Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vapaa on susi ja vapaasti se ulvoo

Pelataan yksikön 1. tai 3. muodossa joko imperfektissä tai preesenssissä. 

Roolauksen alkuun laita hahmosi kutsumanimi ja lauma. Suden Katseessa tekeminen kirjoitetaan ilman mitään merkkejä, puhe "hipsuttimilla", ajatus #risuaidalla# ja muille pelaajille osoitettu viesti //kahdella kauttaviivalla//. 

 
 
 

 

Ulvonta <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Joker

07.02.2017 13:53
Yötuuli - erakko

Toxin tahtoi lähteä Yötuulen matkaan. Kupariturkki mietti, miksi pentu oli päättänyt niin ja katuikin jo ehdotustaan. Se kuitenkin oli jo myöhäistä.
Yötuuli nosti päätään ja katsoi taakseen. "Ajattelin suunnata noiden jälkien suuntaan", se selitti ja kääntyi ympäri, heilauttaen häntäänsä merkiksi, että pentu seuraisi. Yötuuli haisteli hankea, mutta jopa siitä oli vaikeaa saada vainua tässä tuulessa.
Jos ilma yltyisi myrskyksi, olisi paras odottaa sen laantumista ja metsästää sitten. Sitä paitsi, eihän saaliskaan varmasti liikkunut lumimyrskyssä. Yötuuli piti Toxinia silmällä ja yritti huomioida, jos tuo näyttäisi kylmettymisen merkkejä(?). Silloin olisi paras pysähtyä ja etsiä suojaa.
Tietämättään Yötuuli kulki koti Kajon rajaa(?). Tässä tuulessa jopa laumojen rajat haalenivat ja sekoittuivat.

Nimi: Muro

05.02.2017 18:17
Jassa – Novoye

Kira kehotti urosta syömään hänen pyytämäänsä saalista. Vaikka Jassa tiesi että syöminen kannattaisi, hän pudisti päätään.

”Ei kiitos. Söin vasta.”
Jassa tuijotti ilmeettömänä ja liikkumatta komentajaansa, kun huomasi ensimmäisten lumihiutaleiden putoilevan hiljaa taivaalta. #Tosiaan, tyyntä ennen myrskyä.# Uroon mieli oli tyhjä, täynnä tahtoa voittaa yhden hukan tuijotuskisa. Pian lunta tuli jo suhteellisen paljon, ottaen huomioon että alle minuutti sitten oli ollut täysin kirkasta. Uros tunsi silmiään räväyttämättä kuinka tuuli yltyi hiljalleen hänen niskaturkkiaan vasten, ihan kuin luonto haluaisi varoittaa jostain. Jassa tiesi olevansa syvällä metsässä, joten ehkä puiden pitkälle kurottelevat oksat suojaisivat heitä osalta lumisadetta. Sitten tajunta iski häneen kuin kivi. #Jos emme nyt palaa, tuuli ja lumisade vievät jäljet takaisin.#

”Kohta alkaa myrsky.” Hukka tiesi sen olevan heikko keskustelun aihe, mutta se tuntui ajankohtaiselta - etenkin jos halusi pois luonnonvoimien tieltä.

Nimi: Rölli

05.02.2017 15:46
Toxin - Erakko

Toxin kuunteli pää kallellaan Yötuulen lyhyttä kertomusta synnyinperästään. Pentu nyökkäsi päätteeksi muttei sanonut mitään. Millaistakohan olisi olla laumassa ja jakaa kaikki asiansa muiden kanssa? Ajatus puistatti päätä, Toxin ei ainakaan pystyisi siihen. Jopa sillä oli omia jakamattomia salaisuuksia.
Lumisade toden totta yltyi. Miten, säähän näytti vielä hetki sitten siedettävältä? Toxin puhahti ja puisteli päätään. Pentu oli juuri vastaamassa Yötuulen kysymykseen kun susi käveli pois. Ei Toxin kehdannut enää perään huutaa. Punaturkkinen oli oikeassa, ehkä sitä pitäisi palata kotio. Onkohan emo jo tullut? Mitäköhän hän oli tuonut mukanaan?
Hetken aikaa takaisinpäin asteltuaan Toxin huomasi ettei hänen jälkensä näkyneet hangessa. Nyt kun oli kohtuullisen pimeääkin, mikään valo ei heijastunut edes pieniä kuoppia vasten. Pentu luimisti korviaan. Pitäisikö lähteä takaisin etsimään Yötuuli? Samassa punaturkkinen jolkottelikin Toxinin jälkiä pitkin, ja pennun huomatessaan se kiihdytti vauhtiaan(?). Toxin tunsi huojennusta, mutta vakavoitui sitten kun Yötuuli aloitti asiansa.
Toxin mietti hetken, vain muutaman sekunnin, sitten se rykäisi kurkkuaan ja nyökkäsi tietäen itsekkään mille. Päätös tuli kuin automaattisesti.
"Tulisin mielelläni mukaasi", se vastasi lyhyesti. "Minne mennään ensimmäisenä?" Häntä pienesti heiluen Toxin odotteli vastausta.

Nimi: Joker

04.02.2017 18:29
Yötuuli - erakko

Toxin vastasi Yötuulen kysymykseen, johon narttu hymähti huvittuneesti. Häntä heilahtaen kupariturkki jatkoi saaliin etsintää. Metsässä risteili paljon hajuja. Uudempia ja vanhempia. Lumessa näytti olevan niin porojen, jänisten, myyrien kuin ilveksenkin jäljet.
Toxinin kysymykselle Yötuuli väräytti korviaan. Sen liikkeet pysähtyivät kokonaan. Erakko käänsi katseensa pentuun. "Synnyin yhteen kolmesta laumasta.. Mutta olen elänyt täällä yksin jo kauan aikaa", se kertoi, korvat rennosti luimussa.
Hetkeen ei kupariturkki sanonut mitään, tuijotti vain maahan. Lopulta se kuitenkin nosti katseensa taas Toxiniin. "Tuota... Olen tässä lähdössä metsälle. Pitäisikö sinun palata kotiisi?" Yötuuli sanahti lempeästi ja otti jo muutaman askeleen pois.
Tuuli puhalsi voimakkaasti kuparista turkkia, saaden kylmät väreet kulkemaan suden siron kehon läpi. Se laski päätään, huokaisi, ja palasi pennun luo(?). "Hyvä on... Minun ei pitäisi varmaan tehdä tätä mutta... Voin saattaa sinut pesällesi tai.....voit myös tulla mukaani, jos tahdot", erakko kertoi ja katsoi Toxinia tiukasti. Tuuli puhalsi kylmästi ja iski teräviä lumihiutaleita Yötuulen kasvoihin, kuin sadat pienet neulaniskut.

