Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vapaa on susi ja vapaasti se ulvoo

Pelataan yksikön 1. tai 3. muodossa joko imperfektissä tai preesenssissä. 

Roolauksen alkuun laita hahmosi kutsumanimi ja lauma. Suden Katseessa tekeminen kirjoitetaan ilman mitään merkkejä, puhe "hipsuttimilla", ajatus #risuaidalla# ja muille pelaajille osoitettu viesti //kahdella kauttaviivalla//. 

 
 
 

 

Ulvonta  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Muro

23.02.2017 20:28
Jassa – Novoye

Jassa käveli hiljaa Kiran kannoilla. Tuuli vetisti uroon silmät ja pakkanen paleli nenänpäässä. Lumi ei ollut vielä hirveän upottavaa pitkän lauhankelin vuoksi. Sadekin oli kirpeää jääsilppua. Kira katsahteli ympärilleen, luultavasti maanmerkkejä huomaillen. He olivat varmasti oikeassa suunnassa, ja jos eivät olleet… uros ei halunnut miettiä sitä enempää. Vähän väliä kirsuun tunkeutui ohut riistan haju, mutta näin talven aikaan se ei ollut vahvaa.
#Äsh, milloin me oikein ollaan jo varapesällä? Tännehän jäätyy.# Jassan ajatukset suttaantuivat kun tuulenpuuska toi lisää jäähilettä jo valmiiksi kosteisiin silmiin. Silti, oli viisaampaa jatkaa matkaa kuin jäädä mököttämään keskelle myrskyä.

//Paha pois minusta, paha pois minusta (sain inspiksen manattua)

Nimi: Umful

19.02.2017 11:54
Lumpio - Voiny

Mustaturkki yritti kaivaa pesä koloa, jossa olla suojassa tulevalta lumimyrskyltä. Se ei kuitenkaan ollut helppoa sillä lunta oli paljon ja maa umpijäässä. Kaiken lisäksi vielä lunta satoi sakeasti ja tämä sai Lumpion suorastaan raivostumaan."Ääärrgg!! Ei tästä tule mitään!" se huusi vihaisena. #Voisin mielummin mennä rajatarkastukselle siltä varalta, jos joku yrittäisi tulla maillemme sakean lumisateen turvin.# se ajatteli ja lähti kulkemaan Voinyn ja Kajon rajaa pitkin, jonka viereen se oli yrittänyt pesänsäkin kaivaa. Siellä Lumpio olisi aikonut nukkua ja tarkkailla rajaa samalla. Pitää vissiin odottaa kevään tuloa ja kaivaa se sitten. Lumpio käveli hitaasti lumihangessa samalla kun lumituisku ja tuuli koveni.

Nimi: Lanttu

16.02.2017 19:38
Nocte~Kajo

Kun valkoturkki käveli minua kohti, hieman viistosti, huomasin että hänen katseensa oli itse asiassa aika mielenkiintoinen. Hengitin lämmintä ilmaa sutta kohti kun hän kertoi varastamis-sunnitelmistaan. Haukahdin hyväntuuisena. Edes tuleva lumimyrsky voisi pilata tätä hetkeä.
"Niin kai se on. Olen hyvä taklaamaan" Haukahdin häntää heiluttaen ja jatkoin humoristisella, mutta jotenkin herkällä äänensävyllä.
"Olin kerran taklata kauriin, joten etköhän sinä ole aivan yhtä helppo taklattava." Vaikka kylmä tuuli puhalsi suoraan vasten kasvojani, oli sisältä oli lämmin. Nuolaisin huuliani tuijottaen valkoista sutta.
"Nimeni on muuten Nocte. Ja sinä", puhuessani kosketin hännälläni uroksen lumista poskea hellästi jatkaen "voisit vihdoin kertoa nimesi, vai pitääkö minun kysyä sitä niin monta kertaa, että myönnyt vastaamaan?" Iloisena nappasin jäniksen suuhuni, ja tönäisin urosta kutsuen leikkiin, ja valkoturkin silmissä pilkahti jotakin josta en oikein ollut varma(?) Hypähdin korkealle ilmaan kun susi syöksähti minua kohti(?) Jolkotin pakoon pienen matkan päähän jänis edelleen suussani. Pian kävelin häntä heiluen uroksen luo ja seisahduin hänen vierelleen.

//Öh, en tiiä miks vaivauduin kirjottaa tämän, mutta johtu varmaa siitä että tuo edellinen sopi tähän(varmaa ihan surkeesti) ja että toi oli kovin lyhyt. Mutta Diaval? :)

Nimi: Lanttu

16.02.2017 16:26
Nocte~ Kajo

Heilautin häntääni ja katsahdin taivaalle. Totta tosiaan, aurinko oli peittynyt tummiin pilviin, ja taivaalta pyrytti lunta kovemmin ja enemmän kun äsken. Huokaisin urokselle myöntävästi ja kävelin hänen peräänsä(?) kylmä jänis suussani.
"Noh, missä luola on?" Kysyin rentona valkoiselta uros sudelta joka katseli minua kiilto silmissään(?)
"Ja voisitko vihdoin kertoa nimesi", kysyin vielä urokselta, kun laskin jäniksen alas lumisateen sakeutuessa ja pian en meenannut nähdä eteeni. Tunsin uroksen lämmön turkissani kun painauduin häntä kohti (?) Vinkaisin, kun pehmeä anturani osui terävään kiveen, mutta jatkpin kävelemistä

Nimi: Zaniel

16.02.2017 03:35
Diaval-Kajo

Ehkä lempinimen käyttö olikin liikaa tämän sudettaren kanssa, ainakin sen reaktion perusteella. Tosin Diaval oli täysin varma että narttu sisimmässään piti siitä, ainahan ne kaikki pitivät vaikka eivät ikimaailmassa sitä myöntäisikään. Lempinimi sai punaturkin mulkaisemaan Diavalia pistävän keltaisilla silmillään ennen kuin se syyti väitteensä valkoturkin korville.
''Tosin meinasit karkoittaa saaliini muualle." Vaikka Diaval piti itsensä ulkoisesti vaivatta kurissa, tämä syytös toimi polttoaineena hänen ylimielisyydelleen. Sen teki mieli näyttää nartulle kuka karkoittaa ja kenet, mutta sen sijaan se vain hymyili anteeksipyytävästi.
''Kyllä sinä olisit sen saanut kiinni vaikka olisin juossut vastaan, ei sitä ihan joka susi saa jänistä kiinni.'' Diaval lausui mielistellen, ja olihan se totta, että jäniksen kiinni saamiseen vaadittiin taitoa. Diaval itse ei edes vaivaudu pienriistan jahtaamiseen. Hänen mielestään suuremman saaliin jahti on helpompaa ja paljon kannattavampaa.
Punaturkki istahti lumeen ja hymyili Diavalin sanoille saaliin varastamisesta, joka sai hymynpoikasen uroksenkin kasvoille. Tämähän meni oikein hyvään suuntaan.
"Oletko aivan varma?" Sudetar sutkautti humoristisella äänensävyllä ja jatkoi kiusoittelemalla urosta tynkäjalaksi. Diaval eli tälläisille hetkille. Se tunsi vaatimattoman pienen yhteyden tunteen joka ajoi sitä alitajuntaisesti eteenpäin ja haluamaan lisää. Uroksen ruusunpunertavat silmät lukkiutuivat hitusen liian omistuhaluisesti narttuun ja hän ottikin rentoutuneesta ilmapiiristä kaiken irti. Se lipaisi huuliaan innostuneena ja lähti sulavasti lähemmäs, aavistuksen etuviistoon.
''Mutta sittenhän minä varastaisin sen vain jotta saisit minut kiinni. Voisit ehkä vähän taklatakin samalla.'' Diaval lausui flirttailevaan sävyyn ja naurahti luikerrellessaan lähemmäs. Kahden suden tapaamisen aikana sää oli muuttunut huomattavasti, eikä mihinkään hyvään suuntaan. Tuuli oli saanut puhtia alleen ja se heitteli yhä aggressiivisemmin lumihuitaleita ympäriinsä.
Punaturkki nosti jo viileentyneen jäniseläimen leukoihinsa ja sen veren metallinen aromi leijaili Diavalin kirsuun samalla kun narttu kysyi tämän nimeä ja astahti uteliaan oloisena lähemmäs.
''Minä voin kertoa sen sinulle samalla kun menemme suojaan tältä nousevalta myrskyltä.'' Valkoturkki sanahti, pysäyttäen askeleensa puolisen metrin päähän toisesta (?) ja vilkaisi huolestuneesti harmaalle taivaalle joka syysi lunta susien niskaan. ''Tässä lähellä on karhun hylkäämä pesäonkalo jossa olen viettänyt lyhyen aikani tämän lauman jäsenenä.'' Diaval jatkoi ja laski katseensa kysyvästi narttuun, pehmeä hymy kasvoillaan.

// Heitin tuonne rooliin tuon sään muutoksen, kun kaikilla muillakin on pieni myrsky meneillään :)

Nimi: E.M.

14.02.2017 20:21
Kinto - Kajo

Sää huononi jatkuvasti ja pyrytys sakeutui. Todellakaan sää ei siten ollut ideaali rajapartioinnille, mutten antanut sen hidastaa tahtiani. Tuulen tuiskuttaessa takaata päin minun ei tarvinnut edes taittaa korvia tuuhean niskaturkkini suojiin tai suuremmin siristellä silmiäni eteenpäin nähdäkseni. Tosin yhtälailla tuuli esti minua haistamasta mitä edessä päin odotti.
Se ei silti saanut minua jättmään hommiani kesken. Ei sää tai tietämättömyys. Tuulen alla tai yllä, niin kuin sillä olisi vaikutusta. Sitä paitsi ainakin valkoisen värini puolesta minua oli vaikea havaita valkeasta maisemasta, vaikkakin sakeaan pyrytykseen olisi hyvin voinut hukkua yhtälailla mustakin susi. Oman katseeni pidin silti herkiämättä edessäpäin, mitä kautta lopulta huomasin pyryn seasta pilkahtavan esiin suden tai oikeastaan kahden(Toxin&Yötuuli?). Samassa oma askeleeni pysähtyivät kepeästi, mikä hajua lukuunottamatta vaikeutti kiitettävästi huomaamistani.
Tarkalleen eri ikäinen kaksikko ei ollut vielä ylittänyt rajaa(?) - ei ainakaan minun muistijälkeni mukaan nyt kun hajujäljet olivat pyryn ja tuulen takia sekoittuneet -, mutta ei ylitykseen vaadittaisi kuin yhden tassun väärä siirto. Silloin asia olisi minun vastuulla.
"Teinä katsoisin tarkkaan mihin astuisin", sanahdinkin siten kuin parhaimmankin neuvon antaen samalla kun pidin kuparin väriin taittuvien silmieni katseen toisten suunnassa. Katseeni kaksikossa pitäessäni tulin vilkaisseeksi molemmat susista lävitse - parhaani mukaan pyryn tuivertaessa turkissani - ja eleeni pidin itsevarman kylminä. Enhän minä toisia lainkaan tuntenut, eivät he kajolaisia ainakaan olleet.. Lisäksi minä en tiennyt olivatko toiset sattumalta paikalle eksyneet vai tarkoituksella, mutta loppujen lopuksi sillä ei ollut merkitystä. Vain se, mitä toiset tilanteen edessä tekisivät, vaikuttaisi.

Nimi: Joker

14.02.2017 18:17
Kali Maa - Kajo

Susi (Arrow) huomasi Kalin ja laski saaliinsa maahan. Kultaiset silmät seurasivat uroon jokaista liikettä uteliaana. Hukka esittäytyi Arrowiksi ja kertoi olevansa Kajosta. Tässä vaiheessa Kali heilautti pienesti häntäänsä.
Nartun huulille kiipesi pieni hymy. Se otti mutamia askelia Arrowia kohti(?). "Iltaa Arrow", tummaturkki tervehti kera pienen pään nyökäytyksen. Uros vaikutti mukavalta(?), joten Kali päätti lyöttäytyä toisen seuraan. "Seura kelpaisi oikein hyvin".
"Nimeni on Kali Maa, hauska tutusta", pienikokoinen susi esittäytyi. Se katsahti Arrowin tassujen edessä makaavaan(?), elottomaan rusakkoon. "Sinua on näköjään onnistanut metsällä", Kali sanahti, nostamatta katsettaan kuitenkaan rusakon lasittuneista silmistä. Sen suupielissä oli veripisaroita ja sen turkki oli tahmea verestä sen haavojen ympärillä.
Kalia itseään ei ollut metsällä onnistanut. Olihan se nähnyt ne porojen jäljet hetkeä aijemmin, mutta Kalia ne eivät kiinnostaneet vieläkään. Nyt narttu nosti katseensa Arrowiin, hymyn kadotessa sen kasvoilta. Kasvot palautuivat peruslukemille, joka tällä neidillä sattui olemaan tyyni kuin kesäilta, mutta samaan aikaan kasvoilta paistoi valppaus.

Nimi: suiga

14.02.2017 15:33
Arrow-Kajo

Kuljeksin omissa ajatuksissani, rusakko suussani eteenpäin, kunnes havahdun vieraan suden (Kali) hajuun. Avaan silmäni, ja huomaan edessäni seisovan nartun. Lasken rusakon maahan ja luon uuden katseen häneen. "Olen Arrow, Kajosta. Kelpaisiko seura, vai haluatko liikkua ihan yksikseen?" naurahdan ja katson narttua ystävällisin silmin

Nimi: Vappukiller

13.02.2017 21:33
Kira ~ Novoye

Sanattomalla hännänheilautuksella naaras pyysi urosta seuraamaan häntä. Kalmankalpea yksilö jolkotteli vaivattomasti lumihangessa kohti metsänrajaa jättäen vain tassunjäljet jälkeensä. Aina yhtä hiljaisena, kuin kuollut.
Lumi narskahti kovettuneiden polkuanturoiden alla, pystyt korvat valppaina vastaanottamaan jokaisen luonnon äännähdyksen.
Kylmät silmät vilkaisivat olan yli kohti Jassan omia kellertäviä tarkistaen, että toinen pysyi menossa mukana. Komentaja liikkui kokoisekseen hyvinkin nopeasti halutessaan, vaikka askelmitta olikin varsin lyhyt. Hänen lihaksensa työnsivät kuitenkin moitteettomalla voimalla siroa ruumista eteenpäin, aiva syvemmälle ja syvemmälle Novoyen metsikön siimekseen.

Kira tiesi tasan tarkkaan, missä suunnassa ja miten pitkällä lauman pääpesä ja naaraan oma varapesä sijaitsi. Jokainen mieleen painettu tuntomerkki luonnossa auttoi komentajaa paikantamaan kaksikon sijainnin.
Kivikon päälle kaatunut sorja vaivaiskoivu. Suuntama kääntyi aavistuksen oikealle, jotta valkoturkki pääsi kiertämään lumen alle piiloutuneen vajoaman.
Erikoisen vänkyräksi kasvanut tunturipaju. Kaksikymmentä harppausta, ennen jyrkkää vasenta ja sen jälkeen sorakukkulan ylitystä. Tutut hajut johdattelivat tottakai narttua lähemmäs ja lähemmäs yösijaa, mutta yhteen aistiin ei ollut koskaan kokonaan luottamista.

Nimi: Lanttu

13.02.2017 20:40
Nocte-Kajo
Tuiotin hieman hämilläni valkoista urossutta. Olimpa ollut ilkeä. Huokaisin ja laskin jäniksen maahan.
"Vaikutat kovin ärsyyntyneeltä. Saanen kysyä miksi, kulta?" Valkoinen susi haukahti ja heilautti häntäänsä. Mulkaisin häntä vihaisesti, mutta viha ei ollut aitoa. En tosin tykännyt siitä että lähes tuntematon susi sanoi minua kullaksi.
"Hmph. Ei tässä mitään. Tosin meenasit karkoittaa saaliini muualle", murahdin hiljaa. En jaksanut kuitenkaan olla pitkään vihainen, vaan istahdin kylmään lumeen, ja jäin tuiottamaan urosta kysyvästi.
"Voit olla huoletta saaliisi kanssa, minulla ei ole aikomustakaan varastaa sitä", valkotturkkinen susi sanoi, yllättävän rennosti, ja minua alkoi hymyilyttämään.
"Oletko aivan varma?" sanoin hieman huumorillisemmalla äänensävyllä ja jatkoin "Vaikka nappaisitkin sen, saisin sinut kiinni. Olethan semmoinen tynkäjalka."Tökkäisin valkoista, kieltämättä ihan komeaa, sutta kohti etukäpälälläni. Häntäni alkoi pakostakin heilua, kun nostin viileän jäniksen maasta, ja katselin urosta keltaisilla silmilläni. Lumihiutaleiden leiuessa alas, päätin kysyä vihdoin hänen nimeään. Astuin hieman lähemmäs, ja kysäisin:
"Mikä sinun nimesi on? En muista huomanneeni sinua ennen." Odottaessani vastausta, nuolaisin hieman verisiä huuliani, ja maistoin palan jäniksestä.
//Diaval? :)

Nimi: Muro

13.02.2017 19:28
Jassa – Novoye

Jassa nyrpisteli vaistonomaisesti kuononpäällystään, kun kuuli Kiran äänen välistä huvittuneisuuden mutta rauhoittui äkkiä. Ei ollut mitään syytä lietsoa riitaa. Kun naaras kertoi varapesästään, Jassa ei tuntenut siristävänsä silmiään koleasti. Tuuli alkoi jo palella uroksen selkäpiitä, ja lumimyrsky oli jo varmaa. Jos hän jäisi tähän, miten hän löytäisi mihinkään? Tuuli veisi haju- ja tassunjäljet. Mutta joku myöntymisen ideassa ei houkutellut. Viimein uros käänsi päänsä alas ja katsoi takaisin Kiraan. Viiden sekunnin miettiminen, joka oli tuntunut ikuisuudelta, oli luonut hiljaisuuden kahden suden välille.
”Hyvä on, voin tulla.”

//Mä nukuin liian vähän viime yönä

Nimi: Rölli

13.02.2017 18:43
Toxin - Erakko

Toxin välin loikki, välin harppoi Yötuulen tassunjälkiä kulkien. Lumi tuiskutti hänen kuonoaan vasten, mutta vaalean turkin alla Toxinilla alkoi olla kuuma.
Pian pennun oli vaikeaa enää hahmottaa ympäristöä pyrytyksen sakeutuessa, joten hän joutui keskittämään kaiken huomionsa punaturkkisen seuraamiseen. Ei sillä ettäkö se alkaisi tehdä tiukkaa, muuallekaan tässä ei kannattanut vilkuilla. Siitä johtuen Toxin ei huomannut vasemmalta häntä lähestyvää valkeaa sutta(Kinto(?)), ennen kuin se huomasi heidät(?).

Nimi: Vappukiller

12.02.2017 21:31
Kira ~ Novoye

Puut itkivät sydäntäsärkevästi, mutta edes niiden narahtavat parahdukset eivät saaneet kalmankalpeaa naarasta hermostumaan. Komentaja kuitenkin katkaisi tuijotuksensa, kuin seinään vilkaistakseen alati kovemmin pyryttävälle taivaalle. Nartun pelottavaksikin luokiteltu tapa tapittaa vastapuolta silmiin hätkähdytti useimpia, mutta uros ei näyttänyt taipuvan tonnin tuntuisen painon alla, joka välittyi sinisilmän vaativista sielunpeileistä.
Vaimea nyökkäys vastaukseksi. Ketään Kira ei alkanut pakosta syöttämään ja uskoakseen aikuinen hukka varmasti osasi itsestään huolta pitää. Seuraava kommentti kuitenkin sai komentajan kääntämään katseensa jälleen urokseen.
'' Antaa välillä luonnonkin raivota aikansa. Se rauhoittuu kuitenkin aina lopulta. '', pieni huvituksen vilahdus kuulsi valkoturkin kylmyyden läpi ääneen, mutta koleat sielunpeilit paikkasivat muurin nopeasti takaisin tunkeutumattomaksi.
Hän kuitenkin tiesi, mitä kesyttämätön raivo toi tullessaan.

'' Edes minä en kuitenkaan halua jäädä myrskyn vihan tielle. Yksi varapesistäni sijaitsee aivan ei kenenkään-maan ja laumamme rajalla. '', komentajan sanojen väliin oli piilotettu tarjous suojasta, mutta se riippui avan uroosta osasiko toinen lukea sitä oikein. Naaras jätti kaadetun peuransa niille sijoilleen ja käännähti hiukan lähteäkseen kulkemaan omaa koloaan kohti.

Nimi: Zaniel

12.02.2017 15:16
Diaval-Kajo

Diaval oli laiskotellut koko aamun maaten liikkumatta lunta vasten ja sutta itseäänkin peitti jo ohut lumikerros. Hän katseli ilmeettömänä kuinka lumihiutaleet laskeutuivat pehmeästi maahan eikä ollut aikeissakaan liikkua, vaan antoi mielensä pyöriä tuttuun tapaansa erilaisten tapahtumien analysoinnissa. Valehtelematta, Diaval makasi useamman tunnin pohtien umpia ja lampia jonkinasteisessa tajuttomuustilassa. Kunnes kauriiden varoitushuudot palauttivat tämän maan pinnalle ja uros nousi hitaasti kyynäriensä varaan silmäilemään hirvieläinten säikähtämisen syytä. Ennenkuin vieraan, tosin saman lauman suden (Nocte) haju ehti Diavalin kirsuun, uros kuuli sen juoksuaskeleet ensin ja hypähti aavistuksen kömpelösti pystyyn jumittunein lihaksin. Hän seisoi itsevarmasti paikallaan ja odotti, että tuntematon susi – jonka hän oli jo tunnistanut hajusta kajolaiseksi ja nartuksi – ilmestyisi tämän näköpiiriin. Eikä mennyt aikaakan kun solakka, punarusehtavan turkin omaava susi viiletti muutaman pusikon päässä Diavalista jäniksen perään.
Diaval ei kahdesti harkinnut kun se jo ponnisti suden perään ja lipaisi huuliaan innostuneena. Ehkä tästä sosialisoinnista irtoaisikin jotain, jos hän pelaisi korttinsa oikein. Saadessaan punarusehtavan sudettaren näköpiiriinsä Diaval hidasti vauhtinsa laiskoihin laukka-askeliin ja lopulta se pysähtyi kokonaan ollessaan turvallisen välimatkan, mutta kuuloetäisyyden päässä lajikumppanistaan. Diaval kohotti päänsä korkealle ja röyhisti rintaansa odottaessaan että sudetar huomioisi hänen läsnäolonsa, jossa meni Diavalin mielestä aivan liian kauan.
Diaval kohotti kulmaansa sudettaren vihamieliselle olemukselle ja tuijotti toista ilmeettömänä esitetystä kysymyksestä huolimatta.
''Vaikutat kovin ärsyyntyneeltä. Saanen kysyä miksi, kulta?'' Diaval kysyi karismaattisesti ja heilautti häntäänsä osoittaakseen ettei tarkoittanut pahaa. Hän sivuutti sudettaren kysymyksen helposti eikä hänellä ollut aikomustakaan vastata siihen, jos keskustelu pysyisi toisen puolelta niin negatiivisena.
''Voit olla huoletta saaliisi kanssa, minulla ei ole aikomustakaan varastaa sitä.'' Hän lisäsi aavistuksen kiusoitellen ja toivoi surettaren rentoutuvan sanoistaan.

Nimi: Lanttu

11.02.2017 13:47
Nocte~Kajo

Ravistin viileää lunta pois selästäni, samalla kun katselin ympärilleni saaliin toivossa. Useimmiten saalistin muiden kanssa, mutta juuri nyt halusin olla yksin. Haistelin ilmaa ympärilleni, ja nenääni tulvahti jäniksen tuore tuoksu. Lähdin seuraamaan hajujälkeä, ja pian sain näköpiiriini rauhallisesti liikkuvan jäniksen. Hiivin rauhallisesti ja hiljaa karvapalloa kohti, huolehtien samalla tuulensuunnasta. Sopivalla etäisyydellä jännitin lihakseni, ja lähdin nopeaan juoksupyrähdykseen. Saavuttaessani säikähtänyttä jänistä huomasin liikettä silmäkulmassani(?) Se taisi olla toinen susi, mutten voinut olla täysin varma asiasta, sillä eläin oli tuulen alapuolella. Käänsin kuitenkin katseeni takaisin jänikseen, joka oli ehtinyt päästä jo kauemmemmaksi. Kiihdytin vielä hieman, ja juoksun päätteeksi loikkasin. Hyppyni jäi kuitenkin hieman liian lyhyeksi, ja sain vain kiinni rimpuilevan jäniksen takapäästä. Jänis alkoi jo irrota otteestani, mutta sain läimäytettyä tuota voimakkaalla käpälälläni, jolloin karvakasa rauhoittui hieman. Syöksähdin jäniksen niskaan ja puraisin ruskeakarvaiselta jänikseltä selkärangan poikki inahduksen saattelemana. Nostaessani veristä jänistä viileästä hangesta, huomasin jonkun tuiottelevan minua(?)
#Äh. Varmaan sama susi, jonka takia olin epäonnistua# Tuiottelin hahmoa kohti vihaisena ja murahdin.
"Kuka siellä?" Vastausta odottamatta astuin lähemmäs sutta, jonka haistoin olevan samasta laumasta kuin minä.

//Anteeksi tönkköys, mutta joku Kajosta? :)

Nimi: Umful

10.02.2017 22:04
Armentos - Kajo

Avan hypätessä Aatoksen selkään se kaatui tahallaan lumeen läähättäen. Hetken maattuaan se sanoi "Nyt en jaksa enää. Näin vanaha susi ei jaksa leikkiä kunnolla." Se nousi hitaasti ylös ja ravisteli lumet turkistaan. Vatsa kurni jo ja kovaa. "Nyt on näläkä. Pakko päästä saalistamaan." Se sanoi ja käänsi katseensa Avaan "Tuletko mukaan?"

Kaze - Kajo

Valkoturkki paineili, mutta ei antanut sen näkyä ulospäin ettei paljastuisi huijariksi. Se kohensi ryhtinsä ja sanoi "Juu.. siis viestiähän minä tässä vain olin toimittamassa." se siirteli painoaan puolelta toiselle kunnes lopetti sen ettei näyttäisi epäilyttävältä. "Joten, jos sinulla ei ollut muuta voisinkin tästä jatkaa työtäni."

Nimi: E.M.

07.02.2017 20:54
Kinto - Kajo

Oman aikani vietin vielä Mishan luona(?) ennen kuin olin jatkanut matkaani. Välissä sitten olin pitänyt taukoa hommista, ennen kuin rajojen tarkastamista piti jatkaa jälleen. Niinpä tassuni jatkoivat matkaa lumisessa maassa. Tuuli halkoi ikävästi ilmaa ja sekoitti rajojen tarkat viivat tottumattomassa mielessä, mutta sellaiseksi en itseäni laskenut. Varmuuden varuilta kuljin kuitenkin noin kymmenkunta metriä rajan sisäpuolella, ihan vain varuiksi.
Minä kun en antanut tuulen pilata päivääni, ja kyllähän paksu turkki suojasi varsin hyvin pakkasen purevuudelta. Valkean värin takia puolestaan sulauduin yllättävän hyvin maisemaan, mistä tuskin oli minkäänlaista haittaa rajapartioinnissa. Ainakin pääsisin yllättämään, jos joku päättäisi rajoja omin luvin ylitellä. Sen varalta katseeni sitten halkoikin maisemaa askelteni jatkuessa rauhassa mutta itsevarmoina eteenpäin.

//oikein hienon tönkköä

Nimi: Joker

07.02.2017 13:53
Yötuuli - erakko

Toxin tahtoi lähteä Yötuulen matkaan. Kupariturkki mietti, miksi pentu oli päättänyt niin ja katuikin jo ehdotustaan. Se kuitenkin oli jo myöhäistä.
Yötuuli nosti päätään ja katsoi taakseen. "Ajattelin suunnata noiden jälkien suuntaan", se selitti ja kääntyi ympäri, heilauttaen häntäänsä merkiksi, että pentu seuraisi. Yötuuli haisteli hankea, mutta jopa siitä oli vaikeaa saada vainua tässä tuulessa.
Jos ilma yltyisi myrskyksi, olisi paras odottaa sen laantumista ja metsästää sitten. Sitä paitsi, eihän saaliskaan varmasti liikkunut lumimyrskyssä. Yötuuli piti Toxinia silmällä ja yritti huomioida, jos tuo näyttäisi kylmettymisen merkkejä(?). Silloin olisi paras pysähtyä ja etsiä suojaa.
Tietämättään Yötuuli kulki koti Kajon rajaa(?). Tässä tuulessa jopa laumojen rajat haalenivat ja sekoittuivat.

Nimi: Muro

05.02.2017 18:17
Jassa – Novoye

Kira kehotti urosta syömään hänen pyytämäänsä saalista. Vaikka Jassa tiesi että syöminen kannattaisi, hän pudisti päätään.

”Ei kiitos. Söin vasta.”
Jassa tuijotti ilmeettömänä ja liikkumatta komentajaansa, kun huomasi ensimmäisten lumihiutaleiden putoilevan hiljaa taivaalta. #Tosiaan, tyyntä ennen myrskyä.# Uroon mieli oli tyhjä, täynnä tahtoa voittaa yhden hukan tuijotuskisa. Pian lunta tuli jo suhteellisen paljon, ottaen huomioon että alle minuutti sitten oli ollut täysin kirkasta. Uros tunsi silmiään räväyttämättä kuinka tuuli yltyi hiljalleen hänen niskaturkkiaan vasten, ihan kuin luonto haluaisi varoittaa jostain. Jassa tiesi olevansa syvällä metsässä, joten ehkä puiden pitkälle kurottelevat oksat suojaisivat heitä osalta lumisadetta. Sitten tajunta iski häneen kuin kivi. #Jos emme nyt palaa, tuuli ja lumisade vievät jäljet takaisin.#

”Kohta alkaa myrsky.” Hukka tiesi sen olevan heikko keskustelun aihe, mutta se tuntui ajankohtaiselta - etenkin jos halusi pois luonnonvoimien tieltä.

Nimi: Rölli

05.02.2017 15:46
Toxin - Erakko

Toxin kuunteli pää kallellaan Yötuulen lyhyttä kertomusta synnyinperästään. Pentu nyökkäsi päätteeksi muttei sanonut mitään. Millaistakohan olisi olla laumassa ja jakaa kaikki asiansa muiden kanssa? Ajatus puistatti päätä, Toxin ei ainakaan pystyisi siihen. Jopa sillä oli omia jakamattomia salaisuuksia.
Lumisade toden totta yltyi. Miten, säähän näytti vielä hetki sitten siedettävältä? Toxin puhahti ja puisteli päätään. Pentu oli juuri vastaamassa Yötuulen kysymykseen kun susi käveli pois. Ei Toxin kehdannut enää perään huutaa. Punaturkkinen oli oikeassa, ehkä sitä pitäisi palata kotio. Onkohan emo jo tullut? Mitäköhän hän oli tuonut mukanaan?
Hetken aikaa takaisinpäin asteltuaan Toxin huomasi ettei hänen jälkensä näkyneet hangessa. Nyt kun oli kohtuullisen pimeääkin, mikään valo ei heijastunut edes pieniä kuoppia vasten. Pentu luimisti korviaan. Pitäisikö lähteä takaisin etsimään Yötuuli? Samassa punaturkkinen jolkottelikin Toxinin jälkiä pitkin, ja pennun huomatessaan se kiihdytti vauhtiaan(?). Toxin tunsi huojennusta, mutta vakavoitui sitten kun Yötuuli aloitti asiansa.
Toxin mietti hetken, vain muutaman sekunnin, sitten se rykäisi kurkkuaan ja nyökkäsi tietäen itsekkään mille. Päätös tuli kuin automaattisesti.
"Tulisin mielelläni mukaasi", se vastasi lyhyesti. "Minne mennään ensimmäisenä?" Häntä pienesti heiluen Toxin odotteli vastausta.

Nimi: Joker

04.02.2017 18:29
Yötuuli - erakko

Toxin vastasi Yötuulen kysymykseen, johon narttu hymähti huvittuneesti. Häntä heilahtaen kupariturkki jatkoi saaliin etsintää. Metsässä risteili paljon hajuja. Uudempia ja vanhempia. Lumessa näytti olevan niin porojen, jänisten, myyrien kuin ilveksenkin jäljet.
Toxinin kysymykselle Yötuuli väräytti korviaan. Sen liikkeet pysähtyivät kokonaan. Erakko käänsi katseensa pentuun. "Synnyin yhteen kolmesta laumasta.. Mutta olen elänyt täällä yksin jo kauan aikaa", se kertoi, korvat rennosti luimussa.
Hetkeen ei kupariturkki sanonut mitään, tuijotti vain maahan. Lopulta se kuitenkin nosti katseensa taas Toxiniin. "Tuota... Olen tässä lähdössä metsälle. Pitäisikö sinun palata kotiisi?" Yötuuli sanahti lempeästi ja otti jo muutaman askeleen pois.
Tuuli puhalsi voimakkaasti kuparista turkkia, saaden kylmät väreet kulkemaan suden siron kehon läpi. Se laski päätään, huokaisi, ja palasi pennun luo(?). "Hyvä on... Minun ei pitäisi varmaan tehdä tätä mutta... Voin saattaa sinut pesällesi tai.....voit myös tulla mukaani, jos tahdot", erakko kertoi ja katsoi Toxinia tiukasti. Tuuli puhalsi kylmästi ja iski teräviä lumihiutaleita Yötuulen kasvoihin, kuin sadat pienet neulaniskut.

Nimi: Rölli

30.01.2017 10:30
Toxin - Erakko

Toxinin katse nousi sitä mukaa kun Yötuuli nousi seisomaan. Vaaleaturkkinen kuitenkin istui yhä aloillaan. Lumihiutaleita tosiaan alkoi tipahdella taivaalta, ja sitä mukaa kun niitä korvanlehtien päälle laskeutui, Toxin ravisteli päätään saadakseen ne pois. Sitten Yötuuli esitti jälleen kysymyksen, johon Toxin kallisti päätään virnistäen.
"Kuten sanoin, minulla on tylsää. Nälkä minulla ei ole, mutta pieni suupala ei olisi ollut pahitteeksi. Ja itsehän en tassujani likaa", pentu vastasi huulian lipaisten myöntämättä, ettei hänen ikäinen sudenalku vielä voinut osata saalistaa. "Mutta entäs sinä? Oletko täältä päin vai pelkkä ohikulkija?"

Nimi: Joker

29.01.2017 16:58
Yötuuli - erakko

Pentu kertoi nimensä, johon Yötuuli nyökkäsi. Sen ei tarvinnut tietää pennun synnyinnimeä, joten jatkokysymyksiä ei seurannut. Ruosteenruskeat korvat värähtivät ja kääntyivät eteenpäin, kun Toxin puhui. Pesä oli kuulemma 'tuolla jossain', mikä sai Yötuulen korvat kääntymään hieman luimuun.
Emo oli siis hankkimassa ruokaa jälkikasvulleen, joten Toxin oli livahtanut omille teilleen(?). Hetken mietittyään Yötuuli päätteli Jinxin, Bennyn ja Alénirin olevan Toxinin sisaruksia, mahdollisia emon ystäviä tai joitakin muita susia, jotka kenties pitivät seuraa pennulle. Narttu ei kuitenkaan aikonut kysellä asiasta.
Kupariturkki laski päänsä tassujensa päälle ja hymyili huvittuneesti Toxinin aivastellessa. Yötuuli vilkaisi taivaalle. Oliko lumisadetta sittenkin tulossa, vai puutko ne vain karistelivat lunta? Nimittäin lisää hiutaleita alkoi leijailla ilmasta, laskeutuen hennosti kupariselle turkille. Yötuuli nousi seisomaan ja ravisteli turkkiaan. "Toivotaan niin. Muuten emosi alkaa huolestua", se sanoi ja nuuhki hangen pintaa.
Häntä rennosti alaspäin roikkuen se alkoi jälleen etsiä merkkejä riistasta. Se ei kuitenkaan lähtenyt pois Toxinin luota. Kupariturkki vilkuili pennun suuntaan ja tarkkaili tuon tekemisiä(?). Milloin viimeksi Yötuuli oli leikkinyt? Nyt kun se alkoi miettiä asiaa, sen mahaa kiersi. Se oli varmaan ollut samoja ikiä Toxinin kanssa.
"Jos emosi on metsällä, miksi ajattelit varastaa minulta saaliin?....Jos sellaisen olisin siis saanut napatuksi aijemmin", Yötuuli kysyi nuuhkien ilmaa, kääntyen sitten pennun puoleen vastauksen kuullakseen(?).

Nimi: Rölli

29.01.2017 15:38
Toxin - Erakko

Pentu piti vakavan ilmeensä, mutta toisen puhuessa se kallisteli päätään aavistuksen. Toxinia ihmetytti hetken aikaa miten myyriä muka olisi vaikea saalistaa. Hän oli kerran nähnyt kuinka kettu sen oli mallikkaasti suorittanut, ja siitä lähtien naaras oletti ettei pikkuhiiri voinut kovin vaikea saalis olla.
Punaturkkinen esittäytyi Yöntuuleksi ja kysyi Toxininkin nimeä.
"Kutsun itseäni Toxiniksi äksällä, mutta synnyinnimeni on pidempi. Pidän enemmän Toxinista", pentu vastasi katsellen samalla kuinka Yöntuuli pisti maate. Punaturkin katseen harhaillessa jonnekin Toxin rapsutti kutisevaa korvallistaan takajalalla, nousi sitten ravistelemaan turkkiaan ja istui takaisin hankeen. Häntä ei juuri sillä hetkellä kiinnostanut palata takaisin kotia muiden luo, nimittäin siellä ei koskaan tapahtunut mitään. Niinpä hän seuraavaan kysymykseen vastasi huvittuneella äänensävyllä: "Kyllä se kotikolo on tuolla jossain, mutta emo on metsästämässä eikä Jinxistä, Bennystä tai Alenirista saa leikkikavereita." Sisarusten nimet tulivat niin automaattisesti, ettei Toxin tajunnut että punaturkkinen ei tiennyt keitä he olivat. "Luulisin että löydän tieni takaisin kololle jos ei ala satamaan lunta." Ja sitten, kuin taikaiskusta, pienen pieni lumihiutale laskeutui Toxinin kuononpäähän saaden tämän aivastamaan pari kertaa.

Nimi: Joker

29.01.2017 14:03
Yötuuli - erakko

Yötuulen huulille nousi pieni hymy, kun pentu kertoi ettei pelkää mitään. Ja kun penikka paljasti suunnitelmansa, Yötuuli naurahti pienesti. Kupariturkki seurasi katseellaan, kun pentu nousi istumaan.
"On hyvä kuulla että olet kunnossa", erakko sanoi hymyillen. "Valitettavasti et pääse pöllimään minulta yhtäkään myyrää. En ikinä onnistu saalistamaan sellaista", Yötuuli naurahti ja heilautti häntäänsä. Ei sitä haitannut pennun aikeet varastaa siltä saalista. Tietenkin se oli väärin, mutta kyseessä oli kuitenkin pentu. Pentu joka oli.. yksin..?
Yötuuli laski katseensa pentuun hymyn kaikotessa sen huulilta. "Nimeni on Yötuuli. Onko sinulla nimeä?"
Odotellessaan pennun mahdollista vastausta, ei kupariturkki irrottanut katsettaan kertaakaan toisesta. Hento tuuli puhalsi viileästi Yötuulen turkkia vasten. Narttu pisti istumaan hankeen pennun eteen, mutta siirtyi nopeasti siitä makuuasentoon. Vaikka Yötuuli oli jo näyttänyt pennulle, ettei ole vaaraksi, niin makuulle meno oli vielä viimeinen osoitus siitä, ettei kupariturkki aikonut satuttaa toista.
Nyt Yötuuli alkoi miettiä, mitä pentu teki yksinään täällä ei-kenenkään-maalla. Se ei haissut laumoilta, joten se ei ollut eksynyt.. Oliko se sitten erakko, niinkuin narttu itsekkin? Nyt Yötuulen katse lähti harhailemaan pennusta ympäristöön. Oliko sen emo lähistöllä? Oliko sillä sisaruksia? Erakon elämä oli rankkaa, ja jotenkin pennun katsominen täällä yksin oli hieman... surullista.
Palauttaen katseensa pentuun Yötuuli kysyi kysymyksensä: "Oletko täällä yksin? Tarkoitan.. Onko sinulla perhettä lähistöllä?"

 

©2017 Suden Katse -susiroolipeli - suntuubi.com