Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vapaa on susi ja vapaasti se ulvoo

Pelataan yksikön 1. tai 3. muodossa joko imperfektissä tai preesenssissä. 

Roolauksen alkuun laita hahmosi kutsumanimi ja lauma. Suden Katseessa tekeminen kirjoitetaan ilman mitään merkkejä, puhe "hipsuttimilla", ajatus #risuaidalla# ja muille pelaajille osoitettu viesti //kahdella kauttaviivalla//. 

 
 
 

 

Ulvonta  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lina

08.03.2017 18:34
Ava ~ Kajo

Armentos sanoi haistavan hirven. Vedin kirsuni täyteen hajuja ja erottelin sieltä hirven. Toisen kysyessä haistoinko minä sen. Nyökkäsin määrätietoisesti. Kiihdytin raviin ja katsoin seuraisiko toinen. Yhtäkkiä tajuntaani ajatus pystyisimmekö kaatamaan kahdestaan hirven. Hidastin käyntiin ja kysyin siitä toiselta:
"Luuletko että voimme kaataa kahdestaan hirven. Jos se on vasa niin sitten, mutta en usko että voimme kaataa aikuista".

//Armentos

Nimi: Umful

07.03.2017 20:34
Armentos - Kajo

Aatos katseli kävellessä miten nuorukainen hyppeli ja sinkoili sinne tänne. Yhden jäniksen Aatos haistoi jossain lähellä, mutta se ajatteli ettei siitä olisi kunnolla mitään kahdelle. Jänikset kun muutenkin ovat niin nopeita ja ketteriä, että rahvas uros tuskin saisi sellaista edes kiinni. Hetken päästä Uros sai vainun jostain kaukaisesta hirvestä. "Hei, minä haistan hiriven." se sanoi kääntäen katseensa Avaan ja jatkoi "Haistatko sen? Se on aika kaukana, mutta taitaa kuitenkin olla Kajon reviirillä." Sudet jatkoivat hajua kohti(?)

Nimi: Vappukiller

04.03.2017 05:33
Kira ~ Novoye

//Anteeksi epäaktiivisuuteni..

Kiran korvat valpastuivat välittömästi tutun pesän suuaukon ilmestyessä lumikinoksen takaa näkyviin. Karaistuneet polkuanturat painautuivat kevyemmin maahan valkoturkin hidastaessa vauhtiaan ja haistellakseen ympäristöä paremmin. Lähistöllä ei vaikuttanut olevan ainakaan kettuja, mäyristä puhumattakaan. Valkomustat pirulaiset harvoin vaihtoivat jaksottaisen talviunen aikana pesää, mutta mitä viekkaista repoista ikinä tiesikään. Vikkeläjalkaiset puuhkahännät olisivat voineet vallata pesän komentajan poissaollessa, mutta tuoksuista päätellen kolo oli edelleen naaraan hallinnassa.
Päättäväisesti Kira sitten jolkotti pesän suojiin, pahalta tuulelta ja tuiskulta suojaan. Kolo oli juuri täydellisen syvä kahdelle hukalle, mutta aavistuksen liian matala Jassan korkeammalle keholle.
Seinistään pesä oli kova ja tukeva, maata peitti karvaakin ohuempi, kellertävä olki-ja sammalpeite. Valitettavasti komentaja ei ollut susi, joka nautti ylellisyydestä ja mukavuudesta. Käytännöllisyys tuli aina ensin ja valkoturkki keskittyi mielummin siihen, että katto ei murenisi levätessä niskaan. Hän oli tottunut penikasta lähtien kylmiin nukkuma-alustoihin.
Hetken mietittyään haamunkalpea yksilö kuitenkin siirtyi takaisin kolon suulle päästääkseen uroksen pesän päätyyn. Komentaja halusi taata aina itselleen parhaimman puolustus-ja taistelupaikan, jos jokin pääsi yllättämään. Joten, suuaukko kuului Kiralle.

Nimi: Lina

03.03.2017 20:06
Ava ~ Kajo

Katsoin hetken surullisena siitä että Armentos ei jaksanut enään leikkia mutta piristyin metsästys kutsusta:
"Kyllä voin lähteä mukaan". Lähdimme matkaan(?). Hyppin ensin lumessa ympäriinsä etsien hajuja, mutta kun en löytänyt niitä palasin vanhemman suden viereen. Kirsuni keräsi ympäriltä hajuja, mutta se ei tavoittanut mitään tuoreita hajuja. Minulla ei oikeastaan ollut nälkä, mutta voisin auttaa toista metsästämään, vaiken siinä ollutkaan järin hyvä.

//Armentos

Nimi: Umful

28.02.2017 20:17
Kaze - Kajo

Helpotuksekseen rajavahti uskoi selityksen ja Kaze huokaisi helpotuksesta mielessään. Se näki kuitenkin loittonevan nartun näkevän yhä tänne päin yhä. Siinä samassa Kaze jatkoi hölkäten takaisin Voinyn puolelle. Sen oli pakko esittää olevansa viemässä jotain viestiä ellei halunnut jäädä kiinni. Kun Sadetta ei enään näkynyt valkoturkki pysähtyi. #Huh..se liippasi läheltä. Pitää varmaan olla täällä hetki.# se ajatteli ja päätti lähteä pidemmäs Voinyn metsiin.

Nimi: Tatti

28.02.2017 10:19
Narttu siristi silmiään toisen hieman epäilyttävältä haiskahtavalle toiminnalle, mutta hyväksyi vastauksen. Niimpä tämä perääntyi askeleen, kallisti päätään ja laski häntäänsä alemas. "Selvä. Siinä tapauksessa pyydän anteeksi keskeytystäni, jatka ihmeessä." Niine hyvineen Sade poistui paikalta, askeltaen kuitenkin aavistuksen viistoon nähdäkseen minnepäin Kajon viestinviejä poistuisi. Sillä ei ollut mitään syytä epäillä laumalaisiaan, vaan tämän pelot pakottivat sen silti näin tekemään.

Nimi: Lanttu

27.02.2017 19:44
Nocte~Kajo

Siristin silmiäni lumisateen vaan yltyessä. En vielä kyennyt hahmottamaan luolaa, josta juuri nimensä kertonut Diaval oli maininnut. Ärähdin hiukan, kun anturassani tuntui jälleen pistävä kipu. Uros taisi huomata sen, ja Diaval myös kertoi katsovansa sitä sitten luolassa. Vilkaisin urokseen hieman outo ilme kasvoillani, kun kuulin uroksen äänessä jotakin, jotakin hieman teennäistä. Lumessa kävelemisessä oli se hyvä puoli, että lumi hyydytti veren, ja viilensi kipeää anturaani.
"Onko tuo se luola?" murahdin urokselle tihrustaen eteenpäin sankassa lumimyräkässä. Ja totta tosiaan, en ollut nähnyt harhoja, vaan hieman kauempana edessämme oli valkeaan myrskyyn piirtyvä harmaa möhkäle. nopeutin tahtiani, ja vilkaisin nopeaan taakseni; verta ei näkynyt, mutta ei tosin näkynyt mitään muutakaan. Nopeutin hieman vauhtiani vilkaisten valkoturkkiin päin, joka vilkaisi minuun päin roosanpunaisilla silmillään(?)
"Miksi olet muuten yksinäsi? Ja ei, vastaan samantien, olin itse vain saalistamassa, jos ajattelit kysyä samaa minulta", haukahdin samalla lempeästi, mutta kireänä. Olin lähes varmasti kuullut valkoturkin nimen jossain, mutta en ollut varma missä ja milloin. Havahduin ajatuksistani, kun Diaval tökkäisi minua (?) Olimme vihdoin saapuneet luolalle. Kömmin heti kiviselle pinnalle, ja laskin jäätyneen jäniksen maahan. Ehkäpä siitä saisi vielä jotakin.
"Haluatko?" kysyin tökkäisten viileää jänistä kohti Diavalia. Ennen kuin uros ehti vastata (?) kumarruin ruskean otuksen luo, ja revin siitä osan itselleni vahvoilla leuoillani. Pureskeltuani jäisen lihapalan, ja putsattua huuleni, kumarruin katsomaan takakäpälääni. Kohta johon tuo iso, terävä kivi oli osunut ei vuotannut enää verta. Nuolaisin sitä muutaman kerran, ja taitoin sitten jalkani varovasti alleni, ja käperryin hieman tiukemmalle kerälle välttääkseni kylmyyden pistoksen, ja vaikka oma turkkikin suojasi hyvin, tuntui näin oleminen turvallisemmalta. Katsahdin uroksen punertaviin silmiin kiitollisena, siitä että hän oli tuonut minut tänne. Huomenna metsästäisin, jos pystyisin ja jos sää sallisi, hieman riistaa.

Nimi: Zaniel

27.02.2017 00:10
Diaval – Kajo

Diavalin kasvoille nousi ylimielinen virne sudettaren kertoessa kauriin taklaamis yrityksestään ja verratessaan häntä samaiseen tilanteeseen. Uros naurahti huvittuneena, pitäen katseensa tiukasti toisessa. Hän ei vastannut sanallakaan, vaan halusi pitää tietynlaista mystiikkaa itsestään yllä.
Nocteksi esittäytynyt susi kosketti hellästi hännällään Diavalin lumista poskea jatkaessaan utelemaan tämän nimeä uudestaan. Uros hymähti tyytyväisenä kosketuksesta ja sen kasvoille palasi samainen ylimielinen virne.
''Onpas sinulla ainutlaatuinen ja kaunis nimi.'' Diaval sanoi karismaattisesti ja jatkoi; ''Minun nimeäni saat kysyä vielä kerran..'' Diaval sanahti leikkisästi naurahtaen.
Nocte nappasi nopealla liikkeellä jäniksen leukojensa väliin ja töytäisi Diavalia lapaan, yrittäen urosta leikkiin. Tosin Diaval ei ymmärtänyt miksi aikuinen susi haluaisi leikkiä pennun tavoin ja pienimmän ajan sen kasvoilta paistoi hämmennys. Uros ei ollut ikinä nähnyt pentujen leikkiä, vai oliko? Sen mieli harhaili vaheellisissa muistikuvissa mitä se oli itsestään luonut ja hetken aikaa uros oli hukassa. Mutta Diaval palautui nopeasti hämmennyksestään ja kohotti maahan valahtaneen katseensa Nocteen, joka oli jolkotellut pienen matkan päähän karkuun. (?) Narttu oli ilmeisesti olettanut Diavalin lähteneen leikkiin mukaan, mutta huomannut toisen jääneen paikoilleen. (?)
''Selkäni on vielä aavistuksen jumissa kylmässä nukkumisesta.'' Diaval sanahti anteeksipyytävästi Nocten palatessa valkoturkin luokse. (?)
Nocte kysyi uudemman kerran Diavalin nimeä ja tämän mainitseman luolan sijaintia ja uros nojautui lähemmäs lämmin hymy kasvoillaan.
''Nimeni on Diaval.'' Valkoturkki sanahti hymyillen ja astahti sitten taaemmas, vilkuillen hetken ympärilleen ja osoittaen tassullaan yhteen suuntaan.
''Luola on tuolla päin.'' Se sanahti yksinkertaisesti ja lähti aluksi hitain askelin johdattamaan tietä. Nocte otti helposti Diavalin kiinni (?) ja asettui tämän vierelle.(?) Lumisade tuntui vain voimistuvan ja Diavalin oli siristettävä silmiään nähdäkseen jotain. Se tuntui haittaavan myös Noctea, sillä Diaval tunsi suden lämmön turkillaan kun se nojautui uroksen kylkeen. Tai ehkä se ei liittynyt lumisateeseen mitenkään, joka tapauksessa Diaval piti siitä. Yhtäkkiä Nocte vinkaisi uroksen vierellä, mutta jatkoi mahdollisesta kivusta huolimatta kävelyään, joka teki vaikutuksen Diavaliin.
''Oletko kunnossa? Luolalle ei ole enää pitkä matka, yritä jaksaa sen verran niin katsotaan tassua suojassa.'' Uros sanoi tyynen rauhallisesti ja vilkaisi Noctea teennäisen huolestunut ilme kasvoillaan.

Nimi: Muro

23.02.2017 20:28
Jassa – Novoye

Jassa käveli hiljaa Kiran kannoilla. Tuuli vetisti uroon silmät ja pakkanen paleli nenänpäässä. Lumi ei ollut vielä hirveän upottavaa pitkän lauhankelin vuoksi. Sadekin oli kirpeää jääsilppua. Kira katsahteli ympärilleen, luultavasti maanmerkkejä huomaillen. He olivat varmasti oikeassa suunnassa, ja jos eivät olleet… uros ei halunnut miettiä sitä enempää. Vähän väliä kirsuun tunkeutui ohut riistan haju, mutta näin talven aikaan se ei ollut vahvaa.
#Äsh, milloin me oikein ollaan jo varapesällä? Tännehän jäätyy.# Jassan ajatukset suttaantuivat kun tuulenpuuska toi lisää jäähilettä jo valmiiksi kosteisiin silmiin. Silti, oli viisaampaa jatkaa matkaa kuin jäädä mököttämään keskelle myrskyä.

//Paha pois minusta, paha pois minusta (sain inspiksen manattua)

Nimi: Umful

19.02.2017 11:54
Lumpio - Voiny

Mustaturkki yritti kaivaa pesä koloa, jossa olla suojassa tulevalta lumimyrskyltä. Se ei kuitenkaan ollut helppoa sillä lunta oli paljon ja maa umpijäässä. Kaiken lisäksi vielä lunta satoi sakeasti ja tämä sai Lumpion suorastaan raivostumaan."Ääärrgg!! Ei tästä tule mitään!" se huusi vihaisena. #Voisin mielummin mennä rajatarkastukselle siltä varalta, jos joku yrittäisi tulla maillemme sakean lumisateen turvin.# se ajatteli ja lähti kulkemaan Voinyn ja Kajon rajaa pitkin, jonka viereen se oli yrittänyt pesänsäkin kaivaa. Siellä Lumpio olisi aikonut nukkua ja tarkkailla rajaa samalla. Pitää vissiin odottaa kevään tuloa ja kaivaa se sitten. Lumpio käveli hitaasti lumihangessa samalla kun lumituisku ja tuuli koveni.

Nimi: Lanttu

16.02.2017 19:38
Nocte~Kajo

Kun valkoturkki käveli minua kohti, hieman viistosti, huomasin että hänen katseensa oli itse asiassa aika mielenkiintoinen. Hengitin lämmintä ilmaa sutta kohti kun hän kertoi varastamis-sunnitelmistaan. Haukahdin hyväntuuisena. Edes tuleva lumimyrsky voisi pilata tätä hetkeä.
"Niin kai se on. Olen hyvä taklaamaan" Haukahdin häntää heiluttaen ja jatkoin humoristisella, mutta jotenkin herkällä äänensävyllä.
"Olin kerran taklata kauriin, joten etköhän sinä ole aivan yhtä helppo taklattava." Vaikka kylmä tuuli puhalsi suoraan vasten kasvojani, oli sisältä oli lämmin. Nuolaisin huuliani tuijottaen valkoista sutta.
"Nimeni on muuten Nocte. Ja sinä", puhuessani kosketin hännälläni uroksen lumista poskea hellästi jatkaen "voisit vihdoin kertoa nimesi, vai pitääkö minun kysyä sitä niin monta kertaa, että myönnyt vastaamaan?" Iloisena nappasin jäniksen suuhuni, ja tönäisin urosta kutsuen leikkiin, ja valkoturkin silmissä pilkahti jotakin josta en oikein ollut varma(?) Hypähdin korkealle ilmaan kun susi syöksähti minua kohti(?) Jolkotin pakoon pienen matkan päähän jänis edelleen suussani. Pian kävelin häntä heiluen uroksen luo ja seisahduin hänen vierelleen.

//Öh, en tiiä miks vaivauduin kirjottaa tämän, mutta johtu varmaa siitä että tuo edellinen sopi tähän(varmaa ihan surkeesti) ja että toi oli kovin lyhyt. Mutta Diaval? :)

Nimi: Lanttu

16.02.2017 16:26
Nocte~ Kajo

Heilautin häntääni ja katsahdin taivaalle. Totta tosiaan, aurinko oli peittynyt tummiin pilviin, ja taivaalta pyrytti lunta kovemmin ja enemmän kun äsken. Huokaisin urokselle myöntävästi ja kävelin hänen peräänsä(?) kylmä jänis suussani.
"Noh, missä luola on?" Kysyin rentona valkoiselta uros sudelta joka katseli minua kiilto silmissään(?)
"Ja voisitko vihdoin kertoa nimesi", kysyin vielä urokselta, kun laskin jäniksen alas lumisateen sakeutuessa ja pian en meenannut nähdä eteeni. Tunsin uroksen lämmön turkissani kun painauduin häntä kohti (?) Vinkaisin, kun pehmeä anturani osui terävään kiveen, mutta jatkpin kävelemistä

Nimi: Zaniel

16.02.2017 03:35
Diaval-Kajo

Ehkä lempinimen käyttö olikin liikaa tämän sudettaren kanssa, ainakin sen reaktion perusteella. Tosin Diaval oli täysin varma että narttu sisimmässään piti siitä, ainahan ne kaikki pitivät vaikka eivät ikimaailmassa sitä myöntäisikään. Lempinimi sai punaturkin mulkaisemaan Diavalia pistävän keltaisilla silmillään ennen kuin se syyti väitteensä valkoturkin korville.
''Tosin meinasit karkoittaa saaliini muualle." Vaikka Diaval piti itsensä ulkoisesti vaivatta kurissa, tämä syytös toimi polttoaineena hänen ylimielisyydelleen. Sen teki mieli näyttää nartulle kuka karkoittaa ja kenet, mutta sen sijaan se vain hymyili anteeksipyytävästi.
''Kyllä sinä olisit sen saanut kiinni vaikka olisin juossut vastaan, ei sitä ihan joka susi saa jänistä kiinni.'' Diaval lausui mielistellen, ja olihan se totta, että jäniksen kiinni saamiseen vaadittiin taitoa. Diaval itse ei edes vaivaudu pienriistan jahtaamiseen. Hänen mielestään suuremman saaliin jahti on helpompaa ja paljon kannattavampaa.
Punaturkki istahti lumeen ja hymyili Diavalin sanoille saaliin varastamisesta, joka sai hymynpoikasen uroksenkin kasvoille. Tämähän meni oikein hyvään suuntaan.
"Oletko aivan varma?" Sudetar sutkautti humoristisella äänensävyllä ja jatkoi kiusoittelemalla urosta tynkäjalaksi. Diaval eli tälläisille hetkille. Se tunsi vaatimattoman pienen yhteyden tunteen joka ajoi sitä alitajuntaisesti eteenpäin ja haluamaan lisää. Uroksen ruusunpunertavat silmät lukkiutuivat hitusen liian omistuhaluisesti narttuun ja hän ottikin rentoutuneesta ilmapiiristä kaiken irti. Se lipaisi huuliaan innostuneena ja lähti sulavasti lähemmäs, aavistuksen etuviistoon.
''Mutta sittenhän minä varastaisin sen vain jotta saisit minut kiinni. Voisit ehkä vähän taklatakin samalla.'' Diaval lausui flirttailevaan sävyyn ja naurahti luikerrellessaan lähemmäs. Kahden suden tapaamisen aikana sää oli muuttunut huomattavasti, eikä mihinkään hyvään suuntaan. Tuuli oli saanut puhtia alleen ja se heitteli yhä aggressiivisemmin lumihuitaleita ympäriinsä.
Punaturkki nosti jo viileentyneen jäniseläimen leukoihinsa ja sen veren metallinen aromi leijaili Diavalin kirsuun samalla kun narttu kysyi tämän nimeä ja astahti uteliaan oloisena lähemmäs.
''Minä voin kertoa sen sinulle samalla kun menemme suojaan tältä nousevalta myrskyltä.'' Valkoturkki sanahti, pysäyttäen askeleensa puolisen metrin päähän toisesta (?) ja vilkaisi huolestuneesti harmaalle taivaalle joka syysi lunta susien niskaan. ''Tässä lähellä on karhun hylkäämä pesäonkalo jossa olen viettänyt lyhyen aikani tämän lauman jäsenenä.'' Diaval jatkoi ja laski katseensa kysyvästi narttuun, pehmeä hymy kasvoillaan.

// Heitin tuonne rooliin tuon sään muutoksen, kun kaikilla muillakin on pieni myrsky meneillään :)

Nimi: E.M.

14.02.2017 20:21
Kinto - Kajo

Sää huononi jatkuvasti ja pyrytys sakeutui. Todellakaan sää ei siten ollut ideaali rajapartioinnille, mutten antanut sen hidastaa tahtiani. Tuulen tuiskuttaessa takaata päin minun ei tarvinnut edes taittaa korvia tuuhean niskaturkkini suojiin tai suuremmin siristellä silmiäni eteenpäin nähdäkseni. Tosin yhtälailla tuuli esti minua haistamasta mitä edessä päin odotti.
Se ei silti saanut minua jättmään hommiani kesken. Ei sää tai tietämättömyys. Tuulen alla tai yllä, niin kuin sillä olisi vaikutusta. Sitä paitsi ainakin valkoisen värini puolesta minua oli vaikea havaita valkeasta maisemasta, vaikkakin sakeaan pyrytykseen olisi hyvin voinut hukkua yhtälailla mustakin susi. Oman katseeni pidin silti herkiämättä edessäpäin, mitä kautta lopulta huomasin pyryn seasta pilkahtavan esiin suden tai oikeastaan kahden(Toxin&Yötuuli?). Samassa oma askeleeni pysähtyivät kepeästi, mikä hajua lukuunottamatta vaikeutti kiitettävästi huomaamistani.
Tarkalleen eri ikäinen kaksikko ei ollut vielä ylittänyt rajaa(?) - ei ainakaan minun muistijälkeni mukaan nyt kun hajujäljet olivat pyryn ja tuulen takia sekoittuneet -, mutta ei ylitykseen vaadittaisi kuin yhden tassun väärä siirto. Silloin asia olisi minun vastuulla.
"Teinä katsoisin tarkkaan mihin astuisin", sanahdinkin siten kuin parhaimmankin neuvon antaen samalla kun pidin kuparin väriin taittuvien silmieni katseen toisten suunnassa. Katseeni kaksikossa pitäessäni tulin vilkaisseeksi molemmat susista lävitse - parhaani mukaan pyryn tuivertaessa turkissani - ja eleeni pidin itsevarman kylminä. Enhän minä toisia lainkaan tuntenut, eivät he kajolaisia ainakaan olleet.. Lisäksi minä en tiennyt olivatko toiset sattumalta paikalle eksyneet vai tarkoituksella, mutta loppujen lopuksi sillä ei ollut merkitystä. Vain se, mitä toiset tilanteen edessä tekisivät, vaikuttaisi.

Nimi: Joker

14.02.2017 18:17
Kali Maa - Kajo

Susi (Arrow) huomasi Kalin ja laski saaliinsa maahan. Kultaiset silmät seurasivat uroon jokaista liikettä uteliaana. Hukka esittäytyi Arrowiksi ja kertoi olevansa Kajosta. Tässä vaiheessa Kali heilautti pienesti häntäänsä.
Nartun huulille kiipesi pieni hymy. Se otti mutamia askelia Arrowia kohti(?). "Iltaa Arrow", tummaturkki tervehti kera pienen pään nyökäytyksen. Uros vaikutti mukavalta(?), joten Kali päätti lyöttäytyä toisen seuraan. "Seura kelpaisi oikein hyvin".
"Nimeni on Kali Maa, hauska tutusta", pienikokoinen susi esittäytyi. Se katsahti Arrowin tassujen edessä makaavaan(?), elottomaan rusakkoon. "Sinua on näköjään onnistanut metsällä", Kali sanahti, nostamatta katsettaan kuitenkaan rusakon lasittuneista silmistä. Sen suupielissä oli veripisaroita ja sen turkki oli tahmea verestä sen haavojen ympärillä.
Kalia itseään ei ollut metsällä onnistanut. Olihan se nähnyt ne porojen jäljet hetkeä aijemmin, mutta Kalia ne eivät kiinnostaneet vieläkään. Nyt narttu nosti katseensa Arrowiin, hymyn kadotessa sen kasvoilta. Kasvot palautuivat peruslukemille, joka tällä neidillä sattui olemaan tyyni kuin kesäilta, mutta samaan aikaan kasvoilta paistoi valppaus.

Nimi: suiga

14.02.2017 15:33
Arrow-Kajo

Kuljeksin omissa ajatuksissani, rusakko suussani eteenpäin, kunnes havahdun vieraan suden (Kali) hajuun. Avaan silmäni, ja huomaan edessäni seisovan nartun. Lasken rusakon maahan ja luon uuden katseen häneen. "Olen Arrow, Kajosta. Kelpaisiko seura, vai haluatko liikkua ihan yksikseen?" naurahdan ja katson narttua ystävällisin silmin

Nimi: Vappukiller

13.02.2017 21:33
Kira ~ Novoye

Sanattomalla hännänheilautuksella naaras pyysi urosta seuraamaan häntä. Kalmankalpea yksilö jolkotteli vaivattomasti lumihangessa kohti metsänrajaa jättäen vain tassunjäljet jälkeensä. Aina yhtä hiljaisena, kuin kuollut.
Lumi narskahti kovettuneiden polkuanturoiden alla, pystyt korvat valppaina vastaanottamaan jokaisen luonnon äännähdyksen.
Kylmät silmät vilkaisivat olan yli kohti Jassan omia kellertäviä tarkistaen, että toinen pysyi menossa mukana. Komentaja liikkui kokoisekseen hyvinkin nopeasti halutessaan, vaikka askelmitta olikin varsin lyhyt. Hänen lihaksensa työnsivät kuitenkin moitteettomalla voimalla siroa ruumista eteenpäin, aiva syvemmälle ja syvemmälle Novoyen metsikön siimekseen.

Kira tiesi tasan tarkkaan, missä suunnassa ja miten pitkällä lauman pääpesä ja naaraan oma varapesä sijaitsi. Jokainen mieleen painettu tuntomerkki luonnossa auttoi komentajaa paikantamaan kaksikon sijainnin.
Kivikon päälle kaatunut sorja vaivaiskoivu. Suuntama kääntyi aavistuksen oikealle, jotta valkoturkki pääsi kiertämään lumen alle piiloutuneen vajoaman.
Erikoisen vänkyräksi kasvanut tunturipaju. Kaksikymmentä harppausta, ennen jyrkkää vasenta ja sen jälkeen sorakukkulan ylitystä. Tutut hajut johdattelivat tottakai narttua lähemmäs ja lähemmäs yösijaa, mutta yhteen aistiin ei ollut koskaan kokonaan luottamista.

Nimi: Lanttu

13.02.2017 20:40
Nocte-Kajo
Tuiotin hieman hämilläni valkoista urossutta. Olimpa ollut ilkeä. Huokaisin ja laskin jäniksen maahan.
"Vaikutat kovin ärsyyntyneeltä. Saanen kysyä miksi, kulta?" Valkoinen susi haukahti ja heilautti häntäänsä. Mulkaisin häntä vihaisesti, mutta viha ei ollut aitoa. En tosin tykännyt siitä että lähes tuntematon susi sanoi minua kullaksi.
"Hmph. Ei tässä mitään. Tosin meenasit karkoittaa saaliini muualle", murahdin hiljaa. En jaksanut kuitenkaan olla pitkään vihainen, vaan istahdin kylmään lumeen, ja jäin tuiottamaan urosta kysyvästi.
"Voit olla huoletta saaliisi kanssa, minulla ei ole aikomustakaan varastaa sitä", valkotturkkinen susi sanoi, yllättävän rennosti, ja minua alkoi hymyilyttämään.
"Oletko aivan varma?" sanoin hieman huumorillisemmalla äänensävyllä ja jatkoin "Vaikka nappaisitkin sen, saisin sinut kiinni. Olethan semmoinen tynkäjalka."Tökkäisin valkoista, kieltämättä ihan komeaa, sutta kohti etukäpälälläni. Häntäni alkoi pakostakin heilua, kun nostin viileän jäniksen maasta, ja katselin urosta keltaisilla silmilläni. Lumihiutaleiden leiuessa alas, päätin kysyä vihdoin hänen nimeään. Astuin hieman lähemmäs, ja kysäisin:
"Mikä sinun nimesi on? En muista huomanneeni sinua ennen." Odottaessani vastausta, nuolaisin hieman verisiä huuliani, ja maistoin palan jäniksestä.
//Diaval? :)

Nimi: Muro

13.02.2017 19:28
Jassa – Novoye

Jassa nyrpisteli vaistonomaisesti kuononpäällystään, kun kuuli Kiran äänen välistä huvittuneisuuden mutta rauhoittui äkkiä. Ei ollut mitään syytä lietsoa riitaa. Kun naaras kertoi varapesästään, Jassa ei tuntenut siristävänsä silmiään koleasti. Tuuli alkoi jo palella uroksen selkäpiitä, ja lumimyrsky oli jo varmaa. Jos hän jäisi tähän, miten hän löytäisi mihinkään? Tuuli veisi haju- ja tassunjäljet. Mutta joku myöntymisen ideassa ei houkutellut. Viimein uros käänsi päänsä alas ja katsoi takaisin Kiraan. Viiden sekunnin miettiminen, joka oli tuntunut ikuisuudelta, oli luonut hiljaisuuden kahden suden välille.
”Hyvä on, voin tulla.”

//Mä nukuin liian vähän viime yönä

Nimi: Rölli

13.02.2017 18:43
Toxin - Erakko

Toxin välin loikki, välin harppoi Yötuulen tassunjälkiä kulkien. Lumi tuiskutti hänen kuonoaan vasten, mutta vaalean turkin alla Toxinilla alkoi olla kuuma.
Pian pennun oli vaikeaa enää hahmottaa ympäristöä pyrytyksen sakeutuessa, joten hän joutui keskittämään kaiken huomionsa punaturkkisen seuraamiseen. Ei sillä ettäkö se alkaisi tehdä tiukkaa, muuallekaan tässä ei kannattanut vilkuilla. Siitä johtuen Toxin ei huomannut vasemmalta häntä lähestyvää valkeaa sutta(Kinto(?)), ennen kuin se huomasi heidät(?).

Nimi: Vappukiller

12.02.2017 21:31
Kira ~ Novoye

Puut itkivät sydäntäsärkevästi, mutta edes niiden narahtavat parahdukset eivät saaneet kalmankalpeaa naarasta hermostumaan. Komentaja kuitenkin katkaisi tuijotuksensa, kuin seinään vilkaistakseen alati kovemmin pyryttävälle taivaalle. Nartun pelottavaksikin luokiteltu tapa tapittaa vastapuolta silmiin hätkähdytti useimpia, mutta uros ei näyttänyt taipuvan tonnin tuntuisen painon alla, joka välittyi sinisilmän vaativista sielunpeileistä.
Vaimea nyökkäys vastaukseksi. Ketään Kira ei alkanut pakosta syöttämään ja uskoakseen aikuinen hukka varmasti osasi itsestään huolta pitää. Seuraava kommentti kuitenkin sai komentajan kääntämään katseensa jälleen urokseen.
'' Antaa välillä luonnonkin raivota aikansa. Se rauhoittuu kuitenkin aina lopulta. '', pieni huvituksen vilahdus kuulsi valkoturkin kylmyyden läpi ääneen, mutta koleat sielunpeilit paikkasivat muurin nopeasti takaisin tunkeutumattomaksi.
Hän kuitenkin tiesi, mitä kesyttämätön raivo toi tullessaan.

'' Edes minä en kuitenkaan halua jäädä myrskyn vihan tielle. Yksi varapesistäni sijaitsee aivan ei kenenkään-maan ja laumamme rajalla. '', komentajan sanojen väliin oli piilotettu tarjous suojasta, mutta se riippui avan uroosta osasiko toinen lukea sitä oikein. Naaras jätti kaadetun peuransa niille sijoilleen ja käännähti hiukan lähteäkseen kulkemaan omaa koloaan kohti.

Nimi: Zaniel

12.02.2017 15:16
Diaval-Kajo

Diaval oli laiskotellut koko aamun maaten liikkumatta lunta vasten ja sutta itseäänkin peitti jo ohut lumikerros. Hän katseli ilmeettömänä kuinka lumihiutaleet laskeutuivat pehmeästi maahan eikä ollut aikeissakaan liikkua, vaan antoi mielensä pyöriä tuttuun tapaansa erilaisten tapahtumien analysoinnissa. Valehtelematta, Diaval makasi useamman tunnin pohtien umpia ja lampia jonkinasteisessa tajuttomuustilassa. Kunnes kauriiden varoitushuudot palauttivat tämän maan pinnalle ja uros nousi hitaasti kyynäriensä varaan silmäilemään hirvieläinten säikähtämisen syytä. Ennenkuin vieraan, tosin saman lauman suden (Nocte) haju ehti Diavalin kirsuun, uros kuuli sen juoksuaskeleet ensin ja hypähti aavistuksen kömpelösti pystyyn jumittunein lihaksin. Hän seisoi itsevarmasti paikallaan ja odotti, että tuntematon susi – jonka hän oli jo tunnistanut hajusta kajolaiseksi ja nartuksi – ilmestyisi tämän näköpiiriin. Eikä mennyt aikaakan kun solakka, punarusehtavan turkin omaava susi viiletti muutaman pusikon päässä Diavalista jäniksen perään.
Diaval ei kahdesti harkinnut kun se jo ponnisti suden perään ja lipaisi huuliaan innostuneena. Ehkä tästä sosialisoinnista irtoaisikin jotain, jos hän pelaisi korttinsa oikein. Saadessaan punarusehtavan sudettaren näköpiiriinsä Diaval hidasti vauhtinsa laiskoihin laukka-askeliin ja lopulta se pysähtyi kokonaan ollessaan turvallisen välimatkan, mutta kuuloetäisyyden päässä lajikumppanistaan. Diaval kohotti päänsä korkealle ja röyhisti rintaansa odottaessaan että sudetar huomioisi hänen läsnäolonsa, jossa meni Diavalin mielestä aivan liian kauan.
Diaval kohotti kulmaansa sudettaren vihamieliselle olemukselle ja tuijotti toista ilmeettömänä esitetystä kysymyksestä huolimatta.
''Vaikutat kovin ärsyyntyneeltä. Saanen kysyä miksi, kulta?'' Diaval kysyi karismaattisesti ja heilautti häntäänsä osoittaakseen ettei tarkoittanut pahaa. Hän sivuutti sudettaren kysymyksen helposti eikä hänellä ollut aikomustakaan vastata siihen, jos keskustelu pysyisi toisen puolelta niin negatiivisena.
''Voit olla huoletta saaliisi kanssa, minulla ei ole aikomustakaan varastaa sitä.'' Hän lisäsi aavistuksen kiusoitellen ja toivoi surettaren rentoutuvan sanoistaan.

Nimi: Lanttu

11.02.2017 13:47
Nocte~Kajo

Ravistin viileää lunta pois selästäni, samalla kun katselin ympärilleni saaliin toivossa. Useimmiten saalistin muiden kanssa, mutta juuri nyt halusin olla yksin. Haistelin ilmaa ympärilleni, ja nenääni tulvahti jäniksen tuore tuoksu. Lähdin seuraamaan hajujälkeä, ja pian sain näköpiiriini rauhallisesti liikkuvan jäniksen. Hiivin rauhallisesti ja hiljaa karvapalloa kohti, huolehtien samalla tuulensuunnasta. Sopivalla etäisyydellä jännitin lihakseni, ja lähdin nopeaan juoksupyrähdykseen. Saavuttaessani säikähtänyttä jänistä huomasin liikettä silmäkulmassani(?) Se taisi olla toinen susi, mutten voinut olla täysin varma asiasta, sillä eläin oli tuulen alapuolella. Käänsin kuitenkin katseeni takaisin jänikseen, joka oli ehtinyt päästä jo kauemmemmaksi. Kiihdytin vielä hieman, ja juoksun päätteeksi loikkasin. Hyppyni jäi kuitenkin hieman liian lyhyeksi, ja sain vain kiinni rimpuilevan jäniksen takapäästä. Jänis alkoi jo irrota otteestani, mutta sain läimäytettyä tuota voimakkaalla käpälälläni, jolloin karvakasa rauhoittui hieman. Syöksähdin jäniksen niskaan ja puraisin ruskeakarvaiselta jänikseltä selkärangan poikki inahduksen saattelemana. Nostaessani veristä jänistä viileästä hangesta, huomasin jonkun tuiottelevan minua(?)
#Äh. Varmaan sama susi, jonka takia olin epäonnistua# Tuiottelin hahmoa kohti vihaisena ja murahdin.
"Kuka siellä?" Vastausta odottamatta astuin lähemmäs sutta, jonka haistoin olevan samasta laumasta kuin minä.

//Anteeksi tönkköys, mutta joku Kajosta? :)

Nimi: Umful

10.02.2017 22:04
Armentos - Kajo

Avan hypätessä Aatoksen selkään se kaatui tahallaan lumeen läähättäen. Hetken maattuaan se sanoi "Nyt en jaksa enää. Näin vanaha susi ei jaksa leikkiä kunnolla." Se nousi hitaasti ylös ja ravisteli lumet turkistaan. Vatsa kurni jo ja kovaa. "Nyt on näläkä. Pakko päästä saalistamaan." Se sanoi ja käänsi katseensa Avaan "Tuletko mukaan?"

Kaze - Kajo

Valkoturkki paineili, mutta ei antanut sen näkyä ulospäin ettei paljastuisi huijariksi. Se kohensi ryhtinsä ja sanoi "Juu.. siis viestiähän minä tässä vain olin toimittamassa." se siirteli painoaan puolelta toiselle kunnes lopetti sen ettei näyttäisi epäilyttävältä. "Joten, jos sinulla ei ollut muuta voisinkin tästä jatkaa työtäni."

Nimi: E.M.

07.02.2017 20:54
Kinto - Kajo

Oman aikani vietin vielä Mishan luona(?) ennen kuin olin jatkanut matkaani. Välissä sitten olin pitänyt taukoa hommista, ennen kuin rajojen tarkastamista piti jatkaa jälleen. Niinpä tassuni jatkoivat matkaa lumisessa maassa. Tuuli halkoi ikävästi ilmaa ja sekoitti rajojen tarkat viivat tottumattomassa mielessä, mutta sellaiseksi en itseäni laskenut. Varmuuden varuilta kuljin kuitenkin noin kymmenkunta metriä rajan sisäpuolella, ihan vain varuiksi.
Minä kun en antanut tuulen pilata päivääni, ja kyllähän paksu turkki suojasi varsin hyvin pakkasen purevuudelta. Valkean värin takia puolestaan sulauduin yllättävän hyvin maisemaan, mistä tuskin oli minkäänlaista haittaa rajapartioinnissa. Ainakin pääsisin yllättämään, jos joku päättäisi rajoja omin luvin ylitellä. Sen varalta katseeni sitten halkoikin maisemaa askelteni jatkuessa rauhassa mutta itsevarmoina eteenpäin.

//oikein hienon tönkköä

 

©2017 Suden Katse -susiroolipeli - suntuubi.com