Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vapaa on susi ja vapaasti se ulvoo

Pelataan yksikön 1. tai 3. muodossa joko imperfektissä tai preesenssissä. 

Roolauksen alkuun laita hahmosi kutsumanimi ja lauma. Suden Katseessa tekeminen kirjoitetaan ilman mitään merkkejä, puhe "hipsuttimilla", ajatus #risuaidalla# ja muille pelaajille osoitettu viesti //kahdella kauttaviivalla//. 

 
 
 

 

Ulvonta <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Umful

05.12.2016 23:48
Armentos ~ Kajo

Aatos käveli vieläkin Kajon reviirin reunoja pitkin kunnes sen kirsuun kantautui toisen suden tuoksu. Tämä haju sai sen kiinnostuksen kiinnittymään välittömästi siihen. Aatos lähti kulkemaan hajua kohden. #Se lähestyy. Kukakohan mahtaa olla tämä hukka?# Pian se erotti edestään suden. Kauniin, valkean narttu suden(Ava). "Hei sinä siellä!" Aatos huusi ja käveli ripeästi Avan eteen(?) "Kukas sinä neitokainen olet ja mitäs teet täällä yksinäsi, jos saan kysyä?" Se kysyi vielä rauhallisella äänellä katsoen toista silmiin. Aatoksen hännänpää heilahteli pienesti ja korvat törröttivät eteenpäin. #Toivottavasti en vaikuta liian tunkeilevalta.#

Nimi: Miltu

05.12.2016 23:43
Louhi (Vähän Nettaakin) ~ Novoye

''Voi kamala, minua pelottaakin ihan hirveästi sinunu vihasi. Et uskaltaisi koskea minuun pitkällä tikullakaan, olenhan siskosi. Turha esittää rohkeaa. Olet säälittävä, niinkuin suurin osa susista näillä mailla. Idiotti. '' Netta puhui myrkyllisesti sihisten katsoen edessään olevaa Louhea, jonka valkea hammaskalusto oli uhkaavasti esillä ikään kuin varoituksen merkkinä nuorelle nartulle, joka ei itseään huomattavasti massiivisempaa urosta pelännyt. Vinosti virnistäen helmenharmaa alkoi kiertämään isoveikkaansa ympäri häntä pystyssä ja leuka ylhäällä, Netta antoi myös omien hammaskalustojensa näkyä juuri sopivasti niin, että kukaan ei voisi luulla sitä kiltiksi ja kivaksi teiniksi enää tässä vaiheessa.
''Rakkaus, tunteet.. haha! Kuule kun nauran typerälle elämällesi! HAHA! '' Narttu suorastaan huudahti turkki pörhöllä ja lihakset jännittyineinä, vaaleanruskea ja pistävä katse ei irronnut novoyelaisherrasta hetkeksikään.

''Nyt riittää kakara!!'

Hopeaturkkinen Louhi suorastaan karjahti raivoisasti, hypähtäen kohti sisartaan suuri kita ammollaan. Kolhokasvoinen nuori soturi painoi kavalan Netan maahan selälleen ja piti sen siinä paikallaan.
''Sinä olet katala käärme. Siskoni tai et, en hyväksy KENENKÄÄN loukkaavan minun kunniaani enää kertaakaan! Varsinkaan kaltaisesi... räähkän!!''
Louhi yllättyi itsekin rajusta sanavalinnasta siskoaan kohtaan, ja pääsi Netasta lopulta irti niin että toinen saattaisi nousta jälleen seisomaan.
''Toivottavasti emme tapaa enää.''
Ruskeasilmäinen uros murahti ja lähti juoksemaan kohti rajamaita sydän hakaten, kuulematta, kuinka Netta kuiskasi tuon lähtiessä. ''Et pääse tästä näin vähällä, pehmopoika.''

Veri suonissaan kuohuten Louhi juoksi kohti rajamaita, jossa Novoyen ja Voinyn alueet kohtasivat. Täällä oli monesti havaittu salametsästäjiä koirineen mihin vuodenaikaan tahansa, ihmiset tuntuivat rakastavan vaaraa ja rahaa. Oikeastaan urosta ei edes haittaisi vaikka semmoinen kalju kaksijalka osoittaisikin metallisen aseensa suoraan sitä kohti ja riistäisi nuoren herran hengen sekunneissa. Loppujen lopuksi, Louhella ei ollut ketään tai mitään.

Pitkiä minuutteja kului kun kolhokasvoinen novoyelainen lopulta saavutti autiot rajamaat, joita rajavahdit eivät näyttäneet kiertävän kovinkaan aktiivisesti, viimeisimmät susien vainut olivat lähes olemattomia. Ehkä oli ihan hyvä ettei esimerkiksi kajolaisen hukan hajua ollut Novoyen tai Voinyn reviireillä, se olisi selvä varoitusmerkki. Hengästyneenä nälkiintynyt mutta massiivinen soturi seisahtui paikalleen katsoen kaukaisuuteen, Voinyn reviirille.
#Elämä on kirottua.. #

Nimi: Umful

05.12.2016 23:21
Kaze ~ Kajo

Kaze löntysti hitaasti pää alaspäin roikkuen. Siitä tuntui niin tylsältä. Kajossa ei tuntunut tapahtuvan mitään joka päivä vain samanlainen. #Voisin ottaa riskin ja lähteä reviirin ulkopuolelle. Hmmm..., mutta mitä jos paljastun. Näähh ei se nyt niin haittaa kun eihän täällä muutenkaan mittään tapahdu.# Kaze pysähtyi hetkeksi ja katseli ympärilleen. Sitten se kääntyi ja lähti kulkemaan kohti Voinyn reviiriä. #Tuskin se niin iso asia on jos lähden vähän muille reviireille. Tosin Särmä varmasti saisi hirvittävät raivarit kun se saikin jo siitä vakoilusta. Jos jäisin kiinni niin olisi varmaa, että menettäisin ainakin virkani. No, mutta ei se niin tärkeä ole. Eihän viestinviejää ole koskaan tarvittu minun aikanani, joten kyllä minä mielummin pidän hauskaa kun palvon jotain virkaa. Jep näin on! Kyllä elämään vähän jännitystä kaivataan!# se mietti asioita itsekseen päättäen ottaa riskin lähteä ulos Kajon reviiriltä. Sen pää nousi ylös, ryhti parani ja vauhti koveni reippaaseen kävelyyn. Ja pikkiriikkisen hymyn pystyi erottamaan valkoturkin kasvoilta. Se lähestyi Voinyn ja Kajon välistä rajaa kovaa vauhtia.

Nimi: E.M.

05.12.2016 23:17
//otan taas omavapauksia, anteeksi :) //

Uutti - Voiny

Askeleeni ripeyttämisestä huolimatta kuljin Dinan takana ja toisen kääntäessä katseensa minun ja siskoni puoleen vastasin automaattisesti suden katseeseen.
"Tietenkin me pärjätään", vastasin, ja sitä kautta Dina pääsi jatkamaan omaa matkaansa(?). Minä puolestani yritin etsiä äitiä muiden susien joukosta. Ensikatsomalta en kuitenkaan äitiäni nähnyt(?), mitä kautta lähdin seikkailemaan susista hieman kauempana. En minä tiennyt mitä oli tarkalleen meneillä, enkä tahtonut häiritä ketään. Näpän oletin vain seuraavan perästä(?) ja jatkoin matkaani niin haju- kuin näköaistin perässä äitiäni etsien, kunnes yhtäkkiä huomioni herpaantui tekemisistäni täydellisesti.
Yhtäkkiä askeleeni nimittäin pysähtyi ja katseeni kääntyi leirin ja muiden susien suunnasta poispäin. Aivan kuin hieman suuntaansa vaihtanut tuuli olisi tuonut kirsuuni tuntemattoman hajun(ihmisen haju :D ?). Erittäin hennon sellaisen ja melkein huomaamattoman, mutta kyllä minä silti varmasti jotain haistoin. Ainakin hetken aikaa kunnes tuulen suunta tuntui taas vaihtuvan. Sitä en vain tiennyt mitä se oli, ja se minua kiinnostikin. En ollut lainkaan varma olivatko muut huomanneet saman kuin minä.
Olinhan minä kiinnittänyt hajuihin huomiota, kun taas muut näyttivät keskittyvän lähinnä jakautumiseen(siis kun nyt äänestävät?). Katseeni käytin kuitenkin muiden puolessa ennen kuin uhkarohkeasti palautin katseeni suuntaan, josta tuuli oli hajun kuljettanut. Uteliaisuuteni oli siinä vaiheessa ottanut täysin vallan, ja niinpä uhkarohkeasti hylkäsin äitini etsimisen idean. Näppää käskin odottamaan ja menemään äidin luokse(?), sillä en tiennyt oliko siskoa järkevää ottaa mukaan. Huikkasin minä tosin meneväni tarkistamaan myös yhden asian(?), jottei toinen täysin paikalta poistumisiani ihmettelisi.
Sen perään annoin kuitenkin koipieni johdattaa minua leiristä poispäin kohti rajamaita. Kepeällä juoksuaskeleella annoin matkani jatkua, ja ilmaa tuoksuttelemalla koetin suunnistaa kohti oikeaa suuntaa. Haju tuntui kuitenkin olevan varsin häilyvä ja ainoastaan yksittäinen tuulen pölähdys toi oudon hajun kirsuni tunnistettavaksi. Siitä huolimatta annoin matkani jatkua, ja juoksun takia alkaneen läähätyksen raskastuessa hidastin askeleeni joutuisaan hölkkään. Pikkuhiljaa hajumaailmaan sitten sekoittui toisen lauman tuoksua(Novoye), mikä sai minut hieman varuilleen. Tahdoin kuitenkin edelleen tietää, mistä se outo tuoksu oli tullut, minkä takia jatkoin matkaani.

Nimi: Lina

05.12.2016 20:29
Ava ~ Kajo

Pimeys peitti metsää, kuin peitto. Lunta oli tullut jo niin paljon, että maa oli valkoinen, kuin turkkini. Kuljin yksikseni metsässä, Kajon metsissä. Metsästäjiä ei ollut näkynyt ja toivottavasti niitä ei tulisikaan. Pakkanen oli nousussa, mikä oli kannaltani hyvä sillä kesän kuumuus oli sietämätöntä. Kaipailin silloin Siperian viileyteen, mutta toisaalta täällä oli paljon vapaampaa. Kajossa oli huono järjestys. Komentaja oli varmaan ainut, joka piti jonkinlaista kuria. Kuljin käyntiä häntä rentona heilahdellen puolelta toiselle. Kaipasin seuraa ja erityisesti tekemistä. Metsässä käyskentely ja metsästys olivat tylsiä ja tavallisia juttuja. Huokaisin ja ilmaan muodosti ilmaan pienen höyry pilven.


Susan ~ Kajo

Valkoturkki kuunteli nuorukaisen vastauksia. Siinä oli vastauksia, jotka parantaja oli halunnutkin kuulla.
”Tiedäthän, että sen myötä tulee suuri vastuu?”, valkoturkki kysyi vakavana. Se oli viimeinen kysymys, jonka parantaja halusi kysyä. Parantajatarta alkoi väsyttää, mutta hän ei näyttänyt sitä koskaan ulos päin. Siitä ei olisi iloa parannettaville ja se olisi epäkohteliasta heitä kohtaan. He vain tuntisivat olevansa vaiva ja sitä se ei todellakaan halunnut. Nuorukanenkin vaikutti väsyneeltä.
”Onko sinulla pesää vai haluatko tulla luokseni nukkumaan?”, parantaja kysyi.

//sori taas tällänen lyhykäinen

Nimi: Miltu

05.12.2016 20:11
Lani ~ Novoye

Percy kysyi alfattareltaan, oliko tällä kenties jokin huolenaihe. Ennen vastaamistaan hiekankirjava veti syvään henkeä ja antoi ajatustensa selvetä jonkin verran ennen kuin alkaisi puhumaan yhtään mitään.
''Voisin sanoa että huolenaihetta on. Puolisoni, Novoyen beeta Gelmir on kadonnut enkä usko hänen olevan elossa enää. ''
Näin asiat olivat, ikävä kyllä. Nyt Lani oli menettänyt perheensä, uskollisimman ystävänsä ja rakkautensa. Kuitenkin Novoyen olemassaolo antoi neidolle henkistä voimaa ja piti sen liikkeellä, ilman kyseistä laumaa se ei olisi todennäköisesti selvinnyt vastoinkäymisistä joita oli joutunut kokemaan koko elämänsä ajan. Tummasilmäinen tahtoi jatkaa isänsä Nightin tassunjäljissä, oli se kuinka hankalaa tahansa.
''Novoyen ja Voinyn mahdollisesti yhdistyessä jälleen yhdeksi laumaksi beeta on enemmän kuin tarpeellinen osa laumaa.'' Se vastasi pehmeällä äänellään ajatukset kirkkaanruskeassa puolisossaan pyörien.

Nimi: Muoviroska

05.12.2016 19:53
Percival – Novoye

Percival käveli Lanin vierellä hiljaa ja kuuli alfansa huokaisevan naaraan ryhdin romahtaessa. Percyn ilme synkkeni hitaasti hänen katsoessa alakuloista alfaansa ja hidasti vähäsen kävelytahtiaan hänen tahtiinsa sopivaksi. Hukkauros yritti olla tuijottamatta naarasta, mutta toisesta huokuva surumielisyys tuntui pahalta Percivalin yleensä iloiseen mieleen. Yhtäkkiä Lani vilkaisi Percyä joka näytti jo suorastaan myrskynmerkiltä ja pyysi anteeksi. #Mitä hän nyt oikein pyytelee anteeksi?#
”Tuota, onhan kaikilla oikeus olla hiljaa ja ymmärrän jos et halua kertoa mutta… onko sinulla jokin huolenaihe?” Percy kysyi myötätuntoisella äännellään hiljaa.

//Voi Lani-parkaa

Nimi: Miltu

05.12.2016 19:52
Louhi & Netta ~ Novoye

Suurikokoinen, harmaankirjava susiuros kulki raskain askelin eteenpäin murahdellen itsekseen. Louhen keho oli selvästi aliravittu, tietyistä kohtaa törröttivät luut ja kasvot olivat kolhot poissaolevan katseen kiiltäessä himmeänä novoyelaisen taittaessa matkaansa kohti erästä muistojentäytteistä paikkaa Voinyn sisarlauman reviirillä. Hetken aikaa elottomassa ikimetsässä kuljettuaan uros saapui sen lapsuudenkotiin. Suojaiselle aukiolle, jossa vanha pesäkolo sijaitsi yhä, joskin hylättynä. Masentuneena Louhi löntysti pesän suuaukon eteen ja rojahti siihen. Se saattoi yhä haistaa pentuajan kesän, jolloin koko perhe oli koossa viettämässä lämmintä kesäiltaa rauhassa keskenään. Silloin, kun Louhen sielu oli vielä elämää täynnä ja energinen, mitä se ei enää ollut. Elämänhalu oli valunut tästä susiherrasta kokonaan pois, se ei kokenut elämällään olevan minkäänlaista tarkoitusta.

Karun, suurikokoisen novoyelaisherran miettiessä syntyjä syviä hylätyn kotinsa luona, lähes autiosta metsästä saapui nuori narttu. Tämän turkki oli kauniin helmenharmaa, naamassa oli mustaa. Silmät olivat samanväriset kuin Louhella, vaaleanruskeat. Se oli Newlyna, lyhyemmin Netta, Louhen ja Kyötikin unohdettu pikkusisko, joka oli kaikkea muuta kuin suopea ja sinisilmäinen. Netta oli ikäisekseen varsin käärmemäinen ja pahansuopa, kerrassaan kiero juonittelija. Kukaan ei tiennyt, mistä nuoren neidon poikkeava luonne johtui. Kenties se periytyi joltain kavalalta esi-isältä, kenties nuorikko oli itse kehittynyt itse sellaiseksi.

''Hyvää päivää, veli.''

Puhdas, kirkas ja mystinen ääni kantautui suurikokoisen herran harmaisiin korviin, mikä sai tämän nostamaan kolhot kasvonsa äänen suuntaan. Huomatessaan tulijan olevan oma pikkusiskonsa. Louhi muisti millainen tuo mokoma oli ollut jo pentuna, kiusaaja ja itsekäs. Juuri sellainen persoona, mitä hopeaturkkinen vihasi. Mutta koska kyseessä oli susi joka kantoi samaa verta kuin se itsekin, tyytyi novoyelaisherra vain murahtamaan ja kääntämään päänsä pois toisesta, jatkaen angstaamistaan toivoen vaalean nartun häipyvän. Vaan niinhän ei käynyt.

''Vieläkinkö sinä masentelet sen menetetyn ihastuksesi perään, veli?''

Newlyna puhui käärmemäiseen sävyynsä, ottaen keveitä ja hitaita askelia kohti isoveikkaansa, joka niin kovin töykeästi oli sisarelleen harmaan selkänsä kääntänyt. Lopulta vuoden ikäinen teini oli tuon luo saapunut, silmäillen myrkyllisesti puhevammaista veljeään.
''Olet säälittävämpi kuin luulin. Raavas, voimakas uros joka voisi helposti katkoa suden niskat. Voisit helposti saada mainetta ja kunniaa jos vain haluaisit. Mutta mitä sinä täällä teet? Itket menetetyn rakkautesi perään vaikkei kyyneliä noilla rumilla kasvoillasi olekaan. Olet itkenyt kyynelkanavasi kuiviin. ''

''LOPETA!''

Soturi karjahti nousten välittömästi kaikille neljälle, vankalle jalalleen ollen nyt vastapäätä Nettaa.
''Kukaan ei puhu minusta ja Silmarilista!! Onko selvä?''
Louhi murisi katsoen hurjistuneena pikkusisartaan, jota tämä isosydäminen uros ei kyennyt rakastamaan samalla tavalla kuin esimerkiksi sairasta pikkuveljeään Nyytiä.

~

Nimi: Miltu

04.12.2016 19:28
Lani - Novoye

Percy liittyi mielellään alfattaren, sukunsa viimeisen edustajan seuraan kun nuo kävelivät kohti Novoyen leiriä. Lani oli ulkopuolelta varsin tyynenviileä, ryhdikäs ja valpas. Mutta tunnetusti tämä narttu osasi peittää ajatuksensa ja todelliset tunteensa aina tarvittaessa. Tummien silmien katse oli suunnattuna suoraan eteenpäin, mutta välillä se karkasi alfattaren hiekanruskeisiin käpäliin, joiden askeleet olivat matalat ja tahdikkaat.
#Luontoäiti, pyydän, tuo Gelmir kotiin..#
Raskas huokaisu karkasi paksuturkkisen, lempeän johtajattaren suusta sen antaessa katseensa laskeutua pysyvästi maahan kun askeleet muuttuivat tahdittomiksi. Huomatessaan ajatuksientäytteisen mielen vaikuttavan jo Lanin omaan fyysiseen olemukseen hiekankirjo korjasi välittömästi ryhtinsä, ja palautti ilmeensä peruslukemille, katsahtaen nopeasti Percyyn.
''O-olen pahoillani.''

Nimi: E.M.

02.12.2016 20:53
Kinto - Kajo

Sanoineen susi ei sitten ainakaan väittänyt vastaan toteamuksilleni. Oikeastaan Misha kysyikin vain miten minä pysyin niin itsevarmana, mikä sai itseeni tyytyväistä hymyä nousemaan suupieliini vahvemmin. Se hymy tuli tosin osin tasautuneeksi toisen jatkojen kautta.
Misha teki nimittäin olettamuksen, että minua tuskin oli koskaan syrjitty. Ja vaikka moinen olettamus ehkä olikin oikeutettu, se oli myös väärä. Menneisyydestäni en suuremmin puhunut - en minä ollut kertonut tarinaani täällä kellekään -, mutta ei siitä syrjimisiä puuttunut. Isän mentyä ja lauman sekasorron takia alfan pojalla ei ollut mitään oikeutta, kun äitikään ei ollut puoliani pitämässä. Siksi minun juuri piti oppia pärjäämään omillaan, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Itsevarmuuden piti vain pysyä yllä. Muuten en olisi tässä nyt. Tuskin olisin elossa lainkaan.
Ja kyllähän siinä sitten osin tajuamattani muutaman sekunnin ajan tuijotin vain koiramaista sutta. Katseeseeni pääsi hieman jopa pistävyyttä sekaan - lähinnä ajatuksistani johtuen - ennen kuin havahduin mietteistäni ja käytin katseeni sivummassa. Siitä suoraan en kuitenkaan sanojani avannut, vaan katseellani hieman talvista maisemaa hitaasti selatessani annoin itselleni hetken aikaa miettiä sanojani. Olisihan sitä voinut totuuden kertoa. Tai sitten..
"Ei itsevarmuus ole riippuvaista siitä mitä on tai ei ole tapahtunut. Itsevarmuus tulee siitä, että tajuaa arvonsa eikä anna periksi, vaikka mitä tapahtuisi", päädyin varmoin äänin toteamaan ja katseeni sivummassa pitäen, mitä kautta vasta sanojeni jälkeen palautin katseeni takaisin Mishaan. Aiempi katseeni pistävyys oli päässyt kaikkoamaan, mutta äänestäni kantautui silti pieni etäisyyden otto. Kuin en kertoisi kaikkea, minkä oikeastaan teinkin.

Nimi: Misha-Kajo

01.12.2016 21:00
Vastaus tuli yhtä itsevarmasti kuin suden olemuskin oli. Toisen sanoissa oli järkeä, enkä itsekään uskonut, että kukaan Voinyssa niin raukkamainen oli, että hyökkäisi ryhmän kanssa kimppuuni.
"Miten sinä teet tuon? Miten pysyt niin itsevarmana? Tai no, sinua on tuskin koskaan syrjitty" ymmärsin samalla, kun puhuin. En tiennyt, milloin susi oli Kajoon liittynyt, pentuaikojaan ei valkoinen uros varmastikaan ollut asunut täällä, kyllä minä toisen muistaisin, jos näin olisi. Mutta vaikka en tiennyt millaisissa oloissa toinen oli elänyt ja kuinka pitkään, en uskonut,että toista olitaisi hirveästi syrjitty elämänsä aikana. Tai muutenkaan kiusattu ja häpäisty.

Nimi: Blue

01.12.2016 18:49
Is ~ Kajo

Nuorukainen istahti maan päälle ja katseli poispäin välillä. Pian se säpsähti, kun parantaja tuli sen vierelle. Se kierähti nopeasti ja päätyi tekemään kuperkeikan. " Hups... " Is sanoi ja kopsautti päänsä puuhun. " Au " Is sanoi ja meni parantajan luo ravistellen päätänsä. ".. Kyllä. Parantajan työ on kivaa! Haluan tietää kaiken yrteistä, parantajista. Mutta kaikki on niiin..!! " Is katsoi huokaisten maahan.. " ...Mahdotonta... " Is vaihtoi puheenaihetta. " Pidän parantamisesta, koska haluan auttaa. Kun kasvan, tiedän KAAAAIKEN yrteistä!! " Is totesi. " Jos vaikka Atlakselle tapahtuu jotain, voin auttaa! Siksi parantajan työ on hauskaa <3 " Is sanoi ja katsoi suoraan parantajaan, kauniit, tuikkivat silmät pimeydessä ~~~ //Ihana x3

Nimi: Lina

30.11.2016 19:57
Susan ~ Kajo

Katselin hetken Kazen perään tulkitsematon ilme kasvoilla. Tuntui oudolta, kun parannettavat eivät olleetkaan kolossa, jossa normaalisti hoidin loukkaantuneet. Pian ilmeeni, sai hieman eloa, kun suunpieleni nousivat pieneen hymyyn. Onneksi kummallekaan ei ollut käynnyt pahasti ja eksynyt pentu sai sijaisemon eli kaikki kääntyy lopulta parhain päin. Käännyin kohti Is:ä ja vaihdoin ilmeeni totiskeksi. Kävelin rauhassa nuorukaisen luo ja jäin seisomaan vähän matkan päähän niin että näin hänet kunnolla. Tarkkailin hetken Is:ä ja kysyin sitten:
”Mitä pidit parantajan työstä? Ja miksi?” Pimeys peitti metsää, mutta hyvän hajuaistin ja kuulon avulla olin selvillä, jos joku liikkuisi lähistöllä.

//Tämmöne lyhyt


Nimi: E.M.

30.11.2016 19:45
Kinto - Kajo

Kysymykseni sai Mishan siirtämään katseensa sivummalle ennen kun hän epäröiden sitten vastasi. Tietenkin hän tahtoisi antaa toisille opetuksen. Samalla hän ei kuitenkaan tahtoisi joutua ongelmiin, mistä susi jatkoikin tiedustellen minulta, enkö minä pelkäisi kostoa kertomallani tapaa toimiessani. Ja tosiaan...en minä pelännyt.
"En", vastasinkin tismalleen aiempaa vastaavalla tavalla ja samalla itsevarmuudella. "Jos on kertaalleen näyttänyt toiselle tassujensa arvon, onnistuu se uudemmankin kerran. Lisäksi toisellehan se on häpeä tulla alistetuksi toistamiseen", jatkoin äänensävyäni muuttamatta. Tai no, kyllähän viimeiseen virkkeeseni tuli mukaan pientä vinoilevaa sävyä, joka oli tosin enemmänkin tarkoitettu sitä varten, että oikeasti uskoin sanoihini. Kyllä minä tiesin, etten voittamaton ollut, mutta ei se ollut syy olla yrittämättä olla moista.
Niinpä en lähtenyt lainkaan mukaan Mishan epäröinteihin. Ei sellaisille ollut elämässä varaa. Kaikki piti tehdä itse ja luottaa itseensä. Ajatella omaa parastaan. Ei epäröinnistä siinä ollut hyötyä. Ei minun mielestäni.

Nimi: Raitakorva

29.11.2016 21:11
Tuo Diana= Misha-Kajo

Nimi: Diana-Violence

29.11.2016 21:10
Uros vastasi kieltävästi. Hmm toinen taisi aina päästä helpommalla juurikin kokonsa takia. Kinto selitti tarkemmin, mitä tekisi. Ilmeisesti toinen antaisi mahdollisuuden, mikä kyllä kuulosti järkevältä. Olin myös samaa mieltä siitä, että jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Minulla oli vain ongelma. Epäilin, ettei minusta olisi opettamaan kiusaajalle opetusta. Kuulostinkin niin säälittävältä. Ja säälittävä varmasti olinkin Kinton silmissä nyt, kun tuo tiesi, että olin syrjinnän uhri, enkä ollut tehnyt asialle mitään. Tuon ajatuksen takia Kinton esittämä kysymys tuli minulle yllätyksenä. Katsoin hetken sivummalle ja mietin. Toki se olisi mahtavaa, mutta piru vieköön, jos joutuisin siitä ongelmiin.
"Tietenkin haluaisin antaa, mutta en haluaisi joutua ongelmiin. Etkö koskaan pelkää, että ne kostavat sellaisesta nöyryytyksestä?" kysyin epäröiden. Niin minulle oli käynyt pentuna, ja sen jälkeen olinkin huomannut, että kannattaa jättää kiusaajat rauhaan. Toki siitä oli pari vuotta kulunut, mutta ainut asia mikä oli muuttunut, oli se, että kokoero oli vain suurempi, minä tietenkin jäänyt lyhyeksi.

Nimi: E.M.@phone

24.11.2016 23:31
Kinto - Kajo

Misha ei oikein tuntunut ottavan sanojani todesta. Ainakaan aluksi siis, mikä sai minut aivan aavistuksen siristämään silmiäni. Sillä vaikka ensimmäinen virke olikin totta, ei toinen toteamus minusta sitä ollut. Tai ehkä nykyään oli - Kajossa en ollut vielä ottanut yhteen kenenkään kanssa -, mutta ei ollut aiemmin. Poikamieslaumassakin olin saanut kokoajan olla varmistamassa omaa asemaani. Olin isokokoinen tai en. Muista laumoista enempää ei tarvinnut mainitakaan.
Puolestaan se kolmas virke.. Se oli täysin riippuvainen Mishasta itsestään. Niin minä asian näin. Tosin tavasta, jolla toinen oikein huokaisi sanansa... Ei hänestä olisi minun tasolleni, mutta voisi susi kyllä yrittää. Sen hän taisi tajuta sitten itsekin, mikä sai silmieni siristyksen laimenemaan ja ilmeeseeni nousi hieman pohtiva sävy. En minä aiemmin ole mitään neuvoja toisille antanut. Tai no, en ainakaan tähän tapaan. Järkeä olin kyllä toisten päähän takonut. Useimmiten kirjaimellisestikin.
Neuvoja toinen kuitenkin kysyi ja ihan konkreettisia sellaisia. Misha vaikuttu jopa kiinnostuneelta. Ehkä toisesta siis olisikin johonkin, mikä sai pohtivan sävyn vaihtumaan tyytyväiseen ilmeeseen. Pieni hymyntynkäkin oli nähtävillä toisesta suupielestäni, vaikkakin hymy oli osin enemmän itseäni kohtana kokemasta tyytyväisyydestä johtuva kuin ystävällinen ilmaus toiselle.
"En", vastasin sitten lyhyesti ja käytin katseeni rajan puolessa. En minä hampaita kurkkuun saman tien iskisi. En ilman varoitusta, ja se selittikin myös seuraavat sanani.
"Antaisin heille tilaisuuden vetää sanansa takaisin ja tunnustaa tassujeni arvo. Ja jos sitä tilaisuutta ei käytettäisi, sitten pakottaisin heidät tekemään niin. Hinnalla millä hyvänsä", jatkoinkin 'neuvomisiani' ja samalla palautin huomioni takaisin Mishaan itsevarmana. Siten kun minä tilanteen hoitaisin. En minä tietenkään aina ollut tahtoani saanut lävitse - useimmiten näin siis pienenä -, mutta ei se estänyt minua yrittämästä. Lisäksi harvempi veti kuitenkaan tappelua viimeiseen henkeen. Kyllä jokainen joskus taipui. Minäkin siis, pidin omaa kynnystäni moiseen vain turhan korkeana ylitettäväksi, vaikka tasapeliin joku nyt voisikin yltää. Se, kuinka korkea Mishan kynnys oli...se jäisi nähtäväksi. Osin toisaalta jopa mielenkiintoiseksi nähtäväksi, kun eihän ulkonäöltään koiramainen susi minua vastaan ollut kääntymässä.
"Kiinnostaisiko sinua kenties kokeilla ja antaa häiriköille opetus?", minun olikin siksi pakko kysyä vastauksieni perään hymyntynkääni tipauttamatta. Tyypillisesti toki ajattelin vain omaa etuani - myönsin sen avoimesti itselleni, koska sillä tapaa maailmassa selvisi -, mutta tässä tilanteessa juun tai jaan sanominen ei vaikuttaisi minun etuuni millään tapaa. Siksi asiasta suoraan kysyinkin.

Nimi: Misha-Kajo

24.11.2016 19:43
Toinen ei reagoinut oikein mitenkään kertomaani. Katsoin nyt tarkemmin isoa sutta. Tuo voittaisi minut helposti tappelussa, sen näki jo toisen olemuksesta. Tuo vaikutti niin itsevarmalta, oman elämänsä hallitsijalta. Kumpa itse olisin sellainen. Ihannoiva kuva toisesta vain vahvistui, kun tuo avasi suunsa ja neuvoi minua.
"Sinä oletkin isokokoinen. Sinulle ei varmaan kauheasti ryttyillä muutenkaan. En minä pärjäisi" vastasin huokaisten loppuun. Tiesin kyllä, että jos itse arvostaisin iteäni enemmän, voisi minulla ehkä olla mahdollisuuskia. Mutta kun on pennusta lähtien potkittu maahan, alkaa itsekin uskoa, ettei pärjää. Silloin mieleeni hiipi ajatus ja keskitin katseeni takaisin valkoiseen itsevarmaan urokseen.
"Mitä sinä itse tekisit minun tilanteessani? Siis konkreettisesti. Iskisitkö hampaat kurkkuun vai miten?" kysyin Kintolta kiinnostuneena. Ehkä voisin ottaa valkoturkilta mallia. Ehkä tuo voisi auttaa minua huonon itsevarmuuteni kanssa. Ehkä...

Nimi: E.M.

24.11.2016 17:21
Kinto - Kajo

Kysymykseni taisi yllättää toisen, sillä Mishalta kesti hetki saada sen perään suunsa auki. Lisäksi toisen vastaus alkoi sanoilla 'no tuota'. Niin, taisi hän yllättyä.
Sillä ei tosin nyt sen suurempaa väliä ollut. Ellei se sitten johtunut toisen sanoista. Kun kertoihan Misha, että kuuli asiasta liikaa ainakin. Ja niinkin turhasta asiasta, mikä kuuleman mukaan johti siihen, ettei hän viihtynyt leirissä. Toki minun mielikuvani mukaan vahvat selvisivät ja heikot hävisivät, mutta ei pelkkä ulkonäkö tuonut heikkoutta. En minäkään kuuntelisi paskanjauhantaa valkeasta turkistani tai kahdesta rusehtavasta väriläikästä suupielissäni, jotka eivät sopineet muun turkin valkeaan väriin. Millaiseen laumaan sitä tässä oltiin liityttykään..
Niin, sitä minä siinä pohdin toisen istahtaessa aloilleen. Sitä sekä toisen asennetta aiheeseen. Mishan pitäisi pistää toisille vastaan. Näyttää toisille paikkansa, tosin ei hän suoranaisesti vaikuttanut järin puoliaan pitävältä. Suhteellisen järkeväpäiseltä hän tosin vaikutti, ja siten jäin aloilleni ja pysyin rauhallisena, kun toinen ei vaikuttanut uhmaavan arvovaltaanikaan. Itsevarmuus paistoi silti olemuksestani lävitse enemmän tai vähemmän. Samoin sanoistani.
"Sinun pitäisi tehdä asialle jotain. Itse en katsoisi moista hetkeäkään", sanahdinkin nimittäin, minkä perään hetkeksi päästin itseni miettimään alas istahtamisen ideaa. Häntääni pienesti sivusuunnassa heilauttaen päädyin kuitenkin jättämään moisen tekemättä, kyllä sitä seisoakin jaksaisin. Niinpä huomioni jätin Mishaan, vaikka kait pilkulleen oikein tehdäkseni minun olisi pitänyt jatkaa rajakierrostani. Eipä susilla tosin minuuttiaikataulua ollut.

Nimi: Misha-Kajo

22.11.2016 22:24
Kuullessani Kinto nimisen uroksen vastaustani, saatoin vain haaveilla, että kaikki ajattelisivat noin. Että ulkonäkö oli pieni sivuseikka tärkeämpien asioiden jälkeen. Yllätyin kuitenkin, kun valkoinen uros esitti kysymyksen. Kukaan ei koskaan kysynyt tuota. Siksi minulla kesti hetki vastata hämmentyneisyden takia.
"No tuota, liikaa ainakin" vastasin rehellisesti. En oikein tarkemmin osannut sanoa.
"Ainakin sen verran, että en hirveästi viihdy leirissä" jatkoin sitten tarkeantaen. Minua hieman pelotti, että toinen pitäisi minua nössönä. Ehkä sitä vähän olinkin, mutta oli parempi vain postua paikalta, kun jäädä tappelemaan. Olin sen oppinut vuosien varrelta. Istahdin toivoen, ettei tämä Kinto lähtisi nyt heti vastauksen saatuaan, koska sitten näyttäisin tyhmältä.

Nimi: suiga

20.11.2016 19:52
Cero-Voiny

Kuuntelin muidenkin mielipiteitä, kunnes alfapari aloitti äänestyksen. Mietin hetkisen valintaani, mutta päädyin kuitenkin Kyötikin puolelle. Istahdin alas, ja katselin valkeaa sutta, joka pureskeli häntäänsä äänestysalueen keskellä (Smiley).

//Joo, lyhyt rp mut en keksiny enempää...

Nimi: E.M.@phone

18.11.2016 23:09
Kinto - Kajo

Toinen lupasi, ettei hän aiheuttaisi ongelmia. Samalla itsensä hetkeä myöhemmin Mishaksi esitellyt susi tuntui rentoutuvan, mikä kuin varmisti sitä, ettei toinen valehtelisi sanoillaan. Valehteleva susi ei niin todennäköisesti tekisi. Lisäksi taisi koiramisen suden myöhemmätkin sanat selittää rentouden syyn.
Misha nimittäin päätyi esittelyidensä perään kiittämään minua siitä, etten ollut 'mulkoilemassa' häntä ulkonäön takia. Ja okei, tiesin oman arvoni ja käytökseni oli ollut asiallista. Kiitosta en silti nähnyt sen suuremmin pakollisena, mutta en minä pahalla asiaa pistänyt.
"Minä pureudun tärkeämpiin asioihin", vastasinkin siten kiitoksia sen suuremmin kommentoiden. Totta kun se oli. Ulkonäön ei saisi antaa hämätä, vaikka siitä jotain johtopäätöksiä aina kykenikin tekemään. Koiramaisuudesta sen suurempaa ajatusta minulla ei kuitenkaan tullut mieleen. Olihan toinen jo laumassa ja oletukseni mukaan ollut kauemmin Kajossa kuin minä. Kait hän muuten asiaa olisi kommentoinut, kun asemansa laumalaisena oli varmistanut. Yhden asian toisen sanat tosin nostattivat mieleeni.
"Kuuletko asiasta enemmänkin valituksia?", kysyinkin siis päätäni hieman kallistaen, mikä aplautti pohtivaa sävyä eleisiini. Enhän minä tosiaan tuntenut laumaa kunnolla. Hyvähän se oli tietää, mitä millä tapaa laumassa asioihin reagoitiin. Samalla kevyt tuuli pyyhkäisi ohitsemme(?) saaden valkean turkkini pienesti antautumaan ja huojumaan kevyen paineen alla.

Nimi: Misha-Kajo

17.11.2016 21:06
Vastoin odotuksiani tuon epäilevä katse katosi kysymykseni myötä, eikä ongelmaakaan tässä olisi. Rajavahtia ei tainut kiinnostaa, että minussa oli koiramaisia piirteitä.
"Ei hätää, en aiheuta ongelmia" lupasin ja aloin itsekin rentoutua pikku hiljaa. Hännänpääni suoristui ja en vaikuttanut enään niin varautuneelta. Valkoinen uros esitteli itsensä, oli ilmeisesti uusi laumassakin, kun en häntä tunnistanut.
"Minä olen Misha, ihan pelkkä laumalainen. Ja kiitos, on rentouttavaa, että joku ei ole saman tein minua mulkoilemassa ulkonäköni takia" uskoin toisen ymmärtävän, että puhuin koiramaisuudestani. Jos ei, taisi toinen olla sokea tai muuten vain erittäin vähä-älyinen.

Nimi: E.M.

17.11.2016 20:51
Kinto - Kajo

Koiramainen susi(Misha) tuntui miettivän hetken vastaustaan, minkä perään hän paljasti, ettei hän kuulunutkaan rajavahtien joukkoon. Muistin siis oikein, ja tekemisiinsäkin toinen tuli antaneeksi järkevän selityksen. En minä olettanut toisen minulle valehtelevan.
Oma arvostukseni oli riittävän korkealla siihen, että oletin muidenkin sen tajuavan ja käyttäytyvän arvoni mukaisesti. Ja jos tilanne toisin olisi, mieluusti kyllä sen korjaisin. Siten annoin arvioivan ja epäilevän sävyn hiipua suden kysymysten kautta. Ei, ei se minulle ongelma olisi.
"Ei kait, jos rajalle vahingossa eksyit etkä aio mitään typerää", vastasinkin äänensävyni neutraloiden. Typerien tekeminen rajan lähellä kun oli se yleisin ongelma, ja ajatus sai katseeni käymään hieman ympäristön puolessa samalla kun ilmeeni meni pienesti pohtivaksi. En nimittäin satavarmasti tiennyt olisiko minun pitänyt häätää toinen syvemmäs reviiriä vai olisiko asia tällä selvä. Kuten se siis mielestäni oli.
Tosin niin. Minähän tässä päätökset tein, ja siten käänsin katseeni takaisin koiramaiseen suteen. Kun enhän minä tosiaan toista tuntenut.
"Olen Kinto, uusi rajavahti", sanahdin itseni esitellen. Oli minulla käytöstavat, ja niiden puitteissa oletin toisen tajuavan esitellä itsensä sanojeni perään.

Nimi: Misha-Kajo

17.11.2016 20:18
Saaliin sijasta haistoin toisen suden, mikä sai minut varautuneeksi, vaikka en erottanutkaan toisten laumojen hajuja. Kävelin eteenpäin ja hetken päästä näin vaalean suden lähestyvän talvisen metsän keskeltä. Pysähdyin ja hetken jo mietin, kävelisinkö pois. Susi kuitenkin saapui jo muutamien metrien päähän, jonka takia en viitsinyt enää poistua paikalta. Toisen epäily ei helpottanut oloani, uskoin sen johtuvat juurikin koiramaisista piirteistäni. Jouduin myös vastaustani hieman miettimään, sillä olisi noloa sanoa, että emoani pakoilin.
"Johtuneen siitä, etten siihen kuulu. Saalistamassa olen, ajauduin ilmeisesti aika pitkälle" totesin ja katselin hieman ympärilleni. Oikeastaan puhuin totta, mutta se ajautuminen oli kyllä ollut tahallista. Ei tuon valkoisen uroksen sitä kuitenkaan tarvinnut tietää.
"Onko se jokin ongelma sinulle?" kysyin, mutta en mitenkään riitaa haastavasti. Pikemminkin vain varmistaen, ettei tuolla olisi mitään minua vastaan.

 

©2017 Suden Katse -susiroolipeli - suntuubi.com