Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vapaa on susi ja vapaasti se ulvoo

Pelataan yksikön 1. tai 3. muodossa joko imperfektissä tai preesenssissä. 

Roolauksen alkuun laita hahmosi kutsumanimi ja lauma. Suden Katseessa tekeminen kirjoitetaan ilman mitään merkkejä, puhe "hipsuttimilla", ajatus #risuaidalla# ja muille pelaajille osoitettu viesti //kahdella kauttaviivalla//. 

 
 
 

 

Ulvonta <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lina

17.12.2016 16:51
Ava ~ Kajo

Toinen oli lähdössä ärtyneisyyteni taki. En aikonut pyytää sitä anteeksi, mutta rentoutin olemustani hieman ja sanoin:
"Ei sinun tarvitse lähteä". Kun kerran oli seuraa ei sitä voinut heti vain tyrkätä pois. Taivaalta leijaili lunta, joka piristi mieltäni sillä lumi oli suuri osa elämääni. Pyrähdin nopeasti eteenpäin vähän matkaa. Hypähdin ympäri ja tein leikki kumarruksen toiselle. Heilutin häntääni ja odotin toista leikimään kanssani lumipyryyn. Silmäni loistivat ja suuni oli pienessä hymyssä.

//sori taas lyhyt mut en keksiny muuta


Nimi: Lina

17.12.2016 16:18
Ava ~ Kajo

Toinen oli lähdössä ärtyneisyyteni taki. En aikonut pyytää sitä anteeksi, mutta rentoutin olemustani hieman ja sanoin:
"Ei sinun tarvitse lähteä". Kun kerran oli seuraa ei sitä voinut heti vain tyrkätä pois. Taivaalta leijaili lunta, joka piristi mieltäni sillä lumi oli suuri osa elämääni. Pyrähdin nopeasti eteenpäin vähän matkaa. Hypähdin ympäri ja tein leikki kumarruksen toiselle. Heilutin häntääni ja odotin toista leikimään kanssani lumipyryyn. Silmäni loistivat ja suuni oli pienessä hymyssä.

//sori taas lyhyt mut en keksiny muuta


Nimi: E.M.

14.12.2016 22:48
Kinto - Kajo

Sanojeni perään oli Mishan vuoro kierrättää katseensa ympäristössä ennen kuin suunsa avaamista hän palautti katseensa minuun. Toisen mukaan omaa arvoa oli vaikea ymmärtää, jos pennusta asti on väitetty olevan arvoton. Perään hän tosin lisäsi, että ymmärsi mitä tarkoitin. Sanoista tekoihin oli kuitenkin pidempi matka.
Ja ehkä asia oli niin. Toisten sanoista ei kuitenkaan tarvinnut välittää. Tai ei ainakaan minun mielestäni. Ellei puhuja sitten ollut minä, silloin sanat tulisi kuunnella ja tarkkaan. Ja sehän oli osin ristiriidassa Mishan jatkojen kanssa.
Suden mielestä se kun auttoi, etten kohdellut häntä kuin arvontonta karvakasaa enkä kuulunut 'niihin ylimielisimpiin', joihin toisen uskomuksen mukaan rajavahdit kuuluivat. Jopa pieni hymyn vivahde välittyi hänen ilmeestään, vaikka muuten suden kasvot pysyivätkin vakavina. Oli ristiriitaisuuteen tosin hyvinkin selkeä syy.
"Ei minulla ole syytä kohdella sinua niin. Kuten sanoin, minä pureudun tärkeämpiin asioihin", vastasinkin siten Mishalle melkeinpä lapojani kohauttaen, minkä takia nojasin painoa hieman pois vasemmalta etujalaltani tassua hitusen siirtääkseni. Jos sain katsomani arvostuksen, ei minulla ollut ongelmaa asian kanssa. Eri asia olisi, jos Misha olisi aloittanut kanssani väärällä tassulla. Mutta niin hän ei tehnyt. Siksi sanojanikaan en siihen jättänyt.
"Hyvä kuitenkin jos se auttaa sinua", jatkoin ja samalla etäisyyden otto äänessäni pääsi laimenemaan. Kyllähän minä auttaisin, kunhan auttamiset eivät kääntyisi minua itseäni vastaan tai olisivat minulle haitallisia. Ja siltä tilanne ei tässä hetkessä ainakaan vaikuttanut.
Siten aiemmin sanottu epäsuora tarjous avunannosta oli edelleen voimassa (eli se kun kysyi kiinnostaisiko Mishaa antaa häiriköille opetus). Suuresti auttamisen en edelleenkään nähnyt vaikuttavan millään tapaan asemaani. Tai tiedä häntä vaikka siitä olisi hyötyäkin. Uusi kun laumassa olin enkä ollut vielä voimiani kenellekään todistellut. Toisaalta niin kuin minun pitäisikään todistella.