Nimi: Rölli

30.01.2017 10:30
Toxin - Erakko

Toxinin katse nousi sitä mukaa kun Yötuuli nousi seisomaan. Vaaleaturkkinen kuitenkin istui yhä aloillaan. Lumihiutaleita tosiaan alkoi tipahdella taivaalta, ja sitä mukaa kun niitä korvanlehtien päälle laskeutui, Toxin ravisteli päätään saadakseen ne pois. Sitten Yötuuli esitti jälleen kysymyksen, johon Toxin kallisti päätään virnistäen.
"Kuten sanoin, minulla on tylsää. Nälkä minulla ei ole, mutta pieni suupala ei olisi ollut pahitteeksi. Ja itsehän en tassujani likaa", pentu vastasi huulian lipaisten myöntämättä, ettei hänen ikäinen sudenalku vielä voinut osata saalistaa. "Mutta entäs sinä? Oletko täältä päin vai pelkkä ohikulkija?"

Nimi: Joker

29.01.2017 16:58
Yötuuli - erakko

Pentu kertoi nimensä, johon Yötuuli nyökkäsi. Sen ei tarvinnut tietää pennun synnyinnimeä, joten jatkokysymyksiä ei seurannut. Ruosteenruskeat korvat värähtivät ja kääntyivät eteenpäin, kun Toxin puhui. Pesä oli kuulemma 'tuolla jossain', mikä sai Yötuulen korvat kääntymään hieman luimuun.
Emo oli siis hankkimassa ruokaa jälkikasvulleen, joten Toxin oli livahtanut omille teilleen(?). Hetken mietittyään Yötuuli päätteli Jinxin, Bennyn ja Alénirin olevan Toxinin sisaruksia, mahdollisia emon ystäviä tai joitakin muita susia, jotka kenties pitivät seuraa pennulle. Narttu ei kuitenkaan aikonut kysellä asiasta.
Kupariturkki laski päänsä tassujensa päälle ja hymyili huvittuneesti Toxinin aivastellessa. Yötuuli vilkaisi taivaalle. Oliko lumisadetta sittenkin tulossa, vai puutko ne vain karistelivat lunta? Nimittäin lisää hiutaleita alkoi leijailla ilmasta, laskeutuen hennosti kupariselle turkille. Yötuuli nousi seisomaan ja ravisteli turkkiaan. "Toivotaan niin. Muuten emosi alkaa huolestua", se sanoi ja nuuhki hangen pintaa.
Häntä rennosti alaspäin roikkuen se alkoi jälleen etsiä merkkejä riistasta. Se ei kuitenkaan lähtenyt pois Toxinin luota. Kupariturkki vilkuili pennun suuntaan ja tarkkaili tuon tekemisiä(?). Milloin viimeksi Yötuuli oli leikkinyt? Nyt kun se alkoi miettiä asiaa, sen mahaa kiersi. Se oli varmaan ollut samoja ikiä Toxinin kanssa.
"Jos emosi on metsällä, miksi ajattelit varastaa minulta saaliin?....Jos sellaisen olisin siis saanut napatuksi aijemmin", Yötuuli kysyi nuuhkien ilmaa, kääntyen sitten pennun puoleen vastauksen kuullakseen(?).

Nimi: Rölli

29.01.2017 15:38
Toxin - Erakko

Pentu piti vakavan ilmeensä, mutta toisen puhuessa se kallisteli päätään aavistuksen. Toxinia ihmetytti hetken aikaa miten myyriä muka olisi vaikea saalistaa. Hän oli kerran nähnyt kuinka kettu sen oli mallikkaasti suorittanut, ja siitä lähtien naaras oletti ettei pikkuhiiri voinut kovin vaikea saalis olla.
Punaturkkinen esittäytyi Yöntuuleksi ja kysyi Toxininkin nimeä.
"Kutsun itseäni Toxiniksi äksällä, mutta synnyinnimeni on pidempi. Pidän enemmän Toxinista", pentu vastasi katsellen samalla kuinka Yöntuuli pisti maate. Punaturkin katseen harhaillessa jonnekin Toxin rapsutti kutisevaa korvallistaan takajalalla, nousi sitten ravistelemaan turkkiaan ja istui takaisin hankeen. Häntä ei juuri sillä hetkellä kiinnostanut palata takaisin kotia muiden luo, nimittäin siellä ei koskaan tapahtunut mitään. Niinpä hän seuraavaan kysymykseen vastasi huvittuneella äänensävyllä: "Kyllä se kotikolo on tuolla jossain, mutta emo on metsästämässä eikä Jinxistä, Bennystä tai Alenirista saa leikkikavereita." Sisarusten nimet tulivat niin automaattisesti, ettei Toxin tajunnut että punaturkkinen ei tiennyt keitä he olivat. "Luulisin että löydän tieni takaisin kololle jos ei ala satamaan lunta." Ja sitten, kuin taikaiskusta, pienen pieni lumihiutale laskeutui Toxinin kuononpäähän saaden tämän aivastamaan pari kertaa.

Nimi: Joker

29.01.2017 14:03
Yötuuli - erakko

Yötuulen huulille nousi pieni hymy, kun pentu kertoi ettei pelkää mitään. Ja kun penikka paljasti suunnitelmansa, Yötuuli naurahti pienesti. Kupariturkki seurasi katseellaan, kun pentu nousi istumaan.
"On hyvä kuulla että olet kunnossa", erakko sanoi hymyillen. "Valitettavasti et pääse pöllimään minulta yhtäkään myyrää. En ikinä onnistu saalistamaan sellaista", Yötuuli naurahti ja heilautti häntäänsä. Ei sitä haitannut pennun aikeet varastaa siltä saalista. Tietenkin se oli väärin, mutta kyseessä oli kuitenkin pentu. Pentu joka oli.. yksin..?
Yötuuli laski katseensa pentuun hymyn kaikotessa sen huulilta. "Nimeni on Yötuuli. Onko sinulla nimeä?"
Odotellessaan pennun mahdollista vastausta, ei kupariturkki irrottanut katsettaan kertaakaan toisesta. Hento tuuli puhalsi viileästi Yötuulen turkkia vasten. Narttu pisti istumaan hankeen pennun eteen, mutta siirtyi nopeasti siitä makuuasentoon. Vaikka Yötuuli oli jo näyttänyt pennulle, ettei ole vaaraksi, niin makuulle meno oli vielä viimeinen osoitus siitä, ettei kupariturkki aikonut satuttaa toista.
Nyt Yötuuli alkoi miettiä, mitä pentu teki yksinään täällä ei-kenenkään-maalla. Se ei haissut laumoilta, joten se ei ollut eksynyt.. Oliko se sitten erakko, niinkuin narttu itsekkin? Nyt Yötuulen katse lähti harhailemaan pennusta ympäristöön. Oliko sen emo lähistöllä? Oliko sillä sisaruksia? Erakon elämä oli rankkaa, ja jotenkin pennun katsominen täällä yksin oli hieman... surullista.
Palauttaen katseensa pentuun Yötuuli kysyi kysymyksensä: "Oletko täällä yksin? Tarkoitan.. Onko sinulla perhettä lähistöllä?"

Nimi: Rölli

29.01.2017 12:41
Toxin - Erakko

Punaturkkinen susi lähestyi Toxinia korvat hörössä, karvat aavistuksen pörrössä(?), mutta pian huomasi ettei vaaleaturkkinen pentu ollut vaaraksi.
"Minä en pelkää mitään", Toxin luimisteli yhä väijymisasennossa. "Olisin vain pöllinyt sinulta sen mitä olisit saanut." Ei ehkä järkevintä kertoa aatteistaan, mutta minkäs teet kun ei ollut parempaakaan sanomista.
"Ja kun kysyit olenko kunnossa; näytänkö minä erityksen loukkaantuneelta?" pentu kysyi nousten istumaan. Hänen arvosteleva katse tutki vierasta sutta pääpiirteittäin, arvioiden sen fyysistä ulkonäköä. "Ainakin tunnen oloni vallan mainioksi, kiitos kysymästä."

Nimi: Tatti

29.01.2017 11:01
Sade - Kajo

Narttu piti ryhtinsä suorassa ja pakottautui puhumaan rauhallisesti. "Kyllä, minä ulvoin. Mikäli oikein ymmärsin, olet viestinviejä? Siksi kysyn, oliko sinulla kenties joku viesti vietävänäsi?" Jottei olisi kuulostanut liian hyökkäävältä, Sade kiirehti selittämään utelunsa. "Olen katsos Särmän käskystä tarkistamassa kaikkia Delta-tiimiin kuuluvia susia." Oikeastaanhan se ei ollut aivan totta. Käsky oli tarkistaa rajavahdit, ei viestinviejää. Mutta nyt kun sattui yksi tulemaan vastaan ja vielä rajan väärällä puolella, niin mikäs siinä. Laumojen keskenäinen ja sisäinen sekavuus sai Sateen ahdistumaan, jonka johdosta lauman palvelemisesta oli tullut pakkomielle ja selkeän järjestyksen romuttumisesta painajainen. Vaikka narttu sitten yksinään hoitaisi kaikkien muidenkin hommat, tämä tulisi aina asettamaan yhteisen hyvän omansa edelle. Meni miten hyvänsä, Sade ei aikonut palata Särmän luokse raportoimaan ennen kuin oli kerännyt vähäisetkin tiedonrippeet ja toteuttanut tehtävänsä.

Nimi: Tilhi

27.01.2017 19:58
Kyötikki - Voiny

Silmu oli lähtenyt, mutta sitä ei ollut kuulunut takaisin. Kyötikkiä hermostutti. Se käänteli korvaansa taaksepäin kuullakseen puolison palaamisesta kertovia ääniä, mutta niitä ei tullut. Musta uros huokaisi syvään. Se tiesi Silmun raivostuvan suunniltaan jos demonikasvo jättäisi kokouksen kesken etsiäkseen tätä, joten se vain keräsi ryhtinsä ja hallitsijan olemuksensa tarkastellen laumaansa, jonka päätös vaikutti yksimieliseltä parista vastustajasta huolimatta.
"Äänestyksen jälkeen totean päätöksen olevan yksimielinen. Yhdistämme sutemme Novoyen kanssa. Jos päätös ei miellytä, on aivan yhtä vapaa lähtemään kuin ennenkin sitä. Muistutan kuitenkin, että on talvi, ruokaa on vähän, lähtö voi olla vaarallista. Kunnioitan jokaikisen mielipidettä, mutta tämä on lauman päätös, ja se pitää. Silmu lähtee nyt Novoyeen. Minä jään tänne odottamaan teidän kanssanne, jos teillä on jotain asiaa, puhukaa minulle sillä aikana. Päätöstä ei kuitenkaan enää pyörretä."

Kyötikin matala bassoääni kantoi selkeänä ja melko varmasti jokainen kykeni kuulemaan sen sanat. Kultainen katse kiersi kaikki sudet läpi, kun se antoi pienen hymyntapaisen kivuta kasvoilleen.
"Tiedän, että uusi hämmentää aina, mutta te sopeudutte. Olette kaikki vahvoja ja fiksuja susia, ja te teette laumastanne, oli se sitten mikä tahansa, ylpeitä. On ollut kunnia johtaa teitä", Kyötikki puhui vielä ja heilautti sitten häntäänsä kuin katkaisten olemattoman rihman hännällään.

"Kokous on päättynyt. Kehotan kaikkia odottelemaan leirin lähistöllä kumppanini paluuta, sitten kerromme mitä tehdä". Näin sanottuaan uros istahti kivelle, ja jäi katsomaan, miten sen ääneen lausuttu päätös vaikutti kuulijoihin.

Nimi: Joker

26.01.2017 20:04
Yötuuli - erakko

Kupariturkki eteni varovaisesti lumisessa ja karussa maastossa. Se oli jo kahden vanha, siro ja näyttävä susi. Erakon oli etsittävä itselleen jotain syötävää. Ilma ei tuntunut olevan kovin kylmä, eikä uhkunut lumisadetta. Itse asiassa lumi tuntui olevan liukasta ja märkää Yötuulen tassujen alla.
Nartun vatsa kastui lumesta, kun se eteni, nuuhkien samalla ilmaa. Yksinään ei suurriistan kimppuun käydä, joten jos löytyisi nuori rusakko tai riekko, niin se kelpaisi oikein hyvin. Haaskoja tuntui löytyvän parhaiten laumojen alueilta, muttei Yötuuli ollut niin röyhkeä ja rohkea ruokaillakseen lauman kaadolla. Tietenkin narttu voisi myös yrittää saalistaa kuin kettu, mutta siinä nuori kupariturkki ei ollut kovin hyvä. Vaikka nartun askeleet olivatkin kevyet ja hiljaiset, se epäonnistui aina myyräjahdissa. Nyt kuitenkin oli jälleen yritettävä.
Yötuuli haisteli hankea, kulki oikein hiljaa ja kuunteli erittäin tarkasti. Kyllä,, se kuuli pienet myyrät hangen alla. Tullesaan kuusikon takaa hieman aukeamalle alueelle, se ei huomannut lähellä olevaa pentua (Toxin), vaan keskittyi saalistukseen.
Nyt erakko pysähtyi ja punnitsi tilannetta hetken. Lopulta se sitten tunki päänsä kohtaan, jossa uskoi myyrän olevan. Kun kupariturkki nosti lumisen kuononsa hangesta, ei se ollut saanut saalista. Korvat pettyneinä luimussa Yötuuli ravisti turkkiaan. Se katseli ja kuunteli vielä hetken, kunnes tuhahti ja kääntyi hieman matkaansa jatkaakseen. Nyt sen kirsuun kuitenkin kantautui vaimea suden haju. Se ei kuulunut yhdellekkään laumalle, mutta silti nartun karvat nousivat pystyyn. Varuillaan kupariset silmät haravoivat maastoa, kun erakko seurasi hajua. Se oli valmiina aivan kaikkeen.
Tai no, ei ehkä aivan kaikkeen. Kun haju voimistui, Yötuuli kiri tahtiaan. Se murahti kerran kun näki hangessa jonkin möykyn(?). Narttu oli valmis ottamaan yhteen toisen kanssa, mutta huomasikin tämän olevan pelkkä pentu. Erakon korvat painuivat luimuun ja se peruutti pari askelta, antaen näin penikalle tilaa - jos tuo olisi säikähtänyt lähestyvää sutta tai jotain(?).. "Oih.. Anteeksi, minun erehdykseni. Oletko kunnossa pikkuinen? Enhän pelästyttänyt sinua?" Yötuuli kysyi rauhallisella ja lempeällä äänellä, jossa oli mukana pahoitteleva sävy.
Kupariset silmät tarkkailivat nuorta sudenalkua samalla, kun narttu odotteli vastausta..

Nimi: Rölli

23.01.2017 12:16
Toxin - Erakko

Vaaleanruskea sudenpentu kapusi ulos kotikolosta. Hän oli tylsistynyt sisarustensa, etenkin Bennyn, seuraan, ja nyt kun emo oli metsällä(?), voisi Toxin tutkia rauhassa lähiympäristöä. Ilma oli pakkasesta kireä, hengitys huurusi kalsean päivän valossa. Untuvaisen talviturkin alla iho ei onneksi tuntenut kylmää.

Toxin lähti pian matkaan, sillä paikallaan seisominen tuntui polkuanturoissa kylmästi. Emon tassunjälkiä seuraten pentu matkasi eteenpäin, hahmottamatta ollenkaan kuinka kauas oli matkalla. Ilma ei kuitenkaan vaikuttanut enteilevän lumisadetta, joten samoja tassunjälkiä löytäisi takaisin.
Toxin pysähtyi hetkeksi aikaa kuuntelemaan ja tunnustelemaan ympäristöä. Se näytti uudelta ja vieraalta, ja lumikinoksen muokkaama maisema vääristi maailmankuvaa. Ensi kesänä tällä paikalla voisi kasvaa vaikka vadelmapensaikko tai taimikko, mitä nyt ei hangen vuoksi pystynyt erottamaan.

Pentu oli juuri jatkamassa matkaa, kun hän kuuli oikealta puoleltaan kuusien takaa äänen, joka kuulosti erehdyttävästi nuuskimiselta(?). Toxin pysyi hiljaa, mutta säikähdyksissään hän painautui hankea vasten. Kukaan ei kuitenkaan hyökännyt kimppuun, eikä naaras loppujen lopuksi huomannut kenenkään tuijottavan. Puiden takaa ilmestyi punaturkkinen susi(Yötuuli?), joka ei kiinnittänyt mitään huomiota tuohon vaaleaan pentuun(?). Toxin pysyi matalana, korvat niskaa vasten, ja tarkkaili lihakset jännittyneinä tuota uutta. Emo se ei ollut, se oli vissi se. Näytti siltä, että susi yritti etsiä ravintoa hangen alta kuitenkaan mitään löytämättä(?). Toxin jäisi paikalleen nähdäkseen, mitä se aikoi. Hänhän voisi vaikka näpistää herkkupalan tuolta.

//Yötuuli?//

Nimi: Tali

20.01.2017 21:19
Kirsikka ~ Voiny


Etsin katseellani seuraa mutta ketään ei kuulu, joten päätin mennä metsään saalistamaan. Hyppäsin kiveltä pois ja kävelin metsään, katsoin vielä taakseni ja katosin metsän varjoihin. Metsässä korpitnauroivat minulle mutta en minä tuollaisesta välittänyt vaan jatkoin matkaani. Sain vainun pienestä jäniksestä, ja kuuntelin. Hetken päästä huomasin tuon kyseisen jäniksen ja kyyristyin matalaksi. Olin valmiina iskemään hampaani sen kurkkuun, vauhti tuntui jo turkissani, varauduin hyökkäykseen ja hyökkäsin! Puraisin sen kaulasta mutta se ei luovuttanut vaan potki takaisin. Yritin pitää kyseisen jäniksen hampaissani mutta se lipesi ja karkasi. Lähdin sen perään kuin tuuli, saavutin sitä ja lopulta hyppäsin sen päälle. Puraisin vielä kaulasta ja painoin maata vasten. Kova ura oli päättynyt. Sain jäniksen kiinni ja nyt se on vain pelkkä riista. Olin tyytyväinen ja irvistin sille vielä kerran. Otin riistan suuhuni ja lähdin laumaa kohti kävelemään. Vastassa tuli iso puro jonka minun taytyi ylittää. Katsoin hetken aikaa puroa ja sitten hyppäsin sen yli. En saanut sammaleesta otetta joten pulskahdin veteen. Ärähdin mielessäni ja nousin ylös, kiipesin ja jatkoin matkaani. Pystyin jo kuulemaan lauman ja menin hieman reipasta tahtia. Laumaan päästyään jätin jäniksen muille susille ja menin itse kuivattelemaan kalliolle. Menen makuulle ja lepään.

//Huhhuh... :DD

Nimi: Vappukiller

15.01.2017 15:54
Kira Novoye

Uroksen kasvoille muotoutui jokseenkin huvittunut virnistys ja toisen keltaiset silmät napsahtivat suurehkoihin tassuihin. Kira heilautti häntäänsä ja valkea kärki pyyhkäisi puuterimaista pintaa. Lumimyräkän uhkaavan tulon saattoi jopa haistaa tummassa, raskaassa ilmassa. Ei komentaja kuitenkaan luonnonvoimia pelännyt, ehei. Hän nautti täysin siemauksin riepottelevasta tuulesta, salamoivasta taivaasta ja puita juurineen kiskovasta raivosta. Kalmankalpean yksilön jalat olivat aina varmoina maassa, joten hänellä ei ollut syytä kavahtaa edes kesyttämättömien voimien edessä. Venäjän armottomilta erämailta puhaltanut tuuli oli kasvattanut hänestä vahvan. Hänen kunnioituksensa luontoäiti kyllä sai, mutta ei muuta.

Kira pysyi hiljaa uroon ilmoittaessa, että lähti kävelylle. Komentajan ilmekään ei värähtänyt, mutta oli päivän selvää, että hän ei uskonut saati luottanut tumman hukan sanoihin. Neutraalius oli aina kaikkein kannattavinta oli tilanne mikä tahansa. Ja narttu oli kyllä passiivisuudessa enemmän, kuin hyvä. Välinpitämättömäksikin voisi sanoa.
Uroksen kysymyksen myötä jäänsininen tuijotus erkaantui Jassan sielunpeileistä. Koleat silmät kääntyivät puoliksi jäätyneen, kalutun ruhon puoleen. Sen juuri ja juuri tunnisti peuraksi ulkonäöllisesti, mutta veren haju leijui vahvana kylmenneen kaadon ympärillä.
'' Saaliini. Vielä tuore. '', korvat värähtivät tunnustellen ja kuunnellen ympäristöä.
Pikkulintu kitukasvuisen pensaikon latvassa. Lumikerroksen alla majaileva päästäinen. Risujen ja oksien kahinaa, sekä epämääräisiä liikahduksia metsikön rajassa. Todennäköisesti suojaa etsiviä rusakkoja.
'' Käy kiinni, jos haluat. '', siro pää nyökkäsi pieneleisesti varmistaen, että uroolla toden totta oli lupa aterioida tahtoessaan.

//Pläähh...

Nimi: Muoviroska

14.01.2017 17:49
Jassa - Novoye

Kira nousi seisomaan ja kysyi mikä oli tuonut Kassan näin kauas. Komentajan silmät välähtivät komeasti. Jassa hymyili vinosti ja katsahti leveisiin tassuihinsa. Naaraasta oikein huokui kylmyys ja uros arvasi sen johtuvan Jassan tavasta pitää uroita vahvempia kuin naaraita.
"Kunhan lähdin kävelylle."
Uros heilautti päänsä taivaalle ja näki tähtien katoille van kylmien mustien pilvivuorien taakse. Kuu paistoi vielä uhmakkaasti maan pinnalle valaisten tarpeeksi että eteensä näki. #Kohta voi alkaa satamaan lunta.#
"Mikä sinulla siellä on jaloissa on?"

Nimi: Vappukiller

14.01.2017 03:41
Kira ~ Novoye

Rasahdus kiinnitti komentajanartun huomion. Jäätävän siniset silmät napsahtivat olan yli katselemaan taakse. Pensaikossa suhisi ja murhaajattaren korvat kääntyivät äänten suuntaan. Lumista pakkasyötä vasten piirtyi tumma varjo, vastakohtana Kiran kalmankalpealle olemukselle. Kirkkaat, keltaiset silmät kohtasivat naaraan omat sielunpeilit, jotka peilasivat pelkkää tundran viimaa takaisin. Lihaskaan ei värähtänyt komentajan nuuhkiessa ilmaa. Novoyelainen uros.
Valkoturkki tunnisti toisen kermanvärisistä merkeistä silmien yläpuolella. Ainut syy miksi Kira paikalle tulleen nimen oli pistänyt muistiin oli se, että naaras ei uroon laumauskollisuuteen luottanut. Jokin tummaturkin olemuksessa kertoi, että hän ei mielellään novoyessa elellyt. Ja se kävi kyllä murhaajattarelle. Kunhan hukan käytöksestä ei tulisi ongelmia muille susille.
'' Iltaa teillekin, Jassa. '', narttu nyökkäsi konemaisen kohteliaasti päätään muutaman sentin alaspäin. Jäänsinisenä hohkaavat sielunpeilit välähtivät kuunloistossa ja tähtikirkas yö syleili metsikköä.
'' Mikä teidät johdatti näin kauas? '', siro ruumis nousi istuma-asennosta seisaalle ja Kira käänsi itsensä Jassan puoleen arvioiden toisen suurempaa kehoa tarkkaavaisena.

//öhhm.. vähän tönkähtävää :D

Nimi: Muoviroska

13.01.2017 17:25
Jassa – Novoye

Jassa käveleskeli vanhalla reviirillään, joka kulki limittäin Novoyen rajan läpi. Hän pystyi vielä haistamaan oman laimean hajunsa, muttei välittänyt. Alkoi olla jo myöhä, tai siltä ainakin tuntui. Suomen talvet ovat vaarallisen pimeitä. Jassa mietti minkälaista hänen elämänsä nyt olisi, jos hän ei olisi liittynyt Novoyeen. Hän olisi jo varmaan kuollut. Hukka hymähtää loikatessaan myrskyn kaataman puunrungon yli ja tajuaa kuinka kauas on jo kävellyt. #Samahan se kai on, kyllä minä takaisin löydän.# Hän alkoi hölkätä aavemaista sudenhölkkäystä syvemmälle ei-kenenkään-reviirille.
Jassa haukotteli pitkään ja pysähtyi. No niin, eli, helppo matka kotiin… kai? Hän venytteli pitkiä jalkojaan vielä kerran ja lähti jolkottamaan kotia kohti.
Kesken rauhallisen paluun uros haistoi äkkiä toisen suden. Vanhasta tottumuksesta Jassa kiinnostui heti häätämään toisen yksinolon vuoksi. Hän lähti hiipimään toista kohti varuillaan, valmiina siihen että toinen hyökkäisi. Haju voimistui kunnes hukka näki pusikon lomasta toisen suden. Toisen lumenvalkea selkäturkki hohti yön varjostamassa hangessa kun hänen omansa näytti varjon ruumiillistumalta. Valkoisen hukan jaloissa oli jotain, ehkä raato. Sitten Jassa tunnisti komentajan ylvään ryhdin ja astui hänen selkäpuolelleen koleasti.
”Iltaa, Kira.”

//ahh sain manattua sen inspiksen takaisin!

Nimi: Lina

11.01.2017 18:51
Ava ~ Kajo

Väistelin Aatoksen hyökkäyksiä. Onnistuin kiertämään taakse ja nappaamaan tätä hännästä, mutta päästin irti, kun Aatos yritti napata minusta. Virnistin härnäävästi. Annoin Aatoksen tulla lähelle, kun taas väistin tekemällä hypyn oikealle. Sitten loikkasin tämän selkään ja nappasin tätä vasemmasta korvasta.

//sori en oo ehtiny vähää aikaa tänne

Nimi: Joker

05.01.2017 11:23
Kali Maa - Kajo

Mustanpuhuva narttu kuljeskeli Kajon metsissä. Se oli vaipunut ajatuksiinsa ja eteni kuin transsissa. Intialaisen ajatukset seilasivat kaukana tästä maailmasta.
Lumeen jäi jälkivana suden kulkiessa eteenpäin. Jälkivana, joka mutkitteli ja kiemurteli kuin pitkä käärme. Kalin hengitys höyrysi kirpeässä pakkasilmassa. Musta turkki oli ohuen lumi- ja huurrepeitteen kerrostama. Kalin lihakset tärisivät pienoisesti ja kylkiluut saattoi nähdä, jos oikein tarkkaan katsoi.
Sitten tuo mustaan pukeutunut olento palasi maan pinnalle. Sen kultaisiin silmiin tuli jälleen eloa. Pienikokoinen narttu pysähtyi ja ravisti turkkiaan.
Kali vilkuili ympärilleen, kohotti kuononsa ilmaan ja haisteli raikasta ilmaa. Se oli vielä Kajon alueella, mutta taisi lähestyä rajoja. Korvat kääntyillen neito käänsi hieman kulkureittiään, jotta pysyisi omalla alueellaan. Lumessa sen edellä kulki porotokan jättämät jäljet. Ne olivat muutamia päiviä vanhat jäljet, mutta niitä voisi silti seurata, jos mieli teki herkullista poron lihaa.
Kalin mielenkiinto ei kuitenkaan noussut noista kyseisistä jäljistä. Se tiesi, että jos löytäisi poron, se ei saisi kaadettua sitä yksin. Saatikka jos kyseessä olisi porotokka, ei sillä olisi mitään mahdollisuuksia iskeä sinne yksin.
Niinpä tuo mustanpuhuva susi jatkoi matkaansa, ja tutkaili ympäristöään, etsien merkkejä pienemmistä saaliseläimistä. Kuitenkin, se mitä Kali huomasi edessään(ARROW?), ei ollut saalis. Se oli toinen susi, joka kantoi hampaissaan jotain(?). Kali pysähtyi niille jalansijoilleen ja tarkkaili lähestyvää sutta(?).

// SUIGA, toin ARROWILLE seuraa! :D //

Nimi: suiga

01.01.2017 13:24
Arrow-kajo
Kävelen metsän reunalla, aikeina käydä hakemassa ruokaa, ja palata sitten vartioimaan rajoja. Vilkaisen vielä kerran ympärilleni, kunnes hyppään tiheähköön metsään. Haistelen vuorotellen maata, ja sitten ilmaa, yrittäen löytää jonkinlaista vainua saaliista
Hetkisen kuluttua saan rusakon vainun kirsuuni ja lähden seuraamaan sitä valppaana. Rusakon haju voimistuu kokoajam, ja pian pystynkik erottamaan sen näköpiiristäni. Vaanistan sen taakse, ha hyppään hampaat valmiina iskemään sen kaulaan. Saan otteen rusakon niskasta, ja ravistelen tuota voimakkaasti ilmassa, kunnes tuo ei enää liiku. Lähden tyytyväisenä rusakko suussa takaisin partioimaan.
//saa tuoda seuraa :3

Nimi: Pammee

31.12.2016 15:46
Unni - Novoye

Aurinko nousi havupuiden ylle ja sai lumikiteet kimmeltämään. Pakkanen syleili lumen suojaamaa metsää ja ystävällinen tuuli pöllytti puuterilunta. Esi-isät tekivät tästä maasta kerran hyvän ja juuri sellaisena, täydellisenä, se sillä hetkellä piirtyi nuorelle parantajattarelle. Auringonnousun kirkkaimmat säteet leiskuivat itsevarmuutena Unnin viisaassa katseessa, joka tavoitti harmaan sudenhahmon parantajan pesän edustalla. Jonas näytti juuri siltä kuin Unni hänet parhaimpina hetkinään muisti; pehmeä, vaatimaton hymy huulillaan ja silmissään intohimo parantajantyötä kohtaan. Harmaaturkki käveli kevyesti ja kivuitta, kaikilla neljällä tassullaan, Unnin luokse ja suuteli hellästi oppilaansa otsaa.
Jonas oli vain unimuisto. Hän oli ollut tähtien toisella puolen jo monen kuunkierron ajan. Mutta unessa Jonas oli niin todentuntuinen, että Unnin oli helppo luulla kohtaamista aidoksi. Hän painoi päänsä uroksen rintaa vasten, tunsin toisen kehon lämmön poskeaan vasten ja kuuli tasaisen, rauhallisen sydämensykkeen. Unni hengitti Jonaksen tuoksua ja tiesi kaiken olevan hyvin.

"Äiti!" kantautui iloinen pennun kiljahdus ulkoa. Pian parantajanpesään pyyhälsi sudenpentu, jolla oli Unnin silmät ja isoisänsä harmaankirjava turkki. Unen pennun nimi oli Jouko, ja hänkin oli todellisuudessa mullan syleilemä, ikiunen vanki. Unni ei kuullut unessa omaa ääntään, mutta hän nauroi pienelle pojalleen, jonka turkkiin oli tarttunut höttölunta. Susilapsi oli täynnä elämäniloa ja selitti innoissaan talven valtaamasta metsästä ja jäljistä, joita oli sieltä löytänyt. Jouko oli ollut Unnin unissa vuodenpäivät, mutta koskaan susipoika ei ollut vanhempi, eikä kadottanut uteliaisuuttaan ja vilpittömyyttään.

Unni hymyili lämmintä emosuden hymyään ja hänen katseensa kuvasti suunnatonta rakkautta näille unisusille. Mutta kuten aina kävi, tämäkään uni ei ottanut Novoyen parantajatarta mukaansa, vaan väistyi valveen tieltä. Unnin täytyi jättää unelmiinsa kaikki, minkä todellisuudessa oli menettänyt. Hänen hymynsä vaihtui epätoivoon, kun Jonaksen ja Joukon hahmot muuttuivat hämäriksi silueteiksi. Unen onnellisuus ja ilo muuttuivat kipeäksi suruksi, ja Unni heräsi kyyneliinsä. Hän makasi kauan pedillään, piti viimeiseen asti kiinni unestaan. Unikonsiemeniä tai muita rauhoittavia lääkekasveja ei ollut enempää tuhlattavaksi, mutta Unni ei tuntenut vieläkään itseään virkeäksi. Hän ei ollut varma, olisiko tämäkään se päivä, jona hän kaivaisi tiensä ulkomaailmaan parantajanpesän suuaukolle kerääntyneen lumen läpi.

Hänellä oli velvollisuutensa. Hänellä oli tekemättömiä tehtäviä, esimerkiksi yrttivarastoa pitäisi täydentää. Parantaja ei kenties tarvinnut laumaa, mutta lauma tarvitsi parantajaa. Unni nousi. Katseli väsynein silmin hyllyköitä, joilla oli yhä sama järjestys kuin Jonaksen aikoina. Paljon sieltä puuttui ja suurinta osaa yrteistä Unni ei saisi hankittuakaan ennen kevättä. Unnin keho oli puutunut, sydän tunnoton ja kasvot ilmeettömät. Hänen teki mieli niellä vielä yksi annos rauhoittavia ja nukkua vielä yksi suloinen uni, mutta hän pidättäytyi haluistaan. Parantaja pakotti itsensä siistimään turkkinsa ja pesi lumella murheet pois kasvoiltaan. Hän kaivoi pesänsä tunnelin auki ja astui kylmään, lunta tulvivaan metsään. Maailmaan, jolla ei ollut hänelle enää mitään tarjottavanaan.


//Ei kannata tulla seuraksi, terveisin epäaktiivisuuden ruumiillistuma :'D

Nimi: Damien

26.12.2016 21:27
Terva - Kajo

Terva kuunteli pää eteenpäin kääntyneenä veljensä sanoja. Uros sulki hetkeksi silmänsä ja kirosi itsensä manalaan sanottuaan sellaisia asioita Särmälle, joka ei kunnioittanut perhettään yhtään. Tuolla ei ilmeisesti ollut sitten perhettä, mutta Tervalla oli. Tai ainakin niin tuo uskoi vielä sisimmässään, sen verran tärkeä hänelle perhesuhteet olivat. Mutta tummaturkki tajusi ettei perhe merkinnyt Särmälle samalla tavalla kuin tuon isoveljelle.

Terva peruutti taaemmas hampaat vilkkuen karhun alkaessa käyttäytyä uhkaavasti. Perkeleen nallekarhut kun eivät pysyneet talviunilla silloin kun niiden aika oli. Tummaturkki pohti hyvin totisena karkuun lähtemistä, mutta pahimmassa tapauksessa nalle olisi häntä nopeampi. Eikä Terva varsinkaan juoksemisne jälkeen voittaisi ketään. Uros tosin ei ollut kokeillut sitä ennen.
Tummaturkin yllätykseksi Särmä oli ilmeisesti kuullut äänet ja nyt tuo hyppäsikin hieman Tervaa edemmäs Karhua kohden. "Kappas, rakas veljeni. Mikä sinut tänne toi?", Terva kysyi Särmältä sarkastisesti hiljaa ja murahti vihaisesti kun karhu nousi takajaloilleen paljastaen hampaansa Tervan pikkuveljelle. Tummaturkki pysytteli hieman Särmän takaviistossa pystyen näin ajattelemaan tilanteen kulkua kunnolla. Jos karhu kerrankin koskisi Särmään, Terva pystyisi karhun keskittymisen herpaantuessa hypätä eläimen takaa sen niskaan. Mutta vielä ei ollut sen aika. Terva vilkaisi veljeään ja tavoitti tuon kullankeltaisen katseen, ja ehti toivoa vielä nopeasti ettei se olisi viimeinen kerta. Uros ei halunnut ajatella Särmän kuolevan tähän kerran tummaturkki oli juuri löytänyt veljensä. "Särmä sinulla on aikaa lähteä vielä", Terva murahti pikkuvejelleen ja tarkkaili karhun ilmeitä hampaat irvessä. Karhu jatkoi lähestymistään ja lopulta myös Terva antoi halunsa juosta karkuun kadota päästään. Uros astui veljensä vierelle ja karjahti kuuluvasti astuen askeleen lähemmäs häntä paljon suurempaa eläintä. Pentu vain jatkoi ja jatkoi askeleitaan veljeksiä kohti jolloin Terva päätti ettei antaisi Särmän vahingoittaa itseään tahallaan. Kajo tuskin saisi parempaa komentajaa kuin Tervan hermoheikon ja hullun veljen. Siksi Terva antoi murinan pulputa kurkustaan valkoisten, hyvin terävien hampaiden paljastuessa kokoajan vain enemmän nallekarhulle.

Nimi: Tilhi

26.12.2016 19:46
Särmä ♧ Kajo

Komentaja ei kuulemma olisi päässyt yhtä pitkälle kuin Terva ilman toista silmäänsä.
"En varmasti, 'paskiainen'", se murahti hymähtäen huvittuneena. Se olisi päässyt paljon pidemmälle.
Urokset pörhistelivät toisilleen. Kaksi raivopäätä piteli itseään aloillaan vain sen takia että ne olivat joskus juoneet saman emon maitoa. Hassua. Sinapinkeltainen katse pitäytyi tyynesti vanhemmassa sisaruksessa leikkimisestä puhumisen ajan, eikä se asiaan enää puhunut mitään. Vähän se vain kohotti toista suupieltään huvittuneeseen virneeseen.
"Hmm", se hymähti ja jäi sitten kuuntelemaan Tervan sanoja. Pienempi naurahti pehmeästi siinä kohtaa, kun Särmää kuvattiin Tervan ainaoksi perheeksi, mutta se ei keskeyttänyt.
"Oh, lienenkin sitten ollut kovin väärässä suhteesi", ruskeankirjava sanoi äänellä joka teki harvinaisen selväksi ettei Särmä uskonut moista ilman todisteita, ei tosiaankaan.
"Hassua. Minulla kun ei ainakaan ole perhettä", Särmä vastasi viileästi.
"Minulla oli kaksi katkeraa pesätoveria ja synnyttäjäni joka halusi kuulemani mukaan tappaa minut. Se ei kuulosta perheeltä. Myönnän, etten itse edesauttanut perheellistä tunnelmaa, mutta uskoni moiseen järjestelmään meni kutakuinkin juuri siinä kun kerroit totuuden emostamme". Pfft. Kelläpä pennulla ei olisi mennyt?
"Olen pahoillani etten osannut rinnastaa itseäni vihollista kummemmaksi, mutta minulle näköni riistänyt susi olisi sellainen. Ehkäpä kaikki eivät ole samanlaisia". Liikaa kaunopuheisuutta joka lopetettiin moiseen töksäytykseen ja sitten suunnattiin jo kiireesti pois paikalta. Terva lupasi yrittää parhaansa Kajon riveissä, mihin komentaja vastasi korvan heilautuksella. Hm.

Samassa uroksen korviin kantautui jo aiemmin alintajuntaan tunkeutuneita ääniä. Uros palasi takaisin nähdäkseen, kuinka nuori karhunvuosikas ilmaantui metsästä. Särmän turkki pörhistyi ja se jäi katsomaan mesikämmentä häntä ylhäällä. Hetken päästä pienempi susi yllättäen kiisikin muutamalla kantavalla loikalla lähemmäs perääntyvää veljeään ja seisahtui tämän rinnalle tukevaan taisteluasentoon, karhua tuijotellen.
"Perkele, ei vielä ole kevät. Jätä susihukat rauhaan ja painu nukkumaan", se sihisi ottaen askelen lähemmäs. Karhu päästi kiukkuisen ynähdyksen ja astahti sivulle, miettien selvästi tarkkaan että käydäkö kiinni, mihin ja mistä syystä.
"Painu tiehesi", kessu ärjäisi kovalla äänellä hypäten eteenpäin pelottavan haukahduksen saattamana. Nuori karhu älähti, loikkasi taaemmas, mutta kääntyi sitten ja nousi takajaloilleen ja paljasti hampaansa. Sen jälkeen se iski etukäpälänsä maahan ja lähti astelemaan suoraan susia kohti silmät kiiluen.
Komentaja seisoi paikallaan korvat luimussa ja hampaat irvessä, aivan täysin sen näköisenä ettei väistäisi. Nopeasti se vilkaisi veljeään, joka todennäköisesti olisi vielä siellä hieman takaviistossa, ennen kuin kääntyisi taas katsomaan karhua joka ei lopettanut lähestymistään. Vaistot käskivät sutta juoksemaan, mutta Särmä oli jo siinä tilassa, jossa ei peräännytty. Voitto tai kuolema. Itse asiassa väistämisen sijaan se otti yhden askelen eteenpäin laskien päätään alemmas ja kyyristyen asetellen painoaan takajalkojensa varaan valmiina räjähtävään hyökkäykseen. Häntä pysyi ylhäällä. Totta kai Särmä tunsi velvollisuudekseen puolustaa veljeään. Mutta se vakuutti itselleen, että vain ja ainoastaan siksi että se oli nyt osa Kajoa. Veljessiteet eivät merkinneet mitään, eihän?

Nimi: Damien

26.12.2016 01:43
Terva - Kajo

Terva tuijotti Särmän kullankeltaisia silmiä harmaallaan, ja huomasi pienen hämmästyksen venjensä kasvoilla. Terva rakasti sitä, kuinka sai veljessään aikaan jonkinlaisia ilmeitä tajuttuaan sen minkälainen kivikasvo tuo nykyään oli. Tummaturkkinen uros seurasi kokoajan veljensä kasvoja sekä silmiä vilkuillen aina välillä Särmän taakse tuntiessaan ajoituksen sopivaksi. "Voi velikulta. Miltä sinusta tuntuisi elää ilman toista silmä? Tuskin selviäisit niin pitkälle kuin minä olen selvinnyt, paskiainen", Terva sähähti tuolle ärsyyntyen hieman siitä kuinka Särmä piikitteli hänelle uroksen silmättömyydestä jonka tuo itse oli aiheuttanut hänelle. Normaalisti Terva oisi jo menettänyt malttinsa mutta hillitsi itseään sen vuoksi, ettei halunnut satuttaa veljeään. Uros tiesi että tuskin voittaisi veljeään fyysisessä tappelussa, mutta sanallisesti ehkäpä.
"Jos normaaleilla susilla on aikaa leikkiä", tummaturkki tokaisi hiljaa ja hymähti veljensä sarkastiselle hymähdykselle. Tuo todella kävi hänen hermoilleen, mutta niin oli aina ollut. Sisarusten oli määärä käydä toistensa hermoille, ainakin Särmä oli Tervalle aina niin tehnyt. Jo pienestä pitäen Tervan täytyi hillitä itseään veljensä seurassa.
"Kuka sanoi, että olet viholliseni? Olet veljeni, ainoa perheeni. Miksi kantaisin kaunaa harteillani sinua kohtaan asian takia joka tapahtui ikuisuuksia sitten? Kuka sanoi etten halunnut liittyä Kajoon juuri perheeni vuoksi?", Terva kysyi totisella äänensävyllä tuolta, mutta hymähti sanojen jatkeeksi ennenkuin Särmä tuli lähemmäs. Tummaturkki istui paikallaan ja kuunteli veljensä sanat ennenkuin tuo pyyhkäisi hänen sokealta puoleltaan ohitse Tervan taakse. Uros käänsi päätään vielä tuon jälkeen veljensä suuntaan ja virnisti hieman. "Teen parhaani, velikulta", uros sanoi ilmaan mitäänsanomattomalla äänensävyllään ennenkuin nousi pudistellen turkistaan lumet pois, ehtien ottaa muutaman askeleen eteenpäin kunnes kuuli silmättömältä puoleltaan murinaa. Terva käänsi päätänsä suuntaan ja antoi hampaidensa vilkkua matalan murinan pulputessa uroksen kurkusta. Puskasta käveli suunnilleen tänäkesänä syntyneen näköinen karhunpoikanen, joka ei tosin näyttänyt Tervan silmään lainkaan poikaseltä. Susi mietti hetken ennenkuin vilkaisi suuntaan johon Särmä oli lähtenyt ennenkuin muristen lähti ottamaan sivuaskelia valmiina joko pakenemaan paikalta tai hyökkäämään pennun kimppuun tilanteen vaatiessa sitä. Tummaturkki tuskin haavoitta selviäisi tästäkään hitaan koordinaationsa vuoksi, mutta tuota lohdutti se että Särmä oli ollut väärässä hänen vainoharhaisuutensa vuoksi. Terva ei ollut vain kuvitellut ääniä pusikossa.

 

©2017 Suden Katse -susiroolipeli - suntuubi.com