olleiden susien tuoksun(?).
"Kohta ollaan perillä!", sanahdinkin siten innoissani niin Näpässä kuin Dinassa katseeni käyttäen ja askeltani sitten ripeyttäen. Enää pitäisikin vain etsiä äiti muiden joukosta.

Nimi: Lina

10.11.2016 17:22
Ava ~ Kajo
Lunta, lunta kaikkialla. Rakasta luntani. Otin vauhtia ja syöksyin mahallani lumeen. Minulla ei ollut kylmä paksussa ”nalle” turkissa. Etutassut edessä ja takatassut takana makasin mahallani lumessa. Pyörin innoissani muutaman kerran ympäri lumessa. Haukahtaen innoissani. Jäin makaamaan selälleni lumeen ja suljin onnellisena silmäni. Sitten nenääni leijaili pupun tuoksu. Pyörähdin mahalleni ja pomppasin pystyyn. Lipaisin keskittyneesti huuliani ja lähdin hiipimään hajua kohti. Lähellä ”ei kenenkään maata” näin pienen rusakon. Kyyristyin ja asettelin jalkani loikkaan. Viisi loikkaa ja eläin pysähtyi sitten se taas jatkoi matkaa. Rusakko pysähtyi taas. Nyt loikan päähän. Se kääntyi kuutelemaan sen takaa kuuluvia askeleita. Silloin loikkasin. Tassuni laskeutuivat ja tavoittivat pienen karvaisen kehon, joka alkoi rimpuilla. Puraisin jänistä niskaan ja se kuoli. Pieni lämmin keho valahti veltoksi tassujeni alla. Olin juuri päättämässä puraista jänistä, kun näin valkea kasvoisen pennun (Benny). Se kulki kuono maata viistäen(?). Yksi tassu rusakon päällä suoristin hiljaa ryhtini. Päätin olla sanomatta mitään, seisoin vain hiljaa paikoillani pentua tarkkaillen.

//Pammee

Nimi: Rölli

09.11.2016 18:19
Ulka - Voiny

Ulka käveli varman oloisena Kyötikin päähän. Hänelle ei oikeastaan ollut väliä yhdistyäkö vai eikö, ainakin siinä olisi enemmän etuja kuin miinuksia.. Jos oltiin positiivisia.
Istuuduttuaan naaras seuraili muiden touhuja. Etenkin valkoisen suden, Smileyn, touhu keskellä aukiota keräsi huomiota. Ulka vain loi tähän kysyvän katseen, painaen katseensa sitten odottavasti tassuihin.
Hän ei vielä ollut puhunut Uurteelle(?), vaikka oli nähnyt uroksen vilaukselta(?). Ulkaa itseäänkin hermostutti hieman urokselle puhuminen, joten hän antoi sen olla vähän aikaa. Ainakin saisi lisäaikaa asian ilmaisemiseen. Kumpa pennut vain tajuaisivat pysyä paikallaan. //toivottavasti pätkis on ok//

Näppä - Voiny

Pentu seurasi veljeään kompuroiden e´nemmän kuin veljensä.
"Hei odottakaa hieman", naaras mutisi kun kompastui lumipeitteen alla olevaan kivenmurikkaan. Ystävällinen susi(Dina) oli lupautunut viemään pentukaksikon kokoukseen etsimään Ulkaa, mihin kumpikin pentu oli vastannut myöntyvästi. Olihan se ihmetyttänyt kumpaakin sisarusta sellainen käytös emolta, jättää heidät tuolla tavoin rajalle.
Näppä kiri nopeasti Uutin ja jatkoi taivallusta veljensä vieressä. Hänen seura tuntui turvalliselta, sillä naaras ei vielä osannut luottaa vieraisiin.
"Mitä luulet onko emo kokouksessa?" pentu kysyi vaivihkaa veljeltään. Näppä itse toivoi että olisi.

Nimi: Pammee

09.11.2016 15:43
Benny - erakko

Lumihiutaleet leijuivat ystävällisen tuulen tanssittamina pakkasilman halki. Olin lumoutunut metsän muodonmuutosleikistä. Mutta ihaillessani lumisadetta, olin joutunut kauas emosta ja sisaruksistani. Se tieto sai korvani luimistumaan epäluulon osoituksena, vaikken varsinaisesti pelännyt vieraiden susien tuoksuja. Ajattelin, että suuremmat mahdit pitivät minusta huolta. Sellaiset mahdit, jotka antoivat lumen sataa ikivihantojen kuusten oksille. Mahdit kiusoittelivat siten metsän pikkuväkeä, jotka asustivat kanervikoissa, sammalmättäissä ja puunkoloissa. Pikkuväki järjesti railakkaita juhlia, joissa tanssittiin ja laulettiin läpi vuorokausien. Mutta voi niitä pieniä! Niiden olisi varmasti vaikea löytää ruokaa pitoihinsa, kun luntakin oli jo kertynyt näin valtavasti (eli ehkä pari senttiä). Tiesin pikkuväen kekseliääksi, aikuiset sudet eivät esimerkiksi nähneet heitä, mutta olin silti hieman huolissani heistä. Ehkä mahdit menivät liiallisuuksiin lumen kasaamisen kanssa, pikkuväen elämästähän tuli näin todella vaikeaa!
Mutta minä voisin auttaa heitä ruuan hankinnassa, joten häntä iloisesti heiluen aloin nuuhkia jäätyneitä varpuja, kuten olin nähnyt emonikin tekevän. Etsin tuoksua riistasta, ja löysinkin, mutta jälki oli valju ja vaikeasti seurattava. Mutta en minä tiennyt paremmasta, ajattelin että tavoittaisin ruuan ennen pitkään, kunhan kärsivällisesti seuraisin. Jouduin todella keskittymään tekemiseeni, ilme vakavana, korvat tarmokkaasti pystyssä ja kuono maata viistäen seurasin mutkittelevaa hajujälkeä huomaamatta edes sitä, minne todella olin matkalla.

//Saa tuoda seuraa mistä tahansa laumasta :)

Nimi: Cici

09.11.2016 07:35
Dina - Voiny

Dina lähti hölkkäämään hitaasti kohti leiriä ja varmisti silloin tällöin, että Uuti pysyi perässä(?) Lumi pöllähti takanani aina välillä Uutin ottaessa pieniä loikkia(?) Hymyilin itsekseni ja tassutin eteenpäin.

Nimi: Jybien kouluttaja

08.11.2016 20:33
Vesi-jybä Lybä - Voiny

Lybä kuljeskeli ja tutki uuden laumansa reviiriä #Vau! Tämähän on aika erilainen järjestelmä kuin jybälissä. Parasta tottua tähän laumaan ja sen hajuihin.# se mietti ja jatkoi kohti leiriä. Se käveli rauhallista tahtia ja katseli ympärilleen. #Täällä sen toisen jybän pitäisi oleilla. Ei huolta kyllä minä sen joskus löydän.#

Nimi: Tilhi

08.11.2016 19:41
Särmä ~ Kajo

Komentaja nuoleskeli huuliaan aterian jälkeen, makasi maassa puolittain kyljellään ja katseli lähettyvillä(?) olevaa Sadetta rauhallisesti.
"Niin, rajavahdeista tosiaan. Nimet taisivat olla Jackie ja Arrow, Soundi, ja lisäksi se yksi idiootti... Atlasko se oli?" Särmä saneli rauhallisesti. "Katso, ketkä heistä hoitavat tehtäviään ja raportoi tuloksista minulle. Lisävahdit eivät ole varmastikaan pahitteeksi, mutta katsotaan nyt ensin miten nykyiset pärjää", kessu jatkoi juttuaan, kumartui sukimaan turkistaan irti takun ja katseli sitten taas sinapinkeltaisilla silmillään narttua.
"Lepää toki kuitenkin ensin", uros kehotti hännänpää heilahtaen, ja juro susi kellahtikin sitten esimerkkinä selälleen kuin kissanpentu ojentaen etukäpälänsä eteenpäin ja vetäisten ne sitten rintaansa vasten siististi. Se tapitti Sadetta ylösalaisesta vinkkelistä, virnisti ja kiemursi maassa pari kertaa ennen kuin kiersi itsensä takasin kylkiasentoon. Olipas kessulla levoton päivä. Kertakaikkiaan.

Nimi: E.M.

08.11.2016 17:21
Uutti - Voiny

Lempeästi hymyillen susi esitteli itsensä Dinaksi. Dina oli tosin kait lempinimi, sillä ensin hän esitteli itsensä Dianaksi. Toisen tahdon mukaisesti ristin toisen kuitenkin mielessäni Dinaksi, ja aiheesta päästiinkin eteenpäin, kun susi käännähti ympäri ja kysyi joko mentäisiin.
"Juu!", vastasin innokkaasti ja ponnahdin eteenpäin toisen vierelle päästäkseni(?). Siitä jatkoin sitten matkaa toisen tassujen etenemistä seuraten(?). Tietysti oman askeleeni pituus oli reippahasti toisen askelta lyhyempi, mikä takasi sen, että välistä otin reippaampaa askelta hieman lumessa ponnahdellenkin(?).

Nimi: Cici

08.11.2016 07:14
Dina - Voiny

Pennun kysyttä nimeäni hätkähdin. *Olisihan minun pitänyt esitellä itseni!* Katsoin lempeästi hymyillen Uutia ja sanoin:
"Olen Diana, mutta sano vain Dina." Käännähdin ympäri ja kysyin:
"Mennäänkö?"

Nimi: E.M.

07.11.2016 20:34
Uutti - Voiny

Silmäni suorastaan kirkastuivat, kun aikuinen susi(Dina) ehdotti, jos tulisin hänen kanssaan leiriin etsimään äitiäni. Häntänikin sai innokkaan heilautuksen osakseen paremmin selkäni tasolle noustessaan.
"Kyllä se sopii!", vastasin saman tien innokkaasti. Sillä kyllähän toisen kanssa varmasti löytäisin äidin. Siinä vaiheessa en edes miettinyt sitä, että varmastikin toimisin äidin tahdon vastaisesti häntä etsiessäni. Ainoastaan mietin minulle tärkeimmän suden luokse pääsemistä, vaikkakin yksi asia ponnahti mieleeni minua suurempaa sutta katsoessani. Enhän minä vieläkään tietänyt toisen nimeä.
"Mikä sinun nimesi muuten on?", päädyinkin innokkuuksieni perään kysymään ja toisen ehdotuksen aiheuttanut ilahdus kyllä välittyi eleistäni edelleen. Askeleita olin valmis ottamaan jo eteenpäin heti kun toinen vain lähtisi liikkeelle. Minä kun en suorilta tassuin leiriin osannut suunnistaa.

Nimi: Jybien kouluttaja

07.11.2016 19:28
Maa-jybä Dybä ~ Voiny

Silmun vastatessa Dybälle se helpottui. #Huh! Loistavaa! Tämähän on sitten ihan mahtava juttu! Lisää reviiriä.# se ajatteli innoissaan. Sitten alkoikin jo äänestys. Dybä katseli kun sudet rupesivat asettumaan puolille. Se hämmästeli hiukan valkoista sutta(smiley), joka meni keskelle häntäänsä järsimään. Omituinen tapaus tosin. Dybä olikin jo valinnut puolensa. Se käveli määrätietoisesti pieni hymy kasvoillaan kannattajien puolelle Ziggyn viereen(?) jättäen kuitenkin hajurakoa ja jäi siihen istumaan.

Nimi: Lida-Voiny

07.11.2016 19:10
Smiley huomasi tuloni eikä hymystä päätellen pistänyt pahakseen, että astelin hänen vierelleen.
"Hei Smiely", tervehdin valkoista urosta kohteliaasi pikaisen hymyn kanssa. Enempää emme ehtineetkään puhua, kun Kyötikki yllättäen vaati äänestystä. Vilkaisin alfaani pahoittelevasti, ennen kuin kävelin toiseen päähän. En tulisi koskaan luottamaan Novoyelaisiin, vaikka enemmistö päättäisikin nuo sekoittaa Voinylaisten kanssa. Vilkaisin taakseni nähdäkseni minne Smiley suunnistaisi, mutta uros olikin jäänyt keskelle häntäänsä järsimään. Katsoin hieman kummissani valkoisen suden käytöstä, mutta istahdin kuitenkin paikoilleni ja pian käänsin katseeni Kyötikkiin. Vaikka alfaani kunnioitinkin, en voinut olla samaa mieltä hänen kanssaan.

Nimi: Joker

07.11.2016 18:56
Ziggety-Zag & Smiley Face - Voiny

Ziggy kuunteli ja nyökkäili myötäilevästi (mutta huomaamattomasti) ruskean uroon (Jybä) ja beetan keskustelua. Harmaanruskea narttu (Lida) paineli valkoisen uroon (Smiley) luo. Itse asiassa Zag oli itsekkin sivuuttanut kysymystä reviiristä mielessään, mutta oli ajatellut sen suurenevan, tietenkin. Nyt kun asia olikin kysytty ja selvitetty, ei tarvinnut rajavahdin siitä murehtia. Jos laumat nyt yhdistyisivät, käytäisiin varmaan komentajien ja delta-tiimiläisten kanssa vielä jotain selvittelyä(?).(ois ainakii ihan kiva^^")
Sitten alfapari heitti viimeisen(?) kiven. Oli aika äänestää. Ziggyn ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, se askelsi rauhallisesti pitkillä koivillaan leirin siihen päähän, jonne yhdistymisen kannattajat käskettiin. Sinne se jäi seisoskelemaan ja katsomaan, olisiko se yksin tässä asiassa(?).

Kuin vieraalta planeetalta pudonneena Smiley pyöritteli päätään ja kuunteli toisten keskusteluja. Blaahblaahblaah... Tämä paikallaan istuminen alkoi käydä alienin hermoille! Joku kuitenkin näytti lähestyvän sitä. Smiley kurkotteli tulijan suuntaan ja tunnisti tuon Lidaksi(?). Lämmin hymy levisi valkoturkin arpisille kasvoille. "Kas päivää Lida", Smiley sanahti terävällä äänellään ja taputti hännällään maata tervehdykseksi. Edes jotain miellyttävää täällä sentään tapahtui.
Alfaprin puhe sai Smileyn jälleen kuuntelemaan näitä. Vai että äänestys? Hienoa... Smiley murahti erittäin hiljaisesti ja pyöritteli päätään. Puolueettomana on vaikea äänestää. Kun uros pohti pohtimistaan, sen kasvot vääntyivät ilkeään hymyyn, joka paljasti sen valkoisen purukaluston. Sitten tuo typerän oloinen uros (sori Tilhi, mie vaan niin rakastuin tohon pätkään xD) keksi mitä tekisi. Se nosti takapuolensa ylös maasta ja loikki noin puoliväliin 'äänestyspäistä'. Noin, Smiley oli nokkela poika ja teki kompromissin! Kolmatta vaihtoehtoahan ei annettu, mutta väliäkö sillä. Kun ei ole mielipidettä ja kumpikin vaihtoehto käy, niin miksei sitä voisi jäädä puoliväliin... puremaan omaa häntäänsä?? Hieno poika Smiley, tosi hieno. Siihen se sitten lösähti maahan kiepille hampaat kiinni omassa hännässään, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, eikä kukaan sitä katsoisikaan. Välillä se nosti myrkyllisen katseensa joihinkin laumalaisiin ja mulkoili noita kulmiensa alta(?), yhä järsien häntäänsä. Mutta sillä näytti olevan hauskaa, ja viimeinkin jotain tekemistä!

// Tajusin just et Smiley on saattanu jäähä penikan tasolle XDD //

Nimi: Joker

07.11.2016 18:15
Kali Maa - Kajo || Yötuuli - erakko

Kali ja Yötuuli seurailivat vaitonaisina parantajan ja pennun työtä. Yötuulen häntä heilahti tämän huomaamatta, mutta Kali vain silmäili tapahtumia. Hetken päästä toinen susista lähti toisen penikan kanssa pois. Tämä sai Kalin nousemaan ylös ja katsomaan kaksikon perään. Ilmeisesti Susanista oli ihan hyväksyttävää, että tämän potilas lähti jo nyt.
Susanin tullessa kaksikon luo, Kali käänsi katseesa tähän. Parantajan sanat saivat kummankin nartun korvat menemään luimuun. Kali avasi suunsa ensin: "Sinun ei tarvitse vaivata ajatuksiasi korvauksiin. Minulla ei ollut vain muutakaan tekemistä, kunnes törmäsin sinuun ja sain hetken seuraa. Oli vain ilo auttaa", Kali sanoi ja alkoi hitaasti tekemään lähtöä.
"Minua tuskin kaivattanee täällä enää, joten näen parhaakseni lähteä saalistamaan itselleni jotain. Näkemiin", Kali sanoi häntäänsä heilauttaen ja kadoten Kajon metsiin.

Yötuuli laski päätään ja vaihteli painoa puolelta toiselle. "M-minä olen vain erakko ja... eksyin vain paikalle. Ei teidän kuulu minua kiittää.. En ansaitse vastapalveluksia", Yötuuli saneli ja nielaisi. Se otti haparoivan askeleen taaksepäin. "Onni onnettomuudessa, vai mitä", kupariturkki naurahti kömpelösti. "Minä tästä... Minä tästä palaan takaisin.. öh.. takaisin sinne minne kuulunkin", nuorikko sanahti vaimeasti ja kääntyi hitaasti ympäri, askeltaen kohti Kajon rajoja.

// Kali otti ja lähti, Yötuulen voi vielä pysäyttää jos näkee tarpeelliseks //

 

©2017 Suden Katse -susiroolipeli - suntuubi.com