Nimi: Misha-Kajo

13.12.2016 21:44
Toinen ei heti vastannut vaan sen sijaan tuijotti minua, mikä sai minut epäilemään, olinko sanonut jotakin väärää tai loukkaavaa. Mutta kun uros siirsi pian katseensa sivuun, uskoin, ettei äsköinen tuijottelu ollut tarkoituksellista. Siispä pysyin hiljaa miettien aikoisiko toinen vastata ollenkaan. Lopulta Kinton sanat kantautuivat korviini. Uskoin, että olin ollut oikeassa, sillä valkoinen rajavahti ei vastannut mitään oletuksiini, ettei häntä oltu kiusattu tai syrjitty millään tavalla. Toisen sanoissa oli muutenkin vähän erillainen tunne, ei niin rento kuin aikaisemmin. Olinko loukannut toista jotenkin? En halunnut loukata toista missään nimessä, joten mietin hetken vastaustani, etten vahingossakaan toista hermostuttaisi. Tällä kertaa oma katseeni vaelsi ympäristössä lopulta palaten Kintoon.
"Omaa arvoaan on vaikea ymmärtää, jos on pennusta lähtien väitetty, että on arvoton. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Sen sanominen on vain paljon helpompaa kuin toteuttaminen" vastasin katseen pysyessä toisen kuparinvärisissä silmissä.
"Mutta oikeastaan se, että sinun kaltaisesi rajavahti ei kohtele minua kuin arvotonta karvakasaa, auttaa jo vähän. Luulin että te rajavahdit ja vastaavat olisitte juuri niitä ylimielisimpiä" jatkoin sitten ja pieni hymyn vivahde näkyi muuten vakavissa kasvoissani.

Nimi: Umful

13.12.2016 17:11
Armentos - Kajo

Aatos huomasi toisen hermostuneen hiukan toisen tulosta. Aatos väistyi Avan edestä ja sanoi samalla: "Umm... anteeksi, jos häiritsin." Se laski päätään hieman alas pitäen kuitenkin katseensa valkoturkin silmissä ja jatkoi: "Voin kyllä lähäteäkin. Ei sinun minua taravitse sietää." Pieni hymy levisi sen kasvoille ja se nosti päänsä takaisin ylös.

Nimi: Lina

13.12.2016 14:45
Ava~Kajo

Kuulin jonkun huutavan. Käänsin pääni ja näin vieraan uroksen tulevan luokseni. Uros kysyi nimeäni ja asettui eteeni. Siristin silmiäni hieman ärtyneenä toisen eteen tulosta toivoen tämän väistävän. Päätin olla alkuun kertomatta nimeäni, mutta vastasin toiseen kysymykseen:
"Ei minulla ole juurikaan muuta tekemistä". Seisoin siinä häntä ylhäällä ja korvat hieman luimussa osoittaen toiselle ettei minua kannattanut ärsyttää enempää. Tuuli pörrötti turkkiani ja toi pienen ilon minulle, muttei poistanut kokonaan toisen tuomaa ärtymystä.

//joku tönkkö koska aika loppui

Nimi: Smaun

10.12.2016 21:11
Aza :: Voiny

Tumma ruskeakirjo kuunteli Alfan puhetta ja muiden mielipiteitä. Sillä itsellään ei juuri ollut asiaan mitään ajateltavaa, olihan se siltikin melko tuore jäsen laumassaan. Silti Voinyn hallinnon palauttaminen sen alkuperäisen johtajan jäkeläiselle kuulosti suurinpiirtein oikealta, vaikka joillin olikin asiaan vastaansanomista. Ja jos käytännöllisesti ajateltiin, niin suurempi lukumäärä olisi aina hyväksi, kun jaettiin raja kilpailevan lauman kanssa. Aza ei tiennyt, kuinka monta sutta Kajossa oli, mutta varmasti Novoyen ja Voinyn mahdollisesti yhdistyessä tällä puolen olisi enemmän.
Päätettiin tehdä äänestys. Aza epäröimättä nousi ja käveli yhdistymistä kannattavalle puolelle. Sinne seisahtuen se jäi odottamaan ja huomasi sitten keskelle menneen Smileyn. Narttu höristi korviaan ihmeissään valkoturkkisen haukatessa kiinni omasta hännästään.

Nimi: Umful

10.12.2016 15:29
Kaze - Kajo

Kaze tutkiskeli Voinyn paikkoja edelleen kunnes jokin sai sen pysähtymään ja nostamaan korvansa äkisti. Se oli ärtynyt ulvahdus, joka tuli Kajosta päin. #Voi ei. Tuo ei kuulostanut hyvältä. Olisi kai parasta palata.# se mietti hetken aikaa ja sitten lähti juoksemaan takaisin kohti Kajoa. Kaze juoksi kovaa vauhtia ja mietti samalla mitä sanoisi ulvahtajalle.
Matka ei kestänyt kauaa kun Kajon reviiri häämötti jo ja siellä seisoi susi(Sade). Kaze juoksi Kajon puolelle ja pysähtyi sitten läähättämään noin 3 metrin päähän Sateesta katsoen tuota samalla. #Tuohan on se Särmän seurassa ollut susi.# se mietti ja sitten kysyi "Tuota... Sinäkö ulvoit?"

Nimi: Tatti

10.12.2016 11:43
Sade - Kajo

Tyytyväisesti häntäänsä heiluttaen narttu ravasi Kajon ja Voinyn rajalle. Ensimmäinen tarkastettava rajavahti oli ollut kunnollinen, enää muutama jäljellä. Tämä odotti löytävänsä muita jostakin rajan tuntumasta, siksi suuntaus sinne. Hyväntuulisuus kuitenkin vaihtui hetkessä ärtymykseksi Kajolaisen haistaessa oman laumansa jäljen, joka johti suoraan vihollisleirin reviirille. //Kaze// "Idiootti!" Sade sihahti raivoissaan, ja päästi ärtyneen ulvaisun viestinään yksi ainokainen asia: Takaisin ja heti paikalla. Mikäli toisella ei olisi erikseen annettua tehtävää, rikos olisi yhtä paha kuin Voinylainen Kajon reviirillä. Itse tämä ei lähtisi rajan yli seikkailemaan, vaan tyynnytti yleisilmeensä ja jäi odottamaan. Mokomakin.

