Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vapaa on susi ja vapaasti se ulvoo

Pelataan yksikön 1. tai 3. muodossa joko imperfektissä tai preesenssissä. 

Roolauksen alkuun laita hahmosi kutsumanimi ja lauma. Suden Katseessa tekeminen kirjoitetaan ilman mitään merkkejä, puhe "hipsuttimilla", ajatus #risuaidalla# ja muille pelaajille osoitettu viesti //kahdella kauttaviivalla//. 

 
 
 

 

Ulvonta <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Tilhi

26.12.2016 00:49
Särmä ♤ Kajo

Komentajan hermoja kiristi olla hiljaa aloillaan, mutta se ei voinut muuta. Se odotti veljen paljastavan jotain joka selkeyttäisi sen tavoitteet ja motiivit. Sitten isoveli avasi suunsa, eikä Särmä voinut peittää lievää hämmästystä. Se tuotiin ilmi hillityllä kulmakoholla. Oh really?
"Paha sanoa. En tunne sinua". Se oli totta. Särmä ei tuntenut yksisilmäistä veljeään. Enää. Se oli vain susi muiden joukossa ja silti jotain enemmän. Kaukainen muisto ajoilta jolloin Särmän kunnianhimo ja raakuus oli pelkkää pennun itsepäisyyttä ja leikkisää roikkumista vanhempien laumanjäsenien ja sisarusten hännissä ja korvissa. Muisto rakkaudesta, niin ironista kuin se olikin. Ilmeetön komentaja laski kulmansa alas ja vilkaisi ympärilleen toisen muuttuessa jännittyneeksi.
"Onko näkövammasi tehnyt sinusta säikyn, hm?" Särmä kysähti pehmeästi taittaen toisen korvansa eteen ja toisen taakse, pistävän kultaisten silmien katseen pysyessä yhä tiukasti veljen kasvoissa.

"Eivätkös normaalit sudet yleensä leiki?" Särmä kysyi sitten puistellessaan lunta käpälästään. Se viittasi puheillaan tietysti siihen että leikki ei ollut ollut sen elementti sitten sen ajan kun se oppi käyttämään hampaitaan. Särmälle jokainen leikkitappelu oli ollut taistelu vallasta: elämästä ja kuolemasta.
"Ainakin luulisin niin", se sanahti loppuun kohauttaen lapojaan.
Seuraava tieto yllätti komentajan tosissaan, ja se päästikin vaimean, vaikuttuneen sarkastisen hymähdyksen.
"En pääse selville mielenliikkeistäsi, veli. Sinä olet tietoinen siitä että olen laumassa ja silti olet täällä. Joko aiot kostaa minulle tai sinulla on minulle asiaa. Epäilen vahvasti ensimmäistä. Kerro, miksi liityt Kajoon jos sen komentaja on vihollinen? Susi, joka vei sinulta puolet näkökyvystäsi ja teki sinusta vainoharhaisen kuin jänis?". Särmä heilautti ylhäällä olevaa häntäänsä ja pudisti yksi kerrallaan Tervan pölläyttämät lumet tassuiltaan. Sitten se otti askelen lähemmäs. Toisen. Kolmannen. Lopulta pienempi susi seisoi vastakkain veljensä kanssa, kuono melkein toisen omaa koskettaen(?). Sen silmissä oli kylmä, pohjaton katse ja ääni kirskahti kuin metalli:
"Aika näyttää, veljeni".

Sitten se napsautti kerran hampaansa yhteen ja asteli veljensä ohi turkki viistäen toisen kylkeä(?).
"Tervetuloa Kajoon", se toivotti sipaisten hännällään veljensä kyljeltä vielä ennen kuin lähti astelemaan hiljaksiin kohti puita. Parinkymmenen metrin päähän se vielä pysähtyi ja lausahti päätään kääntämättä.
"Yritä olla hyödyksi. Muista, kuka on komentajasi".
Sitten se jatkaisi matkaansa ellei veli tekisi mitään sitä estääkseen.

Nimi: Damien

25.12.2016 00:26
Terva - Kajo

Terva piti hymähdyksen sisällään Särmän napauttaessa häntä takaisin käyttäen veljensä yksisilmäisyyttä hyväkseen. Säälittävä surkimus, niin Terva muisti sanoneensa menettäessään silmänsä pikkuveljelleen. Adjektiivi kuvasti edelleen Tervan mielestä hänen veljeään, mieluummin tummaturkki olisi tapellut kuin sotinut sanallisesti pikkusisaruksensa kanssa. Mutta kai se näin kuului mennä, sisimmässään Terva ei halunnut hyökätä sisaruksensa kimppuun. Uros ei tiennyt syytä sille, oliko se pelko häviöstä vai siitä ettei todella enää halunnut kilpailla veljensä kanssa kun oli juuri löytänyt tuon? Kauan etsimänsä, ainoan perheenjäsenensä. Muista Terva ei enää tiennyt. Matkalla tänne tappelu oli tuntunut ilmiselvältä vaihtoehdolta mutta nyt Terva vain istui rennosti veljensä edessä ja kuunteli tuon sanoja. "Jos hulluus on se, joka tämän lauman kasassa pitää, uskon että olen löytänyt oikean lauman itselleni", tummaturkki lausui pikkuveljelleen ja vilkaisi nopeasti Särmän taakse kun muutama lintu lehahti äkkiä lentoon. Mitä ne pelkäsivät? Lähestyikö jokin? Terva piti epävarmuutensa syvällä sisällään ja palautti katseensa Särmään. Hän olisi ensimmäinen joka näkisi uhan jos sellainen näköetäisyydelle ilmaantuisi, sillä Särmä seisoi takapuoli kohti aluetta(?) josta linnut olivat lähteneet.
Terva seurasi katseellaan veljensä tassua pysyen hiljaa ja murahti Särmän huitaistessa hänen päällensä lunta. "Leikitäänkö täällä lumileikkejä?", uros murahti ja nosti tassunsa pyyhkiäkseen lumen pois turkiltaan. Tummaturkki tarkkaili vähänväliä veljensä taakse ja tuli siihen tulokseen että joko metsässä liikkui eläin tai linnut olivat vain lähteneet muuten vain.
"Minä olen kuulunut Kajon laumaan jo muutamia viikkoja, veliseni. Ajattelin tosissaan jäädä tänne, tämä vaikuttaa mainiolta laumalta. En usko, että sinua haittaa minun läsnäoloni, komentaja", Terva hymähti tuolle ja iski lunta takaisin Särmän tassuille. "En ole siis menossa minnekään. Jos haluat minusta eroon pelkään että sinun on turvauduttava murhaamiseen", Terva kertoi ja katsoi veljensä kultaa hohtavia silmiä. Tuo näytti edelleen aivan samalta kuin pentuna, sen Terva oli ehtinyt pistää merkille.

Nimi: Tilhi

24.12.2016 22:37
Särmä ♤ Kajo

Veljen kasvoille kiipeävä virnistys sai kylmän väristyksen kiipeämään pienemmän uroksen selkäpiitä pitkin. Se ei kuitenkaan näkynyt kivimaskin tai paksun turkin alta. Sen sijaan Särmän ulosanti rajoittui siristyviin silmiin ja hitaasti taaksepäin aavistuksen verran taittuviin korviin. Kuono rutistui aavistuksen; sen verran että saattoi nähdä hiuksenhienot juomut joihin irvistys uurtaisi syvät rypyt. Aina yhtä pikkuinen.
"Sanoo näkövammainen veli, joka on vain katkera siitä että olet aina hävinnyt jokaisen taistelumme", se napautti pehmeän naurahduksen kera.
"Hulluna? Oh, sepä mielenkiintoista - et taida tuntea Kajoa ollenkaan, vai? Tämä lauma edellyttää hulluutta joka pitää sen kasassa", se lausui kaulusturkki aavistuksen pörhistyen. Pienempikokoinen olisi yleensä menettänyt malttinsa jo kolmesti vastaavassa tilanteessa, mutta nyt jokin pidätteli sitä. Nimittäin se, että se ei enää halunnut vuodattaa veljensä verta. Sitä pelotti. Ei omasta puolestaan, vaan veljensä. Emonsa. Menneisyytensä.
"Hassua, että puhut velvollisuuksien laistamisesta. Jos tietäisit edes tämän verran-", se aloitti ja nosti tassunsa ylös näyttääkseen kynsillään pienen pientä välimatkaa: "- tietäisit että minä olen käytännössä ainoa joka oikeasti tekee täällä jotain".
Särmä laski tassunsa nopealla liikkeellä alas iskien lunta kohti veljeään.
"Häivy kun sinulla on siihen tilaisuus. Olet laumani mailla". Sävy oli rauhallinen, mutta nyt suden lavat kiristyivät selkeästi ja niska suoristui korvaamaan puuttuvaa pituutta. Tyhmä olisi Terva, jos yhä uudelleen aliarvioisi veljeään vain siksi että se oli pienempi. Särmä saattoi olla tunneköyhä, kajahtanut ja sotaisa komentaja, mutta ennen kaikkea se oli taistelija, jolla oli suunnaton määrä lihasta ja voitontahtoa niin paljon, että se kykenisi sumentamaan järjen ja viemään kehon äärirajoille ja sen yli. Nyt tuo kaikki oli kuitenkin hallinnassa - kiteytyneenä välkkeeseen komentajan silmissä sen anoessa ilmeettä isoveljeään: lähde, tai sinuun sattuu.

Nimi: Damien

23.12.2016 20:01
Terva - Kajo

Terva valpastui välittömästi haistaessaan toisen suden läsnäolon lähipiirissä. Uros pysähtyi hetkeksi haistelemaan mistä suunnasta tuoksu tuli, kunnes lähti seuraamaan sitä vilkuillen kokoajan ympärilleen. Hetken kulkemisen jälkeen Terva ei voinut estää hullunkaltaista virnettä joka kohosi hänen kasvoilleen nopeasti tajutessaan, että itse Särmä, hänen kultainen velipoikansa seisoi kivellä kymmenien metrien päässä hänestä. Terva jatkoi vielä muutamia metrejä eteenpäin kävellen, antaen Särmän odottaa uroksen vastausta sanoihinsa osoittaen ettei tummaturkki arvostanut pienemmän veljensä asemaa. Se oli ollut vain positiivinen seikka veljen etsinnöissä, tunnetumpi susi oli helpompi löytää kuin normaali laumalainen. Terva seisahtui muutaman metrin päässä ja käänsi hieman terveen silmänsä puolta enemmän Särmää kohden jotta näkisi tuon paremmin.
"Särmä", uros lausahti aluksi jopa hieman kunnioittavasti ennenkuin hymähti itsekin typerälle äänensävylleen. "Aina yhtä pikkuinen. Jo pentuna mietin mahtaakohan sinusta kasvaa mitään. Nähtävästi olet ainakin saavuttanut jotain elämässäsi, päässyt oikein komentajaksi. Ainakaan lauman susien kunnioitusta vielä et ole ansainnut, puhuvat sinusta hulluna. Tiesitkö sen? Luultavasti et, kun sinulla on noin aikaa makoilla ja piilotella velvollisuuksiasi, tyypillistä", Terva sanoi jo normaalilla äänensävyllään. Hän ei piilotellut Särmän edessä sitä mikä hänestä oli tullut. Hullu. Ja se oli vain tuon ansiota, joten edes komentajan asema ei saanut Tervaa kunnioittamaan pikkuveljeään. Terva istahti alas osoittaen tuolle ettei pelännyt, vaikka tietty isompi uroista huomasi kuinka tuo yritti pitää tilanteen itsellään neutraalilla katseella. Mutta niin teki Tervakin, istumalla rentona lumipeitteen päällä. Vaikka Terva istui, hän oli kokoajan valmiina veljensä hyökkäykseen.

Nimi: Tilhi

23.12.2016 16:45
Särmä ♧ Kajo

Uros makasi ylväästi kuin graniittinen patsas lumen peittämällä kivellä. Se katseli hiljaisena liikkumatonta valkeutta ja heilutteli korviaan luonnon äänettömyyttä mukaillen. Sudella oli perushyvä olo. Sopivan lämmin ja vatsa täynnä, mutta silti kessun ilme oli kivenkova ja jäisen kylmä. Sen paksu turkki teki kelistä sille mitä sopivimman, mutta silti sen sisimpään oli palannut kuura heti Sateen poistuttua uroksen seurasta. Brh. Narttu oli suorittamassa tehtävää. Olikohan se kunnossa? Oliko rajavahteja löytynyt. Turhautuneisuus ja tylsistyneisyys näkyi ainoastaan hienoisesti raskaammassa huokauksessa, joka tuprautti ilmaan höyryä. Tanakanpuoleinen susi päätti, että oli aika siirtyä. Se nousi ääneti lyhyehköille tassuileen ja venytteli, mutta siinä samassa valpastui. Pää käännähti sivulle ja korvat höristyivät. Susi. Keltainen katse kiinnittyi liikkujan turkkiin. Kohde ei ollut tuttu. Ääneti uros tarkkaili, kunnes vieras kääntyi kulkemaan enemmän sitä kohden. Silloin Särmä tunnisti kulkijan, ja jopa sen kivinen naamio tipahti hetkeksi paljastaen silti kuitenkin hyvin vähän, koska ei ruskeankirjava tappelupukari oikeastaan tiennyt mitä se tunsi tummaturkkista silmäpuolta kohtaan. Vihaa? Katkeruutta? Veljeyttä? Pään ravistus palautti kylmyyden uroon naamalle, ja silloin se loikkasi kokemuksen tuomalla pehmeydellä alas kiveltä.
"Kas kas", se aloitti pehmeällä äänellä, silmät kultaista hehkua loistaen.
"Sehän on minun isoveljeni", se jatkoi toteavalla sävyllä, kallisti päätään ja
hymähti.
"En tainnut onnistua tehtävässäni, hm? Olet täällä saakka. Ilmeisesti siis näet jotain". Jälleen yhtä mitäänsanomaton äänensävy turvasi uroksen mietteitä. Se halusi reagoida nopeasti, mutta tarvitsi aikaa ajattelemiseen. Ei se todellakaan tiennyt, miten suhtautua ja mitä ajatella, mutta oli hyvä jos muut luulivat että se tiesi. Luultavasti Terva olisi pysähtynyt heti kun olisi veljensä huomannut, mutta jos ei niin siitä sitten seuraavassa. Nyt Särmä seisoisi äsken vartiopaikkaansa toimittaneen kiven edessä ja katselisi Tervaa neutraalisti häntä korkealla, tehden toiselle selväksi että kumpi oli tilanteen ja reviirin herra.

Nimi: Damien

23.12.2016 00:01
Terva - Kajo

Terva oli jo muutamia päiviä kierrellyt Kajon rajoja hajujälkiä seuraten. Uros oli syönyt vain vähän, muutamia saaliseläimiä jotka olivat hänen tiellensä sattuneet. Tälläkin hetkellä tummaturkki käveli lähellä Kajon reviirin reunaa, aikeinaan suunnata seuraavaksi takaisin leiriä kohden. Olisi aika kohdata Särmä, vaikkakin Terva ei tiennyt miten aikoisi verisukulaisensa yllättää. Pamahtamalla vain paikalle ja ilmoittamalla asettuvansa laumaan? Antaa veljensä kärsiä hyvästä elämästä joka oltiin Tervalle suotu huolimatta siitä että häneltä puuttui silmä? Viimeisin vaihtoehto oli tuntunut hyvältä ennen laumaan saapumista, mutta sen jälkeen Terva oli saanut kuulla Särmän vaikuttavan tätänykyä tunteettomalta hirviöltä. Mutta Terva ei silti pelännyt, sillä hän ei välittänyt mitä hänen veljensä ajatteli.
Uros oli myös kuullut päivien aikana Uurteesta, joka oli ajautunut myöskin näille main, tosin toiseen laumaan. Terva paloi salaisesti ilosta kuulla siitä, että parempi hänen veljistään oli vieläkin elossa. Tummaturkki odotti samalla sitä päivää jos, tai kun hän näkisi Uurteen jälleen.
Terva heilutteli rennosti häntäänsä kääntyessään leiriä kohti. Päivien aikana hän oli saanut suuntavaistonsa takaisin ja osasi nyt myös suunnistaa takaisin lauman leiriin joka sijaitsi aikalailla keskellä reviiriä. Siksi uros lähtikin tallustamaan hitaasti mutta varmasti leiriä kohden.

Nimi: E.M.

22.12.2016 19:31
Kinto - Kajo

Sanojeni innoittamana Misha sitten totesi ansaitsevansa paremman elämän. Ja niin, siitähän se lähtisi. Toisen askeleen ottaakseen hän kuitenkin kysyi haluaisinko auttaa toista.
Ja tokihan siinä vaiheessa asian saattoi sanoa menevän mielenkiintoiseksi. Tai no, ei suoranaisesti kysymyksen kanssa. Olinhan minä jo aiemmin epäsuoran avuntarjouksen tehnyt. Se kuitenkin oli 'uutta', että Misha jatkoi olevansa kiitollisuuden velassa, mikäli auttaisin. Se kun käänsi tilanteen neutraalista minun vatsaa täyttäväksi. Nyt todellakin hyötyisin toisen auttamisesta, joten miksen sitä tekisi.
"Käyhän se", päädyin siten vastaamaan ideaan täysin itsevarmuuksissani myöntyen. En uskonut nimittäin epäonnistuvani hommassa. Minä kyllä osaisin neuvoa, kaikki riippui ainoastaan siitä kuuntelisiko Misha, minkä hän toisaalta saisi tehdä, jos leikkiin ryhtyisi.
"Meidän tulisi varmaan aloittaa ihan alkeista...", jatkoinkin katsettani rajan suuntaan kääntäen, missä välissä ääneni meni mietteliäämmän puoleiseksi. Selkeästi siis mietin parasta aloitusta tapaa, ja kuulemani perusteella voisi olla liian suuri askel aloittaa suoraan muille paikan näyttäminen. Varsinkin siis jos Mishan itsevarmuus oli enempi nollassa kuin positiivisella. Ja tokihan se mietintä näkyi kasvoiltani samalla kun hetkeksi jäin hiljaiseksi. Kauaa se ei kuitenkaan kestänyt.
"Kuinka hyvin sinulta sujuu metsästäminen?", heitinkin kysymyksen Mishalle, minkä perään katseeni palasi toisen puoleen. Toki tiesin, että minun pitäisi jatkaa rajalla käyskentelyä, mutta toisaalta vahdinhan minä tässäkin rajaa kokoajan. Ja sitä paitsi, niin kuin joku minun vahtivuorollani rajan yli loikkelisi. Tai ainakaan siitä hengissä selviten.

Nimi: Misha-Kajo

20.12.2016 21:30
Toisen itsevarmuus välittyi hänen vastauksestaankin. Ei vähättelyä tai vastaavaa, vaan otti kehut kiltisti vastaan. Tuollainen haluaisin olla. Itsevarma, ei tarvitsisi miettiä, mitä minusta puhuttaisiin, kun palaisin leiriin tai vastaavaa.
"Uskon, että ansaitsen paremman elämän... Haluaisitko auttaa minua siinä? Siis että minusta tulisi itsevarmempi. Olisin kiitollisuuden velassa" pyysin valkoiselta urokselta. Uskoin todella, että hän voisi olla avain parempaan elämään, ei toisella ainakaan vaikuttanut menevän huonosti. Nyt vain jännitin Kinton vastausta.

Nimi: Umful

19.12.2016 21:49
Armentos - Kajo

Aatos huomasi miten Ava tahtoi vielä selvästikin leikkiä. No kaipa sitä voisi sitten vielä jos toinen niin kovasti halusi. Niinpä se lähti vielä leikkeihin mukaan hyökkäilemällä valkoturkin päälle(?). Aatos on vahva muttei kovin nopea tai vikkelä joten sen oli vähän vaikea välillä pysyä nuoremman tahdissa mukana. Lumi vain pöllysi kun nämä kaksi sutta leikkivät keskenään kuin pennut.

Nimi: Lina

19.12.2016 20:04
Ava ~ Kajo

Valkoturkki istahti maahan ja kallisti päätään
”Et kai aio jo luovuttaa?”, se virnisti ilkikurisesti. Ava ei halunnut vielä lopettaa. Vastahan he olivat aloittaneet. Häntä maassa vispaten vielä innosta. Sitten se nousi ja lähti kiertämään toista houkuttelen sen vielä leikkimään kanssaan. Välillä se teki teko hyökkäyksiä leikkisästi muristen ja teki sen jälkeen nopean leikkikumarruksen ja jatkoi kiertämistä. Sen häntä heilui koko ajan innosta, kun se yritti houkutella toista leikkiään kanssaan. Katseesta paistoi ilo, pyyntö ja leikkisyys. Lumi leijaili alas taivaalta villiten valkoturkin entistä enemmän. Se halusi leikkiä toisen kanssa vielä.

Nimi: Umful

18.12.2016 21:54
Armentos - Kajo

Viimein Aatos sai nähdä toisen hymyilevän kunnolla. Sille tuli parempi mieli ja se pystyi rentoutumaan toisen seurassa. Aatos oli nousemassa ylös kun Ava hyppäsi sen päälle ja he molemmat kaatuivat lumeen. Valkoturkki nappasi leikkisästi Aatoksen korvasta kiinni. "Haha! Oletpas rohokea noin pieneksi." se tokaisi ja nousi vahvoille jaloilleen jolloin Ava liukui alas sen selästä(?) "Huhhuh. En ole mikään nuori enää. Ottaa voimille tämmöinen peuhaaminen." Aatos sanoi hyväntuulisesti ja jatkoi "Haluaisitkos tehdä kenties jotain muuta kanssani vai?"

Nimi: Lina

18.12.2016 20:18
Ava ~ Kajo

Toinen osui kylkeen. Narttu hypähti sivuun ja odotti toisen nousevan ylös. Hymy nousi valkoturkin huulille. Siitä oli aikaa, kun se oli viimeksi saanut kunnon tekemistä. Toinen oli juuri päässyt ylös, kun valkoturkki hyppäsi leikkisästi muristen. Sen tassut osuivat toisen selkään ja kaatoivat uroksen takaisin lumeen(?). Narttu jäi makaamaan uroksen päälle(?). Leikkisästi se yritti saada kiinni toisen korvasta. Jos neito saisi sen se kierähtäisi pois toisen päältä ja yrittäisi vetää sitä. Jos se ei saisi sitä se yrittäisi saada hampaittensa väliin, jotain muuta.

Nimi: Muoviroska

18.12.2016 16:50
Percival – Novoye

Percy pysähtyi hetkeksi kuullessaan alfansa huolenaiheen. Hukan päässä myrskysi. Hän ei tiennyt syyn Lanin alakuloon olevan näin paha. Yhtäkkiä uroon mieli tyhjeni hänen kuullessaan laumojen tulevaisuuden suunnitelmasta.
”Novo... yhdistyykö laumat?” hän kysyi ääntään tahattomasti korottaen. Hän ei tiennyt mitä tuntea. Hän oli surullinen alfansa puolesta, järkyttynyt laumojen yhdistämisestä ja häpeissään olevansa näin negatiivisen oloinen kun Lani suree. Percivalin ajatuksissa kulki mielikuva tunteesta kun rakas on poissa. #Hitto. Taas yhtä tunteikas, Percy.#
”Tai siis, kuinka pitkä aika siitä on kun hän katosi?” uros sanoi hiljaa.
”Ei ole pakko vastata. Anteeksi kysymyksestä.”

//vihdoinkin tajusin et on mun vuoro :D

Nimi: Umful

17.12.2016 18:14
//Ei haittaa jos on lyhyt. Mielummin lyhyt kuin täynnä kaikkee turhaa//

Armentos - Kajo

Aatoksen korvat nousi pystyyn ja se ilahtui kun Ava sanoi ettei Aatoksen tarvinnut lähteä. Se katseli kun toinen pyörähteli ja kumarruksen jälkeen sekin innostui leikkimään lumessa. Suklaaturkki kierähti kerran lumessa ja tönäisi Avaa hellästi kylkeen omalla kyljellään(?) Sitten se hyppäsi ylös ja kaatui hankeen kyljelteen. "Olen muuten Armentos. Voit sanoa ihan vain Aatos." se sanoi hymyillen heilutellen häntäänsä ja läähättäen.

Nimi: Lina

17.12.2016 16:51
Ava ~ Kajo

Toinen oli lähdössä ärtyneisyyteni taki. En aikonut pyytää sitä anteeksi, mutta rentoutin olemustani hieman ja sanoin:
"Ei sinun tarvitse lähteä". Kun kerran oli seuraa ei sitä voinut heti vain tyrkätä pois. Taivaalta leijaili lunta, joka piristi mieltäni sillä lumi oli suuri osa elämääni. Pyrähdin nopeasti eteenpäin vähän matkaa. Hypähdin ympäri ja tein leikki kumarruksen toiselle. Heilutin häntääni ja odotin toista leikimään kanssani lumipyryyn. Silmäni loistivat ja suuni oli pienessä hymyssä.

//sori taas lyhyt mut en keksiny muuta


Nimi: Lina

17.12.2016 16:18
Ava ~ Kajo

Toinen oli lähdössä ärtyneisyyteni taki. En aikonut pyytää sitä anteeksi, mutta rentoutin olemustani hieman ja sanoin:
"Ei sinun tarvitse lähteä". Kun kerran oli seuraa ei sitä voinut heti vain tyrkätä pois. Taivaalta leijaili lunta, joka piristi mieltäni sillä lumi oli suuri osa elämääni. Pyrähdin nopeasti eteenpäin vähän matkaa. Hypähdin ympäri ja tein leikki kumarruksen toiselle. Heilutin häntääni ja odotin toista leikimään kanssani lumipyryyn. Silmäni loistivat ja suuni oli pienessä hymyssä.

//sori taas lyhyt mut en keksiny muuta


Nimi: E.M.

14.12.2016 22:48
Kinto - Kajo

Sanojeni perään oli Mishan vuoro kierrättää katseensa ympäristössä ennen kuin suunsa avaamista hän palautti katseensa minuun. Toisen mukaan omaa arvoa oli vaikea ymmärtää, jos pennusta asti on väitetty olevan arvoton. Perään hän tosin lisäsi, että ymmärsi mitä tarkoitin. Sanoista tekoihin oli kuitenkin pidempi matka.
Ja ehkä asia oli niin. Toisten sanoista ei kuitenkaan tarvinnut välittää. Tai ei ainakaan minun mielestäni. Ellei puhuja sitten ollut minä, silloin sanat tulisi kuunnella ja tarkkaan. Ja sehän oli osin ristiriidassa Mishan jatkojen kanssa.
Suden mielestä se kun auttoi, etten kohdellut häntä kuin arvontonta karvakasaa enkä kuulunut 'niihin ylimielisimpiin', joihin toisen uskomuksen mukaan rajavahdit kuuluivat. Jopa pieni hymyn vivahde välittyi hänen ilmeestään, vaikka muuten suden kasvot pysyivätkin vakavina. Oli ristiriitaisuuteen tosin hyvinkin selkeä syy.
"Ei minulla ole syytä kohdella sinua niin. Kuten sanoin, minä pureudun tärkeämpiin asioihin", vastasinkin siten Mishalle melkeinpä lapojani kohauttaen, minkä takia nojasin painoa hieman pois vasemmalta etujalaltani tassua hitusen siirtääkseni. Jos sain katsomani arvostuksen, ei minulla ollut ongelmaa asian kanssa. Eri asia olisi, jos Misha olisi aloittanut kanssani väärällä tassulla. Mutta niin hän ei tehnyt. Siksi sanojanikaan en siihen jättänyt.
"Hyvä kuitenkin jos se auttaa sinua", jatkoin ja samalla etäisyyden otto äänessäni pääsi laimenemaan. Kyllähän minä auttaisin, kunhan auttamiset eivät kääntyisi minua itseäni vastaan tai olisivat minulle haitallisia. Ja siltä tilanne ei tässä hetkessä ainakaan vaikuttanut.
Siten aiemmin sanottu epäsuora tarjous avunannosta oli edelleen voimassa (eli se kun kysyi kiinnostaisiko Mishaa antaa häiriköille opetus). Suuresti auttamisen en edelleenkään nähnyt vaikuttavan millään tapaan asemaani. Tai tiedä häntä vaikka siitä olisi hyötyäkin. Uusi kun laumassa olin enkä ollut vielä voimiani kenellekään todistellut. Toisaalta niin kuin minun pitäisikään todistella.

Nimi: Misha-Kajo

13.12.2016 21:44
Toinen ei heti vastannut vaan sen sijaan tuijotti minua, mikä sai minut epäilemään, olinko sanonut jotakin väärää tai loukkaavaa. Mutta kun uros siirsi pian katseensa sivuun, uskoin, ettei äsköinen tuijottelu ollut tarkoituksellista. Siispä pysyin hiljaa miettien aikoisiko toinen vastata ollenkaan. Lopulta Kinton sanat kantautuivat korviini. Uskoin, että olin ollut oikeassa, sillä valkoinen rajavahti ei vastannut mitään oletuksiini, ettei häntä oltu kiusattu tai syrjitty millään tavalla. Toisen sanoissa oli muutenkin vähän erillainen tunne, ei niin rento kuin aikaisemmin. Olinko loukannut toista jotenkin? En halunnut loukata toista missään nimessä, joten mietin hetken vastaustani, etten vahingossakaan toista hermostuttaisi. Tällä kertaa oma katseeni vaelsi ympäristössä lopulta palaten Kintoon.
"Omaa arvoaan on vaikea ymmärtää, jos on pennusta lähtien väitetty, että on arvoton. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Sen sanominen on vain paljon helpompaa kuin toteuttaminen" vastasin katseen pysyessä toisen kuparinvärisissä silmissä.
"Mutta oikeastaan se, että sinun kaltaisesi rajavahti ei kohtele minua kuin arvotonta karvakasaa, auttaa jo vähän. Luulin että te rajavahdit ja vastaavat olisitte juuri niitä ylimielisimpiä" jatkoin sitten ja pieni hymyn vivahde näkyi muuten vakavissa kasvoissani.

Nimi: Umful

13.12.2016 17:11
Armentos - Kajo

Aatos huomasi toisen hermostuneen hiukan toisen tulosta. Aatos väistyi Avan edestä ja sanoi samalla: "Umm... anteeksi, jos häiritsin." Se laski päätään hieman alas pitäen kuitenkin katseensa valkoturkin silmissä ja jatkoi: "Voin kyllä lähäteäkin. Ei sinun minua taravitse sietää." Pieni hymy levisi sen kasvoille ja se nosti päänsä takaisin ylös.

Nimi: Lina

13.12.2016 14:45
Ava~Kajo

Kuulin jonkun huutavan. Käänsin pääni ja näin vieraan uroksen tulevan luokseni. Uros kysyi nimeäni ja asettui eteeni. Siristin silmiäni hieman ärtyneenä toisen eteen tulosta toivoen tämän väistävän. Päätin olla alkuun kertomatta nimeäni, mutta vastasin toiseen kysymykseen:
"Ei minulla ole juurikaan muuta tekemistä". Seisoin siinä häntä ylhäällä ja korvat hieman luimussa osoittaen toiselle ettei minua kannattanut ärsyttää enempää. Tuuli pörrötti turkkiani ja toi pienen ilon minulle, muttei poistanut kokonaan toisen tuomaa ärtymystä.

//joku tönkkö koska aika loppui

Nimi: Smaun

10.12.2016 21:11
Aza :: Voiny

Tumma ruskeakirjo kuunteli Alfan puhetta ja muiden mielipiteitä. Sillä itsellään ei juuri ollut asiaan mitään ajateltavaa, olihan se siltikin melko tuore jäsen laumassaan. Silti Voinyn hallinnon palauttaminen sen alkuperäisen johtajan jäkeläiselle kuulosti suurinpiirtein oikealta, vaikka joillin olikin asiaan vastaansanomista. Ja jos käytännöllisesti ajateltiin, niin suurempi lukumäärä olisi aina hyväksi, kun jaettiin raja kilpailevan lauman kanssa. Aza ei tiennyt, kuinka monta sutta Kajossa oli, mutta varmasti Novoyen ja Voinyn mahdollisesti yhdistyessä tällä puolen olisi enemmän.
Päätettiin tehdä äänestys. Aza epäröimättä nousi ja käveli yhdistymistä kannattavalle puolelle. Sinne seisahtuen se jäi odottamaan ja huomasi sitten keskelle menneen Smileyn. Narttu höristi korviaan ihmeissään valkoturkkisen haukatessa kiinni omasta hännästään.

Nimi: Umful

10.12.2016 15:29
Kaze - Kajo

Kaze tutkiskeli Voinyn paikkoja edelleen kunnes jokin sai sen pysähtymään ja nostamaan korvansa äkisti. Se oli ärtynyt ulvahdus, joka tuli Kajosta päin. #Voi ei. Tuo ei kuulostanut hyvältä. Olisi kai parasta palata.# se mietti hetken aikaa ja sitten lähti juoksemaan takaisin kohti Kajoa. Kaze juoksi kovaa vauhtia ja mietti samalla mitä sanoisi ulvahtajalle.
Matka ei kestänyt kauaa kun Kajon reviiri häämötti jo ja siellä seisoi susi(Sade). Kaze juoksi Kajon puolelle ja pysähtyi sitten läähättämään noin 3 metrin päähän Sateesta katsoen tuota samalla. #Tuohan on se Särmän seurassa ollut susi.# se mietti ja sitten kysyi "Tuota... Sinäkö ulvoit?"

Nimi: Tatti

10.12.2016 11:43
Sade - Kajo

Tyytyväisesti häntäänsä heiluttaen narttu ravasi Kajon ja Voinyn rajalle. Ensimmäinen tarkastettava rajavahti oli ollut kunnollinen, enää muutama jäljellä. Tämä odotti löytävänsä muita jostakin rajan tuntumasta, siksi suuntaus sinne. Hyväntuulisuus kuitenkin vaihtui hetkessä ärtymykseksi Kajolaisen haistaessa oman laumansa jäljen, joka johti suoraan vihollisleirin reviirille. //Kaze// "Idiootti!" Sade sihahti raivoissaan, ja päästi ärtyneen ulvaisun viestinään yksi ainokainen asia: Takaisin ja heti paikalla. Mikäli toisella ei olisi erikseen annettua tehtävää, rikos olisi yhtä paha kuin Voinylainen Kajon reviirillä. Itse tämä ei lähtisi rajan yli seikkailemaan, vaan tyynnytti yleisilmeensä ja jäi odottamaan. Mokomakin.

Nimi: Tilhi

09.12.2016 23:03
Silmu ~ Voiny

"Hyvä", Silmu sanahti vain, sillä eipä se muuta odottanutkaan. Hopeankirjava jatkoi masenteluaan, mille narttu luimisti kovasti korviaan.
"Sitten korjaat asian, etkä itke siitä minulle. En ole osa veljessuhdettanne". Töks fakta pöytään. Silmua ei innostanut lässyttää toiselle, koska ei se parantanut itsesäälissä rypevää hopeakirjoa yhtään.
Pentu oli tullut Voinysta, koska se haisi voinylaiselta.
"Selvä. Minä vien sen leiriin, etsin sen emon ja hautaan sen", narttu sanahti ääni säröillen.
Nyyti oli kuulemma kuollut.
"Minä näin Nyytin vähän aikaa sitten. Hän oli aivan kunnossa ja sanoi lähtevänsä pois, sillä ei kokenut kuuluvansa tänne", Silmu kertoi sitten hiljaksiin.
"Minä taas... no.. tyttäreni", se aloitti, koska koki jotenkin painavana asiana mainita, että jälkikasvu oli ajankohtainen Silmulle ja Kyötikille. Ehkä Louhi ymmärtäisi sen kautta, että paria sitoi yhteen suuret voimat, ja että niillä oli pieni enkelitytär. Joukshakka.
"Hän ei ikinä saanut nähdä, miltä maailma näyttää", narttu päätti viimein keräten katseeseensa voiman rippeet, ja hetken otus yritti näyttää uhmakkaalta. Uhkaavuus pyyhkiytyi kuitenkin heti pois, ja korvaantui luimistuneilla korvilla ja jalkojen väliin paenneella hännällä.
"Minä... Hyvästi Louhi, ja kaikkea hyvää sinulle elon tiellä", se sitten lausui, kumartui ottamaan pennun hellästi maasta ja katsoi urosta katseella joka tosiaan kertoi näiden olevan mitä todennäköisimmin aivan viimeiset jäähyväiset, sillä Silmu oli vakaasti lähdössä kumppaninsa kanssa pohjoisen kutsua noudattaakseen. Jos Louhella ei olisi enää mitään, narttu läksisi hiljaa häntä riipuksissa ja Uuttia varovasti leuoissaan kantaen kohti leiriä.

Nimi: Umful

08.12.2016 21:08
Kaze ~ Kajo

Voinyn ja Kajon välinen raja oli nyt valkoturkin edessä. Se seisoi tuijottaen pitkälle Voinyn alueelle ja mietti samalla #Pitäisiköhän... Voisinkohan mennä sinne? Hmm... pyörähdän vain vähän ja palaan takaisin. Eihän sieltä ainakaan nyt tule kenenkään hajua.# Kaze lähti ottamaan hitaita askelia Voinyn reviirille. Se katseli uusia maisemia ja rupesi pikku hiljaa innostumaan jolloin vauhti myös koveni. "Wau! Tämähän on upeaa." se sanoi hiljaa itsekseen lähtien samalla hölkkäämään vähän pidemmälle Voinyn reviirille. Ketään ei ainakaan toistaiseksi näkynyt(?) sillä suurin osa voinylaisista susista oli kokouksessa. Innostus vain kasvoi ja kasvoi. Kaze haisteli ja tutki paikkoja innoissaan kuin pentu, mutta piti silti koko ajan varansa ja pysyi tarkkana.

 

©2017 Suden Katse -susiroolipeli - suntuubi.com