Nimi: Tilhi

09.12.2016 23:03
Silmu ~ Voiny

"Hyvä", Silmu sanahti vain, sillä eipä se muuta odottanutkaan. Hopeankirjava jatkoi masenteluaan, mille narttu luimisti kovasti korviaan.
"Sitten korjaat asian, etkä itke siitä minulle. En ole osa veljessuhdettanne". Töks fakta pöytään. Silmua ei innostanut lässyttää toiselle, koska ei se parantanut itsesäälissä rypevää hopeakirjoa yhtään.
Pentu oli tullut Voinysta, koska se haisi voinylaiselta.
"Selvä. Minä vien sen leiriin, etsin sen emon ja hautaan sen", narttu sanahti ääni säröillen.
Nyyti oli kuulemma kuollut.
"Minä näin Nyytin vähän aikaa sitten. Hän oli aivan kunnossa ja sanoi lähtevänsä pois, sillä ei kokenut kuuluvansa tänne", Silmu kertoi sitten hiljaksiin.
"Minä taas... no.. tyttäreni", se aloitti, koska koki jotenkin painavana asiana mainita, että jälkikasvu oli ajankohtainen Silmulle ja Kyötikille. Ehkä Louhi ymmärtäisi sen kautta, että paria sitoi yhteen suuret voimat, ja että niillä oli pieni enkelitytär. Joukshakka.
"Hän ei ikinä saanut nähdä, miltä maailma näyttää", narttu päätti viimein keräten katseeseensa voiman rippeet, ja hetken otus yritti näyttää uhmakkaalta. Uhkaavuus pyyhkiytyi kuitenkin heti pois, ja korvaantui luimistuneilla korvilla ja jalkojen väliin paenneella hännällä.
"Minä... Hyvästi Louhi, ja kaikkea hyvää sinulle elon tiellä", se sitten lausui, kumartui ottamaan pennun hellästi maasta ja katsoi urosta katseella joka tosiaan kertoi näiden olevan mitä todennäköisimmin aivan viimeiset jäähyväiset, sillä Silmu oli vakaasti lähdössä kumppaninsa kanssa pohjoisen kutsua noudattaakseen. Jos Louhella ei olisi enää mitään, narttu läksisi hiljaa häntä riipuksissa ja Uuttia varovasti leuoissaan kantaen kohti leiriä.

Nimi: Umful

08.12.2016 21:08
Kaze ~ Kajo

Voinyn ja Kajon välinen raja oli nyt valkoturkin edessä. Se seisoi tuijottaen pitkälle Voinyn alueelle ja mietti samalla #Pitäisiköhän... Voisinkohan mennä sinne? Hmm... pyörähdän vain vähän ja palaan takaisin. Eihän sieltä ainakaan nyt tule kenenkään hajua.# Kaze lähti ottamaan hitaita askelia Voinyn reviirille. Se katseli uusia maisemia ja rupesi pikku hiljaa innostumaan jolloin vauhti myös koveni. "Wau! Tämähän on upeaa." se sanoi hiljaa itsekseen lähtien samalla hölkkäämään vähän pidemmälle Voinyn reviirille. Ketään ei ainakaan toistaiseksi näkynyt(?) sillä suurin osa voinylaisista susista oli kokouksessa. Innostus vain kasvoi ja kasvoi. Kaze haisteli ja tutki paikkoja innoissaan kuin pentu, mutta piti silti koko ajan varansa ja pysyi tarkkana.

Nimi: Miltu

08.12.2016 19:19
Louhi ~ Novoye

Silmu varmisti, ettei kai Louhi pelastanut Kyötikkiä vain sen takia. ''En. Kyötikin pelastin ihan siksi että..''
Huokaus
''Silloin siteemme oli kuin kahdella veljellä.'' Jälleen raskas huokaus karkasi uroon kurkusta kun korvat lerpahtivat lannistuneina sivuille. Mitä se oli mennyt tekemään? Miksi kaikki meni päin mäntyä? Liian paljon syvällisiä kysymyksiä hukassa olevan suden vastattavaksi. Sitten puheenaihe vaihtui takaisin pentuun, joka oli henkensä heittänyt, uros tunsi enemmän kuin suurta syyllisyyttä asian takia.
''Se tuli Voinysta. Haiseekin Voinylta.''
Niin, pentu oli iloisena saapunut Novoyen sisarlauman puolelta ihmettelemään outoa hajua. Yh, Louhi pyrki olla käymättä tapahtumia kertaallen päässään läpi. Se ei tuntunut hyvältä sitten ollenkaan. Raskas pää nousi sitten aavistuksen ylöspäin kun Silmu mainitsi kuinka mikään ei ollut pahempaa kuin jonkin tärkeän menetys.
''Sinäpä sen sanoit. Minä pikkuveljeni menetin. Hän noin vuoden vanha olisi jos eläisi..''
Nyyti, Netan kanssa samasta pentueesta oleva Louhen pikkuveli, joka ei koskaan ollut terve. Ruskeasilmäisestä tuntui, että jos se olisi saanut toisen kirouksen kaltaisen taudin menemään pois, toisella olisi ollut vielä mahdollisuus elää.
Aliravittu herra sulki silmänsä hetkeksi muistellessaan kun oli vain kerran saanut nähdä Nyytistä sen todellisen puolen. Mustan pennun, jonka katse pyysi apua. Ääni, joka huusi Louhen nimeä juuri ennen kuin sairaus vangitsi nuoren sielun sisäänsä. Pahinta oli, että tämä voinylaispentu oli palauttanut nämä hirveät muistot takaisin Louhen pääkoppaan. Vasta, kun Silmu kysyi, mitä uros aikoi tehdä, tämä havahtui mietteistään ja suuntasi aavistuksen hämmentävän katseensa nartun silmiin.
''En tiedä. Ketään ei minun elämässäni oo, ei aikaa, ei paikkaa. En edes tunne nuorta vainajaa.''

Nimi: Tilhi

08.12.2016 19:01
Silmu ~ Voiny

"Minä olen siitä ikuisesti kiitollinen", Silmu hymähti.
"Mutta hän on myös sinun veljesi, et sinä sitä toivottavasti minun takiani tehnyt..."
Silmu katseli toista hetken vaiti, pyöritteli päätään ja hymähti sitten.
"Ainakin toivon niin", se sanoi Louhen kysyessä, tunsiko hän todella Silmun yhä.
Sitten narttu perääntyi muutaman askelen, katsahti pikkupentua ja katsoi taas Louheen.
"Et ole koskaan odottanut sitä muilta kuin minulta, ehkä se on syy", narttu huokaisi raskaasti. Se ei todellakaan halunnut käydä tätä keskustelua nyt. Pennun ruumiin näkeminen teki pahaa.
"Emo tuskin on Voinyssa, kukaan nartuistamme ei ole kantavana enkä tunne yhtäkään paria". Paitsi sen ja Kyötikin. Kaksikon pikku tyttären menettäminen jääsi yhä kuin suoraan sisimmän läpi työnnetty jääpuikko. Silmu näki päässään kosken kuohut, kun se nappasi pienen suden syliinsä ja kuljetti sen kauas pois emonsa tassujen ulottuvilta. Narttu värähti taas ja katsoi Louheen, ja tällä hetkellä olisi voinut melkein kuvitella että pentu olisi ollut sen oma. Niin paljon tuskaa mahtui sen silmiin.
"Emo parka... mikään ei ole yhtä kamalaa kuin menettää jotain niin tärkeää", narttu sanoi hiljaa ja puhalsi lämmintä ilmaa elottoman sudenalun poskelle.
"Etkö tiedä ketään emoa Novoyessa? Ei pentu ole voinut taivaaltakaan tippua". Niin. Missä oli äiti? Suru kaikkosi hiljaksiin nartun silmistä, kun ruskeakirjo taas kovetti itsensä. Se ravisti kevyesti päätään ja kohotti taas ryhdin Louhea katsellakseen.
"Mitä aiot tehdä?".

Nimi: Tatti

08.12.2016 18:51
Sade - Kajo

Kylläisenä ateriasta narttu asettautui mukavasti makuulle silmäillen toista hyväntuulisena. Jaahas, vain yksi vahdeista oli tuttu ja toiset teillä tuntemattomilla... Urakka saattaisi kenties kestää pidemmän aikaa, mutta eiköhän siitäkin selvittäisi kunnialla. Tämän katse kiinnittyi hetkeksi toisen virnisteleviin kasvoihin, mutta kääntyi nopeasti pois sen kohdatessa omet ajatuksensa. Mietteisiinsä vaipumisen sijaan susi tamppasi hännällään lumista maata, ja päästi syvän huokauksen purkautumaan keuhkoistaan. "Mikäli sinulle vain sopii, lähtisin suorittamaan tehtävääni?" Mikäli narttu saisi myöntävän vastauksen, tämä nousisi ylös ja sukeltaisi metsän pimeyteen heilauttaen häntäänsä hyvästiksi.

Nimi: Miltu

08.12.2016 18:43
Louhi ~ Novoye

Uros huokaisi kun Silmu oli sille huutanut.
''Ja oletat minun katsovan hyvällä silmällä vierellä kun en saa kiitosta siitä että pelastin miekkosesi hengen Siran jäljiltä, jätin teidät rauhaan..''
Harmaakirjo puhui matalalla äänellä Silmun laskiessa käpälän tämän rinnukselle.
''Tunnenko?''
Totta puhuen Louhi ei enää tuntenut Silmua. Ei ystävänä, ei perhetuttuna, etäisyys oli erottanut uroon erilleen muusta maailmasta. Tai, no, siltä soturista itsestä tuntui.
''Etsiä itselleni oma, heh, elämäni rakkaus? Hehe.''
Naarmukasvoisen hekottelu oli lähinnäkin epätoivoista ja siitä paistoi se totuus, ettei Louhi uskonut moiseen 'ihmeeseen' niinsanotusti.
''Miksi odottaisin kenenkään pitävän minusta, ei kukaan koskaan pitänyt minusta sillä tavalla, miksi sitten nytkään? Ei narttuja edes ole missään.''
Viimeksi kesällä Louhi oli tavannut sen parantajanartun Novoyesta, joka sekin oli tahtonut vain pelkkiä seittejä kun uros oli puhdistanut asuinkoloaan jossain syrjäseuduilla. Huokaus karkasi suurikokoisen herran suusta.
''Joskus toivon että matkustaa voisin vuosien taa. Silloin kun olin nuori ja huoleton, saatoin juosta vaan..''
Oho, oho. Ei kai Louhi nyt sentään antanut puhevikansa näkyä? Totta puhuen se ei jaksanut enää peitellä sitä, vaikka monet olivat sitä sen takia pilkannutkin friikiksi ja virheeksi. Silmu kuitenkin tiesi, että riimittäen herra oli pienestä pitäen puhunut, turha oli edes yrittää teeskennellä etteikö se edelleen olisi osa novoyelaista urosta.
''Pennulla varmasti perhe on, niiden päivä tulee olemaan onneton, mutta totuus ei ole olematon..''
Louhi huokaisi raskaasti. Miksi kaikki tuntui niin hirveältä. Milloinhan viimeksi se oli edes hymyillyt tai edes tuntenut hyvää oloa? Vaaleanruskeiden silmien katse vältteli ammuttua ruumista, ei Ellan ja Mykän poika nähnyt siinä mitään muuta kuin Nyytin, joka oli sekin todennäköisesti kuollut..

Nimi: Tilhi

08.12.2016 18:28
Silmu ~ Voiny

Narttu tuuppi yhä hellästi pentua kuonollaan, mutta äkkiäkös sen katse kohosi urooseen, kun se aloitti aivan helvetillisen rääkynän siitä, miten se ei koskaan kelvannut Silmulle.
"Louhi!" se murahti raivonpuuskansa vallassa toisen lopetettua, ja asteli varovasti pennun ohitse kohti urosta leimuavine silmineen.
Narttu kipitti aivan toisen lähelle katseen komentaessa toista, että olisi ehdottomasti kaikista parhainta urokselle itselleen, jos se pysyisi paikallaan ja hiljaa. Sitten se varoittamatta ottaisi ja läimäisisi hopeankirjavan poskea kovalla voimalla, mutta nappaisi sitten suuren uroksen leuan alta kiinni ja kääntäisi tämän kasvot saman tien kohti itseään(?).
"Mene jo jumalauta itseesi!" se aloitti matalalta muristen.
"Pentu on menettänyt henkensä, ja MITÄ sinä teet?!". Raivo nartun silmissä oli polttava kuin hehkuva rauta, mutta mukana oli jotain vierasta tunnetta jota narttu ei osannut edes selittää. Katkeruutta? Katumusta? Ehkä.
"Helvettiäkö sinä nyt tällä edes yrität? Minä käsitän kyllä, että sinuun sattuu mutta ihanko tosissasi kuvittelet tilanteen paranevan sillä että tulet tänne huutamaan minulle siitä että elän omaa elämääni?!". Korvat olivat liimaantuneet niskaan, mutta ääni ei ollut enää kohonneena ylimpiin svääreihin. Oikeastaan sävy oli kovinkin rauhallinen. Tässä vaiheessa Silmu mielellään irrottaisi otteensa toisen leuasta laskisi tassun toisen rinnalle, katse yhä toisen silmissä.
"Ole kiltti, Louhi. Minä välitin sinusta ihan todella. Välitän vieläkin. Mutta sinä tunnet minut, ja minä tunnen sinut. Kyllä sinä tiedät, että olen uskollinen Kyötikille ja rakastan häntä yli kaiken. Sinä tiedät, ettei tuo huutaminen auta, varsinkaan pennun kustannuksella. Älä yritä saada minua tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että seuraan sydämeni ääntä.". Silmun ääni oli nyt jo pehmeä ja hiljainen, ja nyt se vetäisisi tassunsa pois mikäli olisi sen alunperinkään saanut siihen laskea.
"Minä pyydän. Lakkaa jo. Etsi itsellesi joku, joka kykenee olemaan rakkautesi arvoinen, mutta älä enää syyllistä minua siitä, että en kykene vastaamaan tunteisiisi".

Nimi: Miltu

08.12.2016 18:14
Louhi ~ Novoye

Hopeaturkki otti askeleen taaksepäin kun toinen käski sen olla hiljaa oikein irvistyksen kera. Uros kuunteli toisen vihaista puhetta, ja tuntui, kun maailma olisi rikkoutunut sen alta, ja novoyelaisherran hengitys tiheni ja kävi raskaammaksi mitä enemmän Silmu lateli sanoja taivaalle.
''Pitihän se arvata. Minä en koskaan ollut sinulle mitään. Et koskaan pitänyt minusta. Halusit minusta vain eroon. ''
Tuntui kuin sanoja olisi tullut Louhen suusta vastoin tuon tahtoa, se saattoi tuntea sydämensä hakkaavan kovemmin kun koskaan aikaisemmin, samalla, kun ensimmäiset, suolaiset kyyneleet valuivat sen kolhoille poskille tuon tuijottaessa vaaleilla silmillään toista.
''Kyötikki oli aina sinulle se parempi vaihtoehto! Olisi parempi jos olisin KUOLLUT! Sinun ei koskaan olisi tarvinut tietää siitä, että viaton pentu kuoli pelastaakseen minut, olisit voinut elää rauhassa sen unelmauroosi rinnalla hymyillen ja nauttien jokaisesta hetkestä. Kumpa se hemmetin ihminen olisi ampunut minua suoraan keskelle sydäntä. Niin, sitten olisi tämäkin ohi!! ''
Hopeakirjo suorastaan tärisi eikä edes yrittänyt peitellä katkeruuden kyyneliään. Kaikkensa se teki ollakseen mahdollisimman hyvä laumalainen ja susi muille, ja tämä oli sen palkka.

Nimi: Tilhi

08.12.2016 18:05
Silmu ~ Voiny

Metsästäjä tapahtui. Silmu katsoi pientä ruumista värähtäen kuvotuksesta tekoa kohtaan. Louhi sydämistyi Silmun toisesta kysymyksestä, johon beeta vastasi singahtamalla jaloilleen ja pörhistämällä niskaturkkiaan.
"Hiljaa!" se räsähti häntä kohoten kohti taivasta. Pikkunarttu astui yhden askelen pennun ohitse ja irvisti urokselle.
"Miksi hemmetissä sinä sitten toit pennun tänne!? Mitä minun nyt sitten PITÄISI luulla?" Silmu kirahti. Sen katse löi tulta, ja aivan toisen laista kuin joskus aikoinaan. Louhi oli ehkä hetkeksi, aavistuksen, voittanut Silmun sydämen puolellensa, mutta se aika oli ohitse ja uros oli pelkkä... uros. Silmun teki sitä paitsi pahaa nähdä kuollut pentu, eikä uroksen resuinen ja nyt jo uhkaavaksi muuttunut olemus antanut paljon pehmenemisen varaa.
"Sen teen", se vielä murisi uroksen lausuessa loppuun vain käskyn unohtaa.
"Mitä apua sinä oikein enää tarvitset?" narttu jatkoi värittömästi ja kumartui vielä kerran koskettamaan Uutin ruumista, kuin voisi jotenkin tuuppia pennun hereille. Yhh..

Nimi: Miltu

08.12.2016 17:58
Louhi ~ Novoye

Laihtunut hopeaturkki käänsi päätään, kuullessaan jonkun lähestyvän. Vaan auta armias kuinka uroon pupillit pienentyivät ja lihakset jännittyivät kun tulija onkin Silmu itse. Hetkeen kolhokasvoinen ei saanut sanaakaan suustaan, vaan tuijotti vuoron perään saapunutta narttua ja Uutin ruumista, kunnes tajusi väistää jotta toinen saattaisi tutkia ruumista tarkemmin. Silmu kysyi, mitä pennulle oli tapahtunut.
''M-metsästäjä tapahtui.''
Louhi vastasi suorastaan värisevällä äänellä. Ei kai toinen luullut urosta itseään tappajaksi? Ruumiissa oli aivan selvä luodin jälkikin. Silmu ei selvästikään ollut iloissaan asiasta, vaan kysyi vielä kertaalleen, mitä tämä merkitsi.
''KUULEHAN! Näytänkö siltä että voisin tappaa pennun? Missä näet minussa verta? Mitä sinä luulet että minä olen!! ''
Louhen turkki oli pörhistynyt, sydän hakkasi ja uroon suurikokoinen, joskin aliravittu ruumis oli selvästi jännittynyt, kunnes hetken hiljaisuuden jälkeen runoilijasielu tuhahti ja käänsi päätään irrottaen katseensa toisen silmistä.
''Unohda.''
Mikään ei onnistunut, hemmetti soikoon!

Nimi: Tilhi

08.12.2016 17:44
Silmu ~ Voiny

Narttu katseli tyytyväisenä, kun lauma otti paikkansa sen kumppanin ja sen puolelta. No, osa oli toki vastaan, mutta sehän oli ymmärrettävää. Näillä näkymin muutos tulisi kuitenkin tapahtumaan. Joukon reunassa seisoskeleva pariskunta oli juuri aloittamassa puheenvuoroa, kun Silmaril kohotti yllättäen korvansa kuullessaan vaimeaa ulinaa. Se katsoi kysyvästi Kyötikkiä, joka oli liian keskittynyt laumalaisten laskentaan, ettei huomannut ko. ääntä. Silmu käänsi päätään, kuulasteli ja oli kuulevinaan vielä jotakin muuta...
"Kyötikki? Minä kuulin jotain omituista. Lähden katsomaan", narttu kuiskasi. Uros kurtisti kulmiaan, mutta nyökkäsi pienesti ja niinpä pikkuruinen narttu läksi matkaan puiden lomaan, Kyötikin jäädessä lauman luo.

Ruskeankirjava puikkelehti männynrunkojen lomitse kuin kissa, eikä sillä kestänyt kauaa todeta, että joku siellä tosiaan oli.
Se pölähti paikalle tassut lunta pöllyttäen, ja jarrutti niin äkisti että meinasi kaatua. Samassa nartun katse lukkiutui välittömästi hopeankirjoiseen, ja tämän jaloissa makaavaan pieneen ruumiiseen.
"Louhi?" narttu kuiskasi hiljaa, katse kiinnittyneenä veriseen pikkuruiseen suteen. Muistot Joukshakasta vyöryivät päälle kuin hyökyaalto, ja ajattelematta narttu syöksähti kohti runoilijasutta ja tämän hangelle laskemaa kantamusta ja kumartui sitten pennun puoleen.
"Mitä sille on tapahtunut?!" Silmu rääkäisi silmät kauhua tulvillaan. Mikäli Louhi ei olisi nartun juostessa ymmärtänyt jo väistyä kauemmas pienen ruumiin luota, olisi Silmu tässä vaiheessa tehnyt kehonkielellään selväksi, että vaati urosta perääntymään. Se tutkiskeli hiljaa ja varovasti kuonollaan pienokaista, yrittäen paikallistaa mikä pennun oli tappanut.
"Louhi, mitä tämä merkitsee?!" se vielä ulvahti vaimeasti ja nyt jo kohottaisi päänsä ylös, silmät siristyen julmasti ja niiden katse pyrkikin naulitsemaan Kyötikin veljen siihen paikkaan. Oliko uros TAPPANUT pennun? Kuka sitten olikaan huutanut apua? Missä ulvoja oli nyt?

Nimi: E.M.

06.12.2016 20:50
Uutti - Voiny

Liikkeelle lähdettyäni en sitten ehtinyt tajuta edes mitä tapahtui. Ilmassa kajahti kovaääninen pamahdus, minkä jälkeen - melkeinpä saman tien - tunsin sivusta tulleen iskun. Kipua en varsinaisesti tuntenut vaan ainoastaan sen rintakehän tienoille osuneen paineen, jonka voima lennätti minut kesken juoksuaskeleeni kyljelteni lumeen makaamaan vain matkan päähän harmaasta sudesta(Louhi).
Maahan osumisiani tosin tuskin edes tiedostin. Tuskin ehdin edes ajatella mitään. Maailma vain pimeni avoimesta katseestani huolimatta, enkä siten lumiseen maahan makuulle jäätyäni kyennyt yrittämään vetää henkeä. Ei minusta ollut jäljellä tarpeeksi moiseen tekoon luodin revittyä tiensä rintakehäni lävitse. Ainoastaan pienen rintakehäni saattoikin havaita painuvan hieman kasaan kuin uloshengittäessä viimeisen ilmanrippeen kadotessa kurkun kautta keuhkoistani.
Siinä vaiheessa kaikki oli sitten jo liian myöhäistä. Metsästäjän pakeneminen, Louhen paniikki ja minun mukaansa nappaamiset jäivät täysin eloni jälkeiseksi tapahtumiksi, eivätkä pienet tassuni saaneet kasvaa täyteen mittaansa. En saanut tehdä äitiäni ylpeäksi.

//RIP Uutti//

Nimi: Miltu

06.12.2016 20:12
Louhi ~ Novoye

Selvästi hämmentynyt voinylainen lähti honteloilla jaloillaan pakenemaan kohti kotilaumansa rajaa, ei kuitenkaan tarpeeksi nopeasti. Penikka nimittäin juoksi juuri siinä kohtaa Louhen ohi, kun metsämies otti ja ampui juuri siten, että tuntemattomaksi jäänyt penikka todennäköisesti ottaisi osuman Louhen edestä(?)
PAM
Laiha, hopeanharmaa uros oli ennättänyt väistää metsästäjän luotia, mutta pentu ei. Kylmä, metallinen ja pieni mutta tappava luoti oli osunut aivan liian nuoreen pentuun, joka makasi nyt elottomana maassa vähän kauempana Louhesta. Maastopukuinen metsämies oli jo lataamassa asettaan uudemman kerran, mutta luodit olivat loppuneet, ja niin tuo tappaja lähti omiin matkoihinsa juosten niin nopeaa kuin saattoi.
Louhi jo hetken luuli kuolleen, kunnes avasi toisen, vaaleanruskean silmänsä ja huomasi olevansa yhä elävien kirjoissa. Hätääntyneenä kolhokasvoinen soturi nousi vankoille jaloilleen ja näki surukseen ensimmäisenä maassa makaavan, elottoman ruumiin. Kovasti täristen Louhi asteli hitain, hiljaisin askelin hontelojalkaisen ruumiin luo. Silmien katse oli lasittunut ja eloton. Jälleen saattoi parhaassa iässä oleva uros nähdä Nyytin tässä elottomassa pennussa.
''Ei.. se oli minun syyni.. EI!!''
Naarmuisille poskille alkoi valumaan suolaisia kyynelpisaroita, kun raskaasti hengittävä Louhi saattoi tuntea paniikin ottavan hallun sen omasta kehosta.
Hätäisenä harmaankirjava otti ruumiin leukojensa väliin ja lähti juoksemaan täyttä vauhtia kohti Voinyn reviirin keskustaa. Alue oli uutta ja tuntematonta, maisemat tuntuivat vaihtuvan koko ajan, kun aliravittu soturi kovaa puuskuttaen yritti etsiä ketä tahansa Voinyn sutta. Louhi ei kuitenkaan ollut kovinkaan atleettinen, ja sen oli pakko pysähtyä ja laskea eloton pentu leuoistaan maahan.
''APUA!! KUKA TAHANSA, JOKU!! AUTTAKAA!!''
Louhi huusi täyttä kurkkua niin että oikein sattui, sen silmien punoittaessa. Huuto oli kovin luja, ehkä kenties joku tarkkakorvainen saattaisi kuulla avunhuudot, uros oli nimittäin vain pienen matkan päästä kokouspaikkaa itse siitä kuitenkaan tietämättä. Se tarvitsi apua.

//Elii jos haluaa, nii voi pelata hahmonsa kuulemaan Louhen hätähuudot vaikka vaimeena jos haluaa. Pakko ei oo, mutta oishan se ihan jännää ja dramaattista ku se tuolla on Uutin ruumiin kans. //

Nimi: E.M.

06.12.2016 19:46
Uutti - Voiny

Rajan toisella puolen seisonut laiha, harmaa susi(Louhi) ei tuntunut haistaneen samaa hajua kuin minä, tai niin ainakin toiselta palautuneesta kysymyksestä päättelin. Toisaalta olihan susi vaikuttanut muutenkin olevan kuin ajatuksissaan. Siksi mieleeni nousikin, olinko kysymykselläni häirinnyt toista.
Suoranaisesti tilannetta en kuitenkaan ehtinyt pahoitella, sillä sanojensa perään vieras susi kohotti aavistuksen päätään ja taisi ilmaa nuuhkaistessaan tunnistaa hajun. Siinä välissä itsekin oudon hajun nimittäin saatoin taas haistaa, mutten edelleenkään tiennyt mistä se kertoi tai tuli. Ilmeisesti harmaalla sudella oli kuitenkin arvaus hajun alkuperästä, sillä hätääntyneen kuuloisena susi mainitsi 'ihmisiä'.
Minä en kuitenkaan ollut 'ihmistä' aiemmin tavannut eikä äitikään ollut suuremmin mistään moisesta puhunut(?). Niinpä en ymmärtänyt, mitä oli tapahtumassa, lähinnä toisen hätäännys nostatti vain epävarmuuden mieleeni. Mättäissä maannutta ihmistä en osannut katseellani mitenkään erityisemmin havaita(jos pysyy sillain suht.aloillaan kuitenkin), vaikkakin oudot kilahdukset kuuluivat juurikin samaisesta suunnasta ja samaiseen suuntaan myös harmaa susi katsahti ennen karjaisujaan.
'PAKENE', toinen tuli nimittäin karjaisseeksi yhtäkkiä. Ja tokihan se sitten nostatti hätäännyksen minunkin mieleeni, mitä kautta paniikki vilahti kasvoillani. En vain tiennyt, mihin minun olisi pitänyt paeta. Tai mitä minun olisi pitänyt paeta. Lisäksi osin hätäännykseeni taisi sekoittua toisen karjaisun nostattama pelko, sillä en minä moisiin ollut tottunut. Niinpä saadessani hontelot jalkani liikkeelle unohdin jo, mistä suunnasta kilahdus oli kuulunut, ja tietämättäni ryntäsin juoksuun metsästäjän suuntaan enkä hänestä poispäin(?). Toisaalta sentään suoraan mättäissä maannutta metsästäjää kohden en juossut, vaan hänen suunnasta kuitenkin hieman viistoon kuin pyrkiäkseni kauemmas rajalta(?).

Nimi: Miltu

06.12.2016 16:24
Louhi ~ Novoye

Jostain Voinyn puolelta saapui pieni pentu, joka pysähtyi muutaman metrin päästä kolhokasvoisesta susiherrasta. Hetken aikaa Louhi katsoi toista sanomatta mitään, sillä uros saattoi sielun silmin nähdä sairaan pikkuveljensä tässä tuntemattomassa pupsissa. ''Nyyti..''
Nuoren soturin hourailu saattaisi olla hämmentävää tuntemattomalle penikalle, joka ei tätä naarmukasvoista runoilijaa tuntenut edes nimeltä. Mietteistään Louhi kuitenkin heräsi kirjavan pennun mainitessa oudon hajun.
''Mikä outo haju?''
Ruskeasilmäinen kohotti aavistuksen päätään ylöspäin ja antoi pikimustan kirsunsa poimia kaikki mahdolliset vainut ympäristöstä. Haalistuneiden susien hajujen seasta kuitenkin erottui uhkaavana tuore ihmisen haju.
''Ihmisiä!''
Juuri kun hopeaturkkinen ehti asian hätääntyneenä mainita, huomasi se täysiin maastovarusteisiin pukeutuneen, yksinäisen ja koirattoman ihmisen mättäissä makaamassa. Salametsästäjän kantaman metallisen aseen piippu oli Louhen ja tämän vieraan pennun välissä, mikä hämmensi panikoitunutta urosta entisestään. Pian ihminen kuitenkin suuntasi tappavan aseensa kohti novoyelaissoturia, Louhi saattoi kuulla kilahtelevan äänen kun metsästäjä valmistautui ampumaan ja riistämään runoilijan yksinäisen sielun..
''PAKENE''
Uros karjahti voinylaispenikalle. Se ei antaisi itselleen anteeksi jos tuo kirjava lapsi joutuisi kuolemaan hopeaturkin puolesta..

Nimi: E.M.

06.12.2016 00:35
Uutti - Voiny

Matkani jatkuessa kohti rajaa toisen lauman(Novoye) tuoksun lisäksi olin haistavinani kirsussani myös vieraan suden(Louhi?). Ja ehkä sen myötä minun olisi pitänyt hidastuttaa askeleitani, mutta täysillä menossa ollut uteliaisuuteni ei antanut minun tehdä moista.
Laihan, harmaan suden(Louhi) kuitenkin edessä päin nähdessäni(?) askeleeni sitten pysähtyivät ja katseeni jäi hetkeksi toiseen. Mielikuvani mukaan haju kun tuli jostain täältä päin, mutta tuliko se kenties tuosta sudesta? Pienesti ilmaa nuuhkiessani siltä asia ei kuitenkaan vaikuttanut. Siten uteliaisuus pakotti minua menemään vieläkin lähemmäs.
Toista tosin lähestyin varoen. Suoraan vieraan suden luokse menemisen sijaan kiersin hieman kaarevalla linjalla, kunnes muutaman metrin päässä rajasta uskalsin avata suuni.
"Sieltäkö se outo haju tuli?", kysyin sitten, minkä perään pysäytin askeleeni rajan reunalle. Aiemmin jo kadonneen hajun uudelleen löytääkseni nuuhkutin kuitenkin ilmaa ahkerasti ja oikein kurotin päätäni rajan ylitse kuin arvioidakseni tuliko haju ihan toisen lauman puolelta asti. Koko olemukseni oli pentumaisen utelias ja pehmeiden eleideni kanssa jopa varovainen, mitä kautta en osannut olettaa toisen pahastuvan kyselyistäni.

 

©2017 Suden Katse -susiroolipeli - suntuubi